Nyt puhuu laulaja Kikan äiti Marita – ”Hän saa vihdoin arvostusta, jota ei saanut, kun olisi tarvinnut” - Viihde - Ilta-Sanomat

Nyt puhuu laulaja Kikan äiti Marita – ”Hän saa vihdoin arvostusta, jota ei saanut, kun olisi tarvinnut”

Laulaja Kikan Marita-äidistä tuntuu hyvältä huomata, kuinka laajasti hänen tytärtään nykyään arvostetaan. – Ihan turhaan pidettiin kauheaa metakkaa hänen tyylistään, hän sanoo.

12.4. 6:30

Tamperelainen eläkeläinen Marita Viilonen, 73, on joutunut kokemaan kaikista kauheimman. Jos on synnyttänyt lapsen tähän maailmaan, ei voi olla pahempaa kuin joutua hautaamaan hänet. Viilosen tytär laulaja Kikka eli Kirsi Sirén menehtyi täysin yllättäen 41-vuotiaana joulukuussa 2005.

– Lapsen kuolema on niin kauheaa, ettei sitä voi sanoin kuvailla vielä nytkään. Se on hirveää, mutta sen asian kanssa on ollut pakko elää, Marita Viilonen sanoo.

  • Yllä olevalla videopaikalla on minidokumentti Kikasta ja hänen tyttärestään Sanni Sirénistä.

Tyttären muisto elää vahvana äidin ajatuksissa.

– Kirsi käy mielessä joka päivä. En minä siitä pääse, en koskaan. Aina joku asia muistuttaa hänen kuolemastaan, äidin ääni sortuu.

Silmäkulmassa kimmeltää. Tyttären yllättävästä menehtymisestä sairauskohtaukseen tulee loppuvuodesta 15 vuotta, mutta välillä tuntuu kuin siitä kaikesta olisi vain ohikiitävä hetki.

– Aina joskus masentaa, mutta sitten taas mennään eteenpäin.

Äiti Marita Viilonen ja tytär Sanni Sirén vaalivat Kikan muistoa.­

Viime kesänä Yle esitti kymmenosaisen kuunnelman Kikan elämästä. Sen myötä on noussut esiin, kuinka eri lailla nykyään suhtaudutaan Kikan uraan verrattuna 1990-lukuun, jolloin suosio alkoi hiipua. Viilosesta tuntuu hyvältä huomata, kuinka laajasti Kikkaa nyt arvostetaan.

– Olen hirvittävän iloinen ja ylpeä lapsestani. Kirsi saa vihdoin sitä arvostusta, jota hän ei saanut, kun olisi sitä tarvinnut.

Tampereen seudulla varsin moni tunnistaa Viilosen Kikan äidiksi. Asiasta voidaan mainita, mutta harvemmin tyttärestä kysellään sen enempää.

– Se on hyvä, koska tyttäreni on henkilökohtainen asia, josta en halua puhua kaikkien kanssa.

Useampi aikanaan Kikalle nyrpistellyt on nyttemmin tullut sanomaan, että Kikka oli esiintyjänä aikaansa edellä.

– Olen samaa mieltä. Ihan turhaan pidettiin kauheaa metakkaa hänen tyylistään. Kirsi näytti hyvältä ja oli kaunis, äiti huomauttaa.

Omia geenejään hän ei ylistä vaan antaa hauskannäköisyydestä kunniaa Kikan isälle.

– Hänen isänsä oli komea mies. Näin Kirsissä omaakin näköäni, mutta ruskeat silmät ja tummat kulmat olivat isältä.

Kikka tunnettiin näyttävistä vaatteistaan. Sannilla on runsaasti äitinsä vanhoja vaatteita, joita hän mielellään käyttää.­

Marita Viilonen oli 16-vuotias saadessaan ensimmäisen tyttärensä Kirsin. Sen jälkeen lapsia tuli kaksi tyttöä lisää.

– Kirsi oli minun esikoiseni. Hän oli hyvin tärkeässä asemassa elämälleni.

Muistoja tulvahtaa mieleen.

– Kirsi oli kauhean suloinen tyttö ennen kuin tuli teini-ikään. Silloin hän oli vaikea, koska hän oli niin omapäinen.

Kikka rakasti sisustamista. Se näkyi jo teini-iässä.

– Kun tulin töistä, en aina tiennyt, missä oli keittiö ja missä olohuone. Hän muutteli niin kovasti huoneiden sisustusta.

Marita Viilonen muistelee tytärtänsä Kikkaa päivittäin.­

Marita Viilosen elämän tärkein ihminen on nykyään Kikan tytär Sanni, 23.

– On tarvinnut jaksaa tämän lapsenkin takia, Viilonen katsoo vieressä puuhastelevaa tyttärentytärtään.

Sanni asuu lähellä mummia ja soittelee hänelle lähes päivittäin.

– Ihmisellä täytyy olla joku, jolle puhua niin ilot kuin surutkin. Sellainen suhde meillä on, oikein lämmin, mummi kuvailee.

Mummin mielestä Sanni muistuttaa luonteensa puolesta paljon Kirsiä.

– Heissä on hirveästi samaa temperamenttia. Kirsihän oli hyvin temperamenttinen. Se on tullut minulta, myönnetään, Marita naurahtaa.

– Sannissa on hirvittävästi äitiään. Niin ovat kaksi samanlaista. Joskus ihan pelästyn, jos hetken tuntuu, että siinä olisikin Kirsi.

Tuntuu lohdulliselta, että Sanni tuo mieleen äitinsä. Mummi myös iloitsee tyttärentyttärensä puolesta, sillä hänen mielestään Sannille tekee hyvää nähdä, että hänen äitinsä uraa arvostetaan.

– Sanni on ollut entistä iloisempi ja itsevarmempi. Ollaan puhuttu näistä asioista. Sanni on aika realistinen tyttö, mummi tuumii.

Kikan tytär Sanni Sirén muistuttaa monin tavoin äitiään.­

Välillä Marita Viilonen kuuntelee kasetilta esikoisensa lauluja. Ei kaikkia, mutta muutamia suosikkejaan, joista Rakkauden talo on kaikista rakkain.

– Olen joskus masentunut. Silloin haluan kuulla Rakkauden talon, vuodattaa muutaman kyyneleen ja muistaa lastani, Viilonen myöntää ääni särähtäen.

Kappaleeseen liittyy muistoja ajalta, jolloin Kikka ja miehensