Lauri Tähkän koti tyhjeni ja elämä kiepsahti päälaelleen – nyt hän elää yksin uutta arkea ja treenaa kaksi kertaa päivässä itseään huippukuntoon - Viihde - Ilta-Sanomat

Lauri Tähkän koti tyhjeni ja elämä kiepsahti päälaelleen – nyt hän elää yksin uutta arkea ja treenaa kaksi kertaa päivässä itseään huippukuntoon

Laulaja Lauri Tähkä viettää ensi kertaa 20 vuoteen kesää, jolloin hän ei ole tauotta tien päällä. Pysähtyminen on saanut tähden treenaamaan itsensä huippukuntoon ja keskittymään uuteen elämänvaiheeseensa.


12.6.2020 6:15

Paattisista soittaa hyväntuulinen mies.

– Aurinko paistaa, linnut laulaa ja aamulenkki on tehty, hän ilmoittaa.

Lauri Tähkä, 46, puhkuu intoa, sillä lauantaina edessä on ensimmäinen bändikeikka koronaeristyksen jälkeen.

Striimauskeikka, mutta keikka kuitenkin. Ja jo heti haastattelun jälkeen edessä on soittotreenit.

– Oli aivan erilaista herätä aamulla, kun tietää, että näkee bändin ja pääsee tekemään töitä ja soittamaan. Olo on levoton. Just sellainen kuin olisi keikkapäivä jo tänään. Tuota fiilistä on ollut ikävä, laulaja kuvailee.

Kuten kaikkien esiintyvien taiteilijoiden ja tapahtumatyötä tekevien, myös Tähkän suunnitelmat menivät uusiksi, kun maailma vetäytyi maaliskuussa poteroihin. Edessä piti olla kaikkien aikojen Tähkä-kesä, toinen sadonkorjuuvuosi viime vuonna julkaistun Palavaa vettä -superhitin ja syksyn suositun Vain elämää -kauden jälkeen.

Kesällä piti olla kymmeniä keikkoja, joissa tuhannet ihmiset laulavat yhdessä Tähkän kanssa. Ja Tähkä antaa lavalla kaikkensa niin, että paita kastuu.

Keikat on siirretty, muun muassa loppuunmyydyt konsertit Seinäjoen ja Helsingin jalkapallostadioneilla pyritään järjestämään kesällä 2021.

– Tämä kesä jää ikään kuin välistä, Tähkä sanoo.

– On ensimmäinen kesä 20 vuoteen, kun en ole tien päällä keikoilla.

Hän tunnustaa, että oma mieliala on vaihdellut kevään aikana laidasta laitaan.

Mutta mistä hän onkaan ammentanut energian ja elämänilon, jota juuri nyt riittää? Eihän kyse voi olla pelkästään yhdestä esiintymisestä?

–Enää ei tarvitse puristaa mailaa niin paljon. Tuntuu, että enää ei tarvitse todistella kenellekään mitään, Tähkä sanoo.

Peruskolmio on kunnossa, Tähkä sanoo. Se tarkoittaa lepoa, liikuntaa ja ruokavaliota.

– Olen pitänyt rytmistä kiinni. Kuntoillut kaksi kertaa päivässä – ja saanut juoksemisen takaisin.

Kymmenisen vuotta sitten Tähkä juoksi jopa maratoneja. Kunnostaan hän on pitänyt huolta viime vuodet toki muutenkin kuin esiintymällä, mutta lenkit ovat olleet lähinnä kävelyä. Koronan aiheuttaman tauon aikana on ollut mahdollista treenata juoksemista – ja levätä niin, että määrätietoinen harjoittelu on mahdollista.

Eristys on merkinnyt tyhjää kalenteria, jollainen Tähkälle on ollut viime vuosina tuntematon käsite.

– Jos olen ollut paussilla keikkailusta, olen tehnyt yleensä albumia. Tänä keväänä olen rauhoittunut – omalla tavallani. On ollut pakko olla aloillaan, muka tekemättä mitään.

Kalenteri on täyttynyt omaehtoisesti. Kotitalossa on remontti käynnissä. Kuntoilu on vienyt aikaa. Ja hänen musiikkiaan rakastavien kannalta olennainen tieto on tämä: uutta musiikkia on syntynyt paljon.

