Korona vei Nina Mikkosen tulot, odottaa kuumeisesti Kelan tukipäätöstä – ”Jos en sitä saa, menen leipäjonon jatkoksi” - Viihde - Ilta-Sanomat

Korona vei Nina Mikkosen tulot, odottaa kuumeisesti Kelan tukipäätöstä – ”Jos en sitä saa, menen leipäjonon jatkoksi”

Poikkeusajat ovat pistäneet Nina Mikkosen talouden ahtaalle.

Julkaistu: 20.5. 6:12

Viime vuonna Nina Mikkonen pani elämäntapansa kertaheitolla uusiksi ja karisti liki 20 kiloa. Nyt hän on koronatilanteen vuoksi taloudellisesti ahtaalla, mutta rahavaikeuksista huolimatta arki on tasapainoista.

Yrittäjä sekä kahden erityislapsen yksinhuoltaja Nina Mikkonen, 55, katselee Itä-Helsingissä sijaitsevan kerrostalon ikkunasta ulos ja hämmästelee toukokuista lumipyryä.

– Näkymä kangasmaastoiselle kalliolle muistuttaa itse asiassa hyvin paljon niitä meidän Myrskylän-kotitalomme maisemia, Mikkonen tuumii.

Hän jää tuijottamaan maisemaa. Mieleen palaa muistoja – rakkaita, mutta varsinkin kipeitä.

– Lunta on tullut tupaan näiden vuosien aikana oikein urakalla. Elämässäni on todella myrskynnyt.

Aurinkoisesta ja hymyilevästä Mikkosesta ei uskoisi, että vain muutama vuosi sitten elämä laittoi naisen polvilleen. Mikkonen menetti samana vuonna miehensä mediayrittäjä ja toimittaja Timo T.A. Mikkosen, poikien rakkaan isotädin ja syöpään sairastuneen äitinsä. Traagisten tapahtumien jälkeen hän sairastui vakavaan masennukseen.

Juuri kun elämä alkoi näyttää valoisampaa puolta, poikkeusolot ottivat naisen kuristusotteeseen.

Miehensä sairastuttua Mikkonen myi Myrskylässä sijaitsevan omakotitalon, ja perhe muutti Orimattilaan ja sieltä Helsinkiin. Kerrostaloneliöön muutto helpotti perheen taloudellista tilannetta.

Nyt Mellunmäessä asuva perheenäiti katsoo epätoivoisena keittiönpöydällä lojuvaa laskukasaa ja huokaa syvään. Hän on taloudellisesti ahtaalla.

– Minulla ei ole minkäänlaisia taloudellisia puskureita olemassa. Elän kädestä suuhun, kuten varmasti moni muukin näinä aikoina, Mikkonen sanoo.

Koronaepidemia ei ole päästänyt naista helpolla. Mikkonen joutui lomautetuksi töistään, ja samalla kaikki kevään luennointikeikat peruttiin.

Mikkosella on maksettavanaan paitsi velkoja, myös kahden teini-ikäisen pojan elättämiskulut. Kelan tukipäätöksestäkään ei ole kuulunut.

– Ainoa toivoni on saada Kelan pienyrittäjille suuntaama 2 000 euron tuki, ja sitä tässä nyt kuumeisesti odottelen. Olen siinä pisteessä, että jos en sitä saa, menen leipäjonon jatkoksi, Mikkonen toteaa.

Sen sijaan kotona pysyminen on Mikkoselle tuttua. Hän toimi liki kuusi vuotta vakavan aivoinfarktin saaneen aviomiehensä omaishoitajana ja tottui rajoitettuun elämänrytmiin.

– Olin häkkilintu. Katsoin ikkunasta ulos ja seurasin elämää, jota en itse päässyt kokemaan. Nyt siitä kokemuksesta on ollut etua, Mikkonen näkee.

Osallistuminen Suurin pudottaja Suomi -ohjelmaan oli yksi Mikkosen parhaista päätöksistä. Hän omaksui uudet elämäntavat, mutta mikä tärkeintä, löysi itsensä uudelleen.

