Yksi puhelu muutti Johanna Loukamaan, 40, koko elämän – perheenäiti joutui pakenemaan Meksikosta huumekartellin kiristyksen vuoksi

Johanna Loukamaa, hänen miehensä ja perheen lapset joutuivat jättämään elämänsä Meksikossa, kun huumekartelli alkoi uhata heidän henkeään ja kiristää rahaa.

Johanna Loukamaan elämä on tuntunut elokuvalta viime elokuusta alkaen.

24.4.2020 6:05

Onko tämä elokuvaa vai oikeaa elämää? Tätä ajatusta ihmiset ympäri maailmaa ovat pyöritelleet viime kuukausien ajan koronaviruksen sulkiessa lähes koko maapallon. Johanna Loukamaan, 40, pohti asiaa jo viime elokuussa. Silloin hän joutui pakenemaan perheensä kanssa Meksikosta Suomeen huumekartellin kiristyksen vuoksi.

Johanna ja hänen miehensä Jose olivat pyörittäneet viiden vuoden ajan Playa del Carmenin kaupungissa menestyksekästä tanssikoulua. He elivät tanssintäyteistä elämää kahden yhteisen lapsensa Jiannan, 6, ja Janin, 4 sekä Johannan tyttären Joalinin, 18, kanssa. Koti ja koko elämä oli Meksikossa. Johanna oli alun perin muuttanut maahan yksinhuoltajana yhdessä kymmenvuotiaan tyttärensä Joalinin kanssa. Nykyään 18-vuotias Joalin Loukamaa on maailmanlaajuisesti tunnettu poptähti Now United -yhtyeessä, joka on erittäin suosittu etenkin Etelä-Amerikassa ja Aasiassa.

Miten täysin tavallista perhe-elämää Meksikossa viettänyt Johanna Loukamaa joutui meksikolaisen huumekartellin kiristämäksi? Turkuun hiljattain perheineen asettunut Johanna alkaa kerrata tapahtumia alusta asti.

– Varmaan turvallisinta, etten mainitse huumekartellin nimeä? Johanna varmistaa ennen kuin aloittaa.

Joalin Loukamaa oli helpottunut, kun hän sai perheensä Turkuun kanssaan. Hän itse oli saapunut Suomeen jo aiemmin.

Hän muistelee, kuinka viime elokuussa hän ja Jose olivat juuri avanneet tanssikoulunsa kesätauon jälkeen. Ensimmäinen päivä tauon jälkeen oli ollut menestys: tanssikoulu oli täyttynyt innokkaista oppilaista ja kaikilla oli ollut hauskaa. Toista päivää sille kaudelle ei koskaan tullut. Yksi puhelinsoitto muutti koko perheen elämän kertaheitolla.

– Seuraavana päivänä olin juuri matkalla erääseen tapaamiseen, kun puhelimeni soi. Pysäköin autoni ja vastasin puhelimeen.

Soittaja esitteli itsensä kaupungintyöntekijäksi, joka tavoitteli tanssikoulun johtajaa. Soittaja kertoi olevansa juuri tanssikoulun ulkopuolella, sillä hän oli tullut sinne tiedottamaan yrittäjää lupa-asioista, jotka tanssikoulun omistajat olivat unohtaneet hoitaa kuntoon.

– Pahoittelin asiaa kovasti, jolloin minulle sanottiin, että minun pitäisi tulla heti paikalle, jotta asia saataisiin järjestettyä.

Kun Johanna totesi, ettei hän juuri sillä hetkellä muiden työkiireiden vuoksi pääse paikalle, muuttui soittajan ääni vaativammaksi. Soittaja alkoi puhua kiihtyneesti ja esitteli itsensä huumekartellin edustajaksi ja väitti tehtäväkseen yrittäjien suojelun. Hän vaati Johannalta kuukausittaista 40 000 peson eli 2000 euron maksua. Johanna muistuttaa että kyseessä on erittäin suuri summa Meksikossa.

– Soittaja sanoi, että jos maksua ei tehdä, sekä minä että perheeni menetämme henkemme. Sen jälkeen pääni loi tyhjää ja sydämeni hakkasi. Käteni alkoivat täristä ja pohdin, että pitääkö tämä ottaa tosissaan vai onko tämä jokin vitsi.

Tämän jälkeen Johanna vielä esitti, ettei ymmärrä puhelun sisältöä, sillä on ulkomaalainen ennen kuin löi luurin soittajalle korvaan. Puhelin jatkoi soimistaan, mutta Johanna ei enää vastannut. Sen sijaan hän meni kädet täristen puhelusta mitään hiiskumatta sopimaansa tapaamiseen, jonka jälkeen hän soitti miehelleen Joselle.

Johannan meksikolainen mies suhtautui asiaan heti vakavasti. Hän käski vaimoaan palaamaan kotiin heti ja olla puhumatta kenellekään mitään kotimatkalla. Kaahattuaan kotiin Johanna kävi miehensä kanssa puhelun sanasta sanaan läpi.

– Itsehän tietenkin suomalaisena sanoin heti ensimmäiseksi, että meidän pitää ottaa poliisiin yhteyttä. Mieheni kysyi olenko hullu ja sanoi, ettei missään nimessä. Jos olisimme ilmoittaneet asiasta poliisille, kaikki tietomme olisivat rekisteröityneet.

Sen sijaan pariskunta otti yhteyttä politiikassa vaikuttaneeseen ystäväänsä ja kysyi tältä neuvoa tilanteeseen.