– Tartuin aika nopeasti soittimiin ja aloin tehdä uusia biisejä. Niitä on nyt jo läjässä yli 50.

Lauri Tähkällä on edessä ensimmäinen keikaton kesä 20 vuoteen. Se tuntuu oudolta, mutta on myös tuonut elämään tilaa muille asioille. Kuva viime kesän Suomipop-festivaalilta.

Palavaa vettä oli viime vuonna julkaistun Meidän tulevat päivät -levyn hitti. Tuota levyä varten Tähkä kirjoitti itse yli 200 biisiaihiota yksin ja vakituisten työtoveriensa, ennen kaikkea sanoittaja Timo Kiiskisen kanssa.

Vastaava dogma määrittelee myös nykyistä biisintekorumbaa: Tähkä haluaa kirjoittaa itse sata kappaletta valmiiksi ennen kuin alkaa suunnitella varsinaista albumijulkaisua.

Ei ihme, että biisejä on riittänyt muillekin: esimerkiksi Antti Ketosen hitti Olisitpa sylissäni on Tähkän kirjoittama.

– Vielä ei uskalla jakaa uusia biisejä muille. Ettei sitten kaduta, että meni liian hyvä biisi jollekin muulle.

 Kyllä minun lauluissani aina kuuluu, mikä on elämäntilanteeni. Lauluissa osaan kauniisti rakastaa, mutta se ei tarkoita, että yksityiselämässä osaan niin tehdä.

Hämmennys elämän taitekohdassa leimasi edellisen levyn sanoituksia. Pettymys parisuhteen päättymisestä ja aikuistuvien tytärten muuttaminen pois kotoa inspiroivat intohimoisiin lauluihin, jotka ovat vedonneet suomalaisiin syvästi.

Tähkä on suositumpi kuin koskaan.

Se on paljon sanottu, sillä Lauri Tähkä & Elonkerjuu voitti vuosina 2006–2011 ennätyksellisesti viidesti peräkkäin Vuoden kotimainen artisti Emma-palkinnon.

Tähkä keräsi talvella 2008 kolme Emmaa. Hän nappasi pystejä valtavan määrän 2000- ja 2010-luvuilla.

Joulukuussa 2007 Tähkä sai tuplaplatinaa.

Vuonna 2011 Tähkä jätti Elonkerjuu -yhtyeen ja alkoi rakentaa soolouraa. Sanoituksissa eteläpohjalainen murre sai tehdä tilaa yleiskielelle, musiikin tyyli hioutui levy levyltä. Yleisöä riitti keikoilla, mutta osa faneista kaipasi laulajan tueksi Elonkerjuuta. Tämä varjosti uraa, kunnes keväällä 2017 konsertti Hartwall-areenassa kiteytti Tähkän nousun huipulle myös sooloartistina. Tuntui, että tuon illan aikana Tähkä sai kriittisimmiltäkin kuulijoiltaan anteeksi.

Kuvio on syytä muistella sen takia, että se vaikuttaa Lauri Tähkän elämään edelleen. Nyt laulaja luottaa yleisönsä kuuntelevan ja pyrkivän ymmärtämään hänen laulujaan.

Ja tämä luottamus puolestaan heijastuu siihen, että Tähkä uskaltaa tehdä musiikkia ja esiintyä entistä vapautuneemmin.

– Enää ei tarvitse puristaa mailaa niin paljon. Tuntuu, että enää ei tarvitse todistella kenellekään mitään, hän kuvailee.

– Luotan myös itseeni. Siihen, että olen onnistunut tekemään hyviä biisejä. Koen tulevani hyväksytyksi yleisön edessä sellaisena taiteilijana kuin tahdon olla. Ja hyväksytyksi tuleminen on tärkeää paitsi taiteilijalle, myös ihmiselle ylipäätään. Minusta tuntuu, ettei minun tarvitse pimittää mitään, mitä sisälläni on.

– Koko ajan yleisööni on tullut myös uutta, nuorta väkeä. On hemmetin nastaa, että sana on lähtenyt kiirimään ja uusi yleisö on tullut uusien laulujen takia – ei vanhan suosion.