Pohjansa Mikkonen näki jo ennen miehensä kuolemaa. Syksyllä 2014 auringonpaiste heijastui Myrskylän omakotitalon ikkunasta sisään, mutta Mikkonen näki pelkkää mustaa, naisen sanoin ”rannatonta merta”. Omaishoitajan arki oli hyvin raskasta.

Mikkonen on jälkikäteen oivaltanut, että selviytymiseen vaikutti lapsuudessa koettu tragedia. Mikkosen isä teki itsemurhan Ninan ollessa vasta 12-vuotias.

– Se oli elämäni karmein shokki. Siitä selvinneenä kuitenkin tavallaan tiesin, ettei mikään kestä ikuisesti – ei edes valtava tuska, Mikkonen korostaa.

Lapsuuden kokemus ei lievittänyt rakkaimpien kuolemasta aiheutunutta surua, mutta auttoi Mikkosta jäsentämään tapahtuneita.

Erityisen tärkeässä roolissa tosi holivat myös Mikkosen pojat. He auttoivat pelastuksen tielle.

– Pikkuhiljaa syvistä vesistä noustiin, piti vain syvät vedet uida läpi, hän sanoo kiitollisena.

Nina Mikkonen työskentelee kokemusasiantuntijana ja luennoi elämäntapamuutoksesta. –Ikäiseni ihmiset ovat olleet kiitollisia, koska he ovat pystyneet samaistumaan tarinaani. Kaikkien elämäntapamuutosasiantuntijoiden ei tarvitse olla nuoria fitnesskuntoilijoita, Mikkonen toteaa.

Toukokuussa 2020 peilistä katsoo täysin eri ihminen kuin muutama vuosi sitten. Nyt Nina Mikkonen säteilee uutta energiaa. Rahavaikeuksista huolimatta arki on tasapainoista.

Viime vuonna Nina Mikkonen pani elämäntapansa kertaheitolla uusiksi.

Tapahtui myös paljon sellaista, joka toi hymyn hänen kasvoilleen. Mikkonen voitti Suurin pudottaja Suomi -kilpailun ja karisti liki 20 kiloa.

Osallistuminen formaattiin oli käännekohta Mikkosen elämässä. Muuttuneen ulkomuodon ohella tärkein muutos tapahtui kuitenkin pään sisällä.

– Sain elämästäni puuttuneen energian takaisin. Totta kai olen aina tiennyt, miten elää terveellisesti, mutta en välittänyt. Aiemmin tärkeintä oli selviytyä elämästä päivä kerrallaan, Mikkonen selvittää.

Vanhoihin elämäntapoihin ei ole paluuta. Pitkät kävely- ja pyöräilylenkit sekä järkevä syöminen ovat jääneet pysyväksi osaksi Mikkosen arkea.

Vaakaa hän ei kuitenkaan orjallisesti tuijota.

– En ole ollut niin kurinalainen kuin kisassa, mutta kilot ovat pysyneet kurissa. Olen sen ikäinen nainen, etten halua näyttää niin kuivalta, että jano tulee minua katsoessa, hän naurahtaa.

Nina Mikkonen suhtautuu positiivisin mielin tulevaan.

Mikkonen on suunnannut palautuneen energian myös läheistensä auttamiseen.

Hän on korona-aikana käynyt liikuntarajoitteisille ystävilleen muun muassa kaupassa ja tehnyt siivouksia.

– En tietenkään ota rahaa vastaan, vaan auttaminen on minulle henkireikä etenkin näinä aikoina. Minua on aikoinaan autettu, nyt on minun vuoroni, Mikkonen tiivistää.

Kovien kokemusten jälkeen Mikkonen sanoo kestävänsä yksinäisyyttä, joka on poikkeusoloissa korostunut.

Jotain hyvääkin pakkolevosta on seurannut.

– En ole niitä ihmisiä, jotka vimmaisesti täyttävät kalenterinsa tunteakseen elävänsä. Pysähtyminen on tehnyt hyvää henkisesti, Mikkonen toteaa ja summaa:

– Jos jotain olen vuosien varrella oppinut, niin sen, että ylös voi nousta syvimmästäkin kuilusta. Tästäkin selvitään.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?