– Hän tarkisti joidenkin kytköstensä kautta, että numerosta oli jo tehty ilmoitus. Hän sanoi, että älkää missään nimessä ilmoittako poliisille, sillä muuten kartellin ihmiset löytävät teidät. Tämä tarkoitti sitä, minkä olimme aina tienneetkin eli poliisit ja kartellit toimivat yhdessä.

Johanna Loukamaa ikävöi kimaltelevaa Karibianmerta. Hän muutti Joalin-tyttärensä kanssa Espanjaan, kun tytär oli kolmevuotias. Meksikoon he muuttivat Joalinin ollessa kymmenen.

Kartellien julma toiminta oli tullut tutuksi Johannalle jo aiemmin. Hän kuvailee yrittäjien kiristämisestä tulleen kartellien trendi sen myötä, kun alueelle tuli lisää eri kartellien työntekijöitä ja huumebisnes ei tuonut kaikille riittävästi rahaa.

– Lähikorttelissamme oli muutamaa viikkoa aiemmin tapettu tortillojen myyjä, koska tämä ei ollut maksanut kiristysrahoja.

Kaoottisessa tilanteessa Johanna ja Jose tekivät nopeasti päätökset suojellakseen perhettään ja läheisiään. Ensiksi he ilmoittivat kaikille oppilailleen ympäripyöreästi kirjoitetussa viestissä, että tanssikoulu suljetaan välittömästi. Monet arvasivat, mistä oli kyse ja lähettivät kannustavia viestejä.

He tuhosivat molempien sim-kortit ja puhelimet sekä jättivät kotinsa.

– Suljimme varmuuden vuoksi Facbook- ja Instagram-tilimme. Katkaisimme kaikki yhteydet Joaliinin, sillä pelkäsimme, että jos kartellin työntekijät tajuavat minun olevan Joalinin äiti, he luulevat, että meillä on kauheasti rahaa. Tämän seurauksena he olisivat voineet kidnapata lapsemme.

Perheen onneksi Johannan veljellä oli lähistöllä tyhjillään oleva vuokra-asunto, johon perhe meni turvaan. Perheen pienimmille lapsille he selittivät lomailevansa. Johanna ja Jose pyysivät tuttujaan kertomaan, mikäli heitä tullaan kyselemään kotoa tai tanssikoululta. Selvisi, ettei kukaan tullut kyselemään. Paitsi vasta silloin, kun perhe oli jo matkalla Suomeen.

Josen ja Johannan häitä vietettiin postikorttimaisemissa vuonna 2014. Kuvassa tuoreen avioparin kanssa lapset Joalin ja Jianna.

Kun tämä kaikki tapahtui Joalin oli kiertueella Now Unitedin kanssa.

– Kun Joalin kuuli tästä, hän meni shokkiin. Hän sanoi, että nyt pois sieltä, lähtekää Suomeen heti.

Johannalla ja Josella ei ollut varaa ostaa kalliita lentolippuja kaikille neljälle, mutta perheen avustuksella he pääsivät Suomeen. Viime syksynä he olivat Suomessa kuukauden ajan. Sinä aikana päätös Suomeen muuttamisesta pysyvämmäksi ajaksi kypsyi. Perheen vastusteluista huolimatta he palasivat vielä talven ajaksi Meksikoon, mutta ostivat lentoliput toukokuulle, jolloin lopullisen muuton piti tapahtua.

– Mutta sitten tuli korona ja saimme onneksi siirrettyä lentomme aikaisemmaksi ajankohdaksi.

 

Etenkin Jianna ja Jan olivat Suomeen muutosta innoissaan. Lasten mielestä parasta Suomessa on metsä. Kuusivuotias Jianna ei voinut uskoa korviaan, kun hän kuuli, että Suomessa lapset voivat leikkiä pihalla yksin ilman aikuisen jatkuvaa valvontaa.

Tulevaisuuden suhteen perheen suunnitelmat ovat avoimia. Johannalle oli jo luvattu työpaikka Suomesta, mutta koronan vuoksi työn alkaminen on vielä epäselvää. Johanna kirjoittaa myös blogia, jossa kertoo elämästään kaksikulttuurisen perheen äitinä. Parhaillaan pariskunta selvittää Maahanmuuttoviraston kanssa, kuinka Jose pääsisi mahdollisimman nopeasti työllistämään itsensä tanssijana. Johanna kertoo, että tämän breaking-workshopeja on kyselty jo Ahvenanmaata myöten.

Kuolleiden päivä on Meksikossa vuoden tärkein juhla ja perhe panosti asuihinsa joka vuosi kovasti.

Perhe suunnittelee jäävänsä Suomeen pidemmäksi aikaa. Meksikoon he eivät enää usko muuttavansa takaisin, vaikka monia asioita maasta jää suuri ikävä.

– Eniten ikävöin Meksikosta ihanaa ilmastoa ja kauneutta. Karibianmeri on käsittämättömän kaunis ja se, että sen näkee päivittäin, Johanna huokaa ja jatkaa:

– Ikävöin suunnattomasti myös meksikolaista yhteisöllisyyttä. Opin nauttimaan elämästä Meksikossa eri tavalla, enkä vain suorittanut elämääni. Toivon, että onnistun Suomessa muistuttamaan lapsiani nauttimaan elämästä kaiken tämän suorittavan yhteiskunnan keskellä.

– Toisaalta, kun teimme päätöstä muutosta, mieheni sanoi, miksi et haluaisi tarjota lapsillesi sitä, että he saavat elää turvassa.

Jose, Johanna, Joalin, Jianna ja Jan totuttelevat parhaillaan uuteen elämäänsä Turussa.

Tanssi on perheen yhteinen intohimo. Etualalla Jose-isä ja Jan, 4, näyttävät mallia.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?