Jörn Donnerin avioton poika Otto lataa kirjassaan suorat sanat isästään: ”On ollut virhe rakastaa sinua” - Viihde - Ilta-Sanomat

Jörn Donnerin avioton poika Otto lataa kirjassaan suorat sanat isästään: ”On ollut virhe rakastaa sinua”

–Omaa lapsuuttani leimasivat jatkuva turvattomuus ja vuoteenkastelu. Olisinko pelännyt vähemmän, jos olisit ollut läsnä? Otto Gabrielsson mietti isäsuhdettaan.

Julkaistu: 6.5. 0:02

Jörn Donnerin avioton poika Otto Gabrielsson lataa kirjassaan kovaa tekstiä isästään.

Erehdys.

Yksi sana, mutta se miltei onnistuu viemään Otto Gabrielssonin hengen.

Erehdykseksi. Sellaiseksi kirjailija ja elokuvaohjaaja Jörn Donner kuvailee ruotsalaisen, aviottoman poikansa Otto Gabrielssonin – samoin tyttärensä Susanna Donnerin.

Otto Gabrielsson lukee murskaavat sanat isänsä Jörn Donnerin omaelämäkerran Mammutin sivuilta ja pidättelee kyyneleitä.

On vuosi 2013.

Biologialla ei ole Jörn Donnerille, kuuden lapsen isälle, juuri merkitystä, mutta Otolle on.

Kuluu vuosia. Syksyllä 2017 Otto Gabrielsson päättää kirjoittaa isälleen kirjeen, hyljeksityn pojan puheenvuoron. Samalla se on heidän suhteensa diagnoosi ja eroanomus.

Otosta tuntuu, että isä kohtelee häntä väärin.

”Siksi sinä olet nyt yksi elämäni ongelmista, joka minun täytyy yrittää ratkaista. Sinulle jatkuva kiire on todiste hyvästä elämästä. Siinä olet onnistunut. Hautakivessäsi pitäisi lukea: ”VARATTU, ÄLÄ HÄIRITSE”, Otto Gabrielsson kirjoittaa uutuuskirjassaan Rikkaruoho – viimeinen kirje isälle (S & S).

Kirjoittamalla isälleen kirjeen hän tuntee pääsevänsä eteenpäin, takaisin jaloilleen. Loitommaksi isästä.

”Koko tämä kirje rikkoo joka tapauksessa neljättä käskyä: kunnioita isääsi ja äitiäsi. Jos joudun helvettiin, tiedän sinun odottavan siellä”, Otto Gabrielsson kirjoittaa.

Tammikuussa kuollut Jörn Donner ei ehtinyt lukea poikansa kirjaa.

Oton äidin mielestä kirje ei ole hyvä idea.

”Kun saat tämän kirjeen, se merkitsee lopun alkua. --- Se on kenties suurin lahja, jonka voin sinulle antaa – vapauden päästä minusta lopullisesti”, Gabrielsson kirjoittaa isälleen.

Jörn Donner ei ehdi poikansa jäähyväisiä lukea. Hän kuolee tammikuussa 2020, kuukausi kirjan valmistumisen jälkeen.

1980-luvun alussa 37-vuotias kahden lapsen yksinhuoltaja Lisbet Gabrielsson työskentelee Ruotsin elokuvainstituutissa.

Hänen pomonsa on Jörn Donner, joka on naimisissa ja tapailee muitakin naisia.

Lisbet tulee raskaaksi. Yhdessä he antavat pojalleen nimen Otto, Jörnin isoisän Otto Donnerin ja Lisbeth Gabrielssonin isoisän Oton mukaan.

Jörn Donner haluaa pitää isyytensä salassa. Myöhemmin hän allekirjoittaa sopimuksen, ettei hänen tarvitse maksaa elatusmaksuja.

Otto kaipaa isäänsä. Hän kokee olevansa Jörn Donnerin poika yhtä paljon kuin muutkin isän lapset. Sataprosenttisesti.

”En luovu unelmasta, että otat yhteyttä. Jos päästäisin siitä irti, käsittäisin lopullisesti, kuinka vähän minusta piittaat. Ja silloin musertuisin”, hän kertoo kirjassaan.

”Olet täysin arvoton tuote”

Isä ei soita kuin kerran. Ei, vaikka hän vierailee usein työasioissa Tukholmassa, Oton kotikaupungissa. Otto uskoo tietävänsä syyn: Oman pojan tapaaminen ei tuo mainetta.

Niinä harvoina kertoina, kun he tapaavat, Otto odottaa, että fanit saavat Jörn Donnerin nimikirjoituksen.

Pojalleen Donner pitää monologeja. Hän puhuu työstään, toisista lapsistaan ja politiikasta. Hän haluaa tietää, onko Otto lukenut hänen kirjojaan.

Työskentely on isän elämäntehtävä. Hänen sisaruksensa ovat antaneet hänelle lempinimen Jaska, jag ska.

Otto ei paljon isänsä kirjoista perusta.

”Sinä et ole kirjailija, isä. Onhan sinun itsekin ymmärrettävä se. Se on ehdottomasti elämäsi suurin valhe”, hän kirjoittaa kirjassaan.

”Sinua voi kutsua korkeintaan sepustelijaksi. Ainoa kulttuurinen aikaansaannoksesi – jossa ei enää ole mitään ainutlaatuista – on ollut kirousten ja hävyttömyyksien latelu mediassa. --- Isä, olet tunnettu tavaramerkki, mutta ikävä kyllä täysin arvoton tuote”, Otto Gabrielsson kirjoittaa.