Tähkän voittokulku on jatkunut myös soolouralla. Tänä vuonna järjestetyssä Emma-gaalassa artisti pokkasi jälleen palkinnot Vuoden miessolisti ja Vuoden iskelmä -kategorioissa sekä Vuoden kotimainen artisti -yleisöäänestyksessä.

Onko Palavaa vettä -laulun nouseminen instant-klassikoksi tuonut paineita biisintekoon? Mietitkö, kuinka yltää samalle tasolle?

– On se käynyt mielessä, että mitäs nyt? Tehtiin poikien (Kiiskinen sanat, Tähkä – Arto Tuunela, sävel) kanssa aika iso biisi, laulaja naurahtaa.

– Se täytyy vain pystyä unohtamaan ja ymmärtää, että se on myös kirjoitettu eri elämäntilanteessa.

Erosta on selvitty – ja siitä, että tyttäret ovat aikuisia ja omillaan, pärjäävät arjessaan ilman isää.

– Luopumisen tuska on tietyllä tavalla poissa. On nastaa elää itselle. Lasten muuttaessa kotoa putoaa hetkeksi polvilleen, ja totta kai kaikkia asioita miettii päivittäin. Mutta se ei ole niin rajua enää. Elämä on jotenkin niin siistiä. Kaikesta huolimatta, koronasta ja muusta, Tähkä sanoo.

Tämä kaikki – siis myös elämäntilanteen seestyminen ja koronakevään askeettinen, mutta rento arki – heijastuvat myös uusiin lauluihin. Tähkä ei tarkasti kerro, mistä on kirjoittanut, mutta miettii, onko lauluissa vastaavaa voimaa kuin edellisissä.

– Kyllä minun lauluissani aina kuuluu, mikä on elämäntilanteeni. Lauluissa osaan kauniisti rakastaa, mutta se ei tarkoita, että yksityiselämässä osaan niin tehdä.

Tähkä pohtii, onko uusissa lauluissa tarpeeksi särmää.

– Etelä-Pohjanmaalla on sanonta: ”Se on kuin velliä pussissa.” Täytyy myöhemmin kuunnella, etteivät uudet laulut kuin velliä pussissa, hän sanoo – ja nauraa päälle.

– Totta kai haluaisin onnistua tekemään lauluja, joista kansa villiintyy. Ja joista villiinnyn itsekin. En mieti kirjoittaessani vanhaa menestystä, vaan nautin onnistumisesta. On aivan hemmetin siistiä, kun tekee biisin, josta itse tykkää.

Lauri Tähkä on treenannut tänä keväänä kaksi kertaa päivässä. Hän kertoo voivansa hyvin, kun ”peruskolmio” eli lepo, ruoka ja liikunta ovat kunnossa.

Heti maalis-huhtikuun vaihteessa Tähkä käynnisti Toivon kärki -projektin, jossa kymmenet suomalaiset muusikot esittivät eristysajan kannustuslaulun Uuden edessä.

Kynä ei pysähtynyt tämän jälkeenkään, ja kuntoilija-laulunkirjoittaja-remontoija-roolinsa keskellä Tähkä kaipaa myös keikka-Latea.

– Olen joutunut luomaan identiteettini uudestaan, hän sanoo.

Niin tottunut hän elämäänsä vapaaehtoisessa eristyksessä erakkomaisena lauluntekijänä, ja tämän vastapainoksi äärimmäisen sosiaalisena, esiintyjänä tuhansille ihmisille.

– Haluan kaikenlaista. En ole vielä valmis tasavauhtisiin lenkkeihin. Välillä pitää päästä vetämään vetoja, ja välillä pitää juosta pitkää lenkkiä, Tähkä vertaa artistin työtä juoksuharrastukseen.

Koronakeväänä tämä asia on kirkastunut entisestään.

– En ole pitkiin aikoihin hengähtänyt miettimään, mitä olen ja mitä tahdon olla. Mitä menneet vuodet ovat olleet ja mitä elämä tulee vielä olemaan, laulaja sanoo.

– Tahdon elää musiikin kautta. Se taitaa olla minun tehtäväni tässä elämässä.

Lauri Tähkä Telakalla -striimikeikka lauantaina klo 20.00.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?