Jokaisen lyhyen tapaamisen, usein vain vartin, jälkeen Otosta tuntuu kuin hän olisi menettänyt isänsä taas kerran.

Äidilleen Otto kuvailee vierailuja isänsä mökillä ”hiilikaivokseksi”. Huonotuulisen isän kanssa on sietämätöntä olla.

Aikuisena pikainen vierailu isän luona Helsingissä päättyy kyyneliin.

”Olen itkenyt elämässäni paljon, mutta sillä kertaa siitä ei ollut tulla loppua”, Otto kirjoittaa kirjassaan.

”Et ole enää isäni”

Yhteinen saunareissu Oton kanssa peruuntuu, kun Saunaseura on kiinni. Jörn Donner vie vaimonsa Bitte Westerlundin Stockmannille ostoksille. Hän jättää Oton yksin odottamaan Ruotsiin lähtöä.

”Ja nyt yhtäkkiä vain erosimme, jotta sinä, isä, ikuinen kapinallinen, pääsisit ostamaan vaimosi kanssa Stockmannilta keittiötarvikkeita uuteen edustusasuntoonne”, Gabrielsson kirjoittaa kirjassaan.

Silmät punaisina Otto miettii: Taas kerran isä on jättänyt hänet!

Otolle riittäisi, jos isä halaisi häntä edes kerran. Nuorempia veljiä isä rakastaa. Nuorin poika asuu isänsä ostamassa kolmiossa Helsingin keskustassa. Se osoittaa Oton mielestä, miten epätasaisesti raha jakautuu lasten kesken.

Pettymys seuraa, kun isän perhe käy kahvilla Oton luona Ruotsissa.

Hän ei saa Playstationia, vaan viinerin, joka on jäänyt yli isän perheen lounaalta.

Pelkkä sydämetön kuori. Sitä isä Oton mielestä on.

”On ollut virhe rakastaa sinua”, hän kirjoittaa.

”Kirjasi (Mammutti) onnistui jopa tappamaan. Se onnistui lopulta tappamaan sinut – minun sisältäni. Et ole enää isäni. Olet kuollut. HEI HEI, ISÄ!”

Välillä Otto Gabrielssonista tuntuu, että hänen täytyy ryhtyä omaksi isäkseen, mutta siinä hän onnistuu melko kehnosti.

”Olen itselleni huono isä. Minun on ollut liian helppo passivoitua ja viettää passiivista elämää. Olen menettänyt lukemattomia kertoja elämäni hallinnan ja vain ajelehtinut ympäriinsä kuin eloton ruumis”, Otto Gabrielsson kirjoittaa.

Nuorempana Oton elämässä on alkoholi- ja mielenterveysongelmia. Kerran hän jää kiinni kannabiksen kasvattamisesta.

Kesäkuussa 2020 Otto Gabrielsson valmistuu psykologiksi. Psykologian tehtävä on hänen mielestään tarjota tukea ja helpotusta. Koulutus on Oton tapa tulla normaaliksi. Ammatin valinnassa on huumoria. Jörn Donner pitää psykologiaa turhana.

Isä nauttii provokaatioista. Se on hänen tapansa saada huomiota.

Tällainen oli viimeinen tapaaminen

Oton mielestä isä on yksinäinen mammutti, joka on selvinnyt yksin toiseen aikakauteen. Toisaalta hän on maailman vanhin teini.

”Koska koko elämäsi on ollut yhtä teini-ikää, erehdyskiintiösi on ylittynyt. Jos moraaliton käytös olisi rangaistavaa, olisit joutunut laitokseen muiden aikuistumaan kykenemättömien miesten kanssa”, hän kirjoittaa.

Otto myöntää, että hänessäkin on sairaalloisen voimakas, tukahdutettu aggressio, joka voi saada hänet tuntemaan itsensä aikapommiksi.

Otto Gabrielsson kertoo kirjassaan hänen ja Jörn Donnerin väleistä.

Hän uskoo, että ehkä kirjeen kirjoittaminen isälle toimii terapiana, joka tekee vaarattomaksi.

”Usko tai älä, isä, mutta tämän kirjeen kirjoittaminen tekee kipeää. Tuntuu pahalta uhrata se suhteen murunen, joka meillä on”, hän kirjoittaa.

”Sitten ajattelen, ettet ajattele minua. Että se lyhyt aika, jonka olet viettänyt kanssani, on ollut sinulle vain pieni tauko työstäsi ja oikeasta perheestäsi. Toisin sanoen oikeasta elämästäsi”.

Viimeisellä tapaamisella isä puhuu muista lapsistaan ja kehottaa Ottoa ottamaan itseään niskasta kiinni.

Kun he eroavat, Otto hapuilee isänsä kättä. Hän ehtii saada kiinni vain kolmesta sormesta, kun isä vetää kätensä pois.

On selvää: isä ei tule koskaan osoittamaan hänelle rakkautta.

Isän kuolema vahvistaa tunteen: he eivät milloinkaan löytäneet toisiaan.

Silti Otto muistelee isäänsä hymyillen.

”Hymyilen, vaikka olet kuollut, sillä tiedän sinun ottaneen elämästä kaiken irti. Loukkasit ja satutit ihmisiä, mutta et osannut elää muullakaan tavalla”, Otto Gabrielsson kirjoittaa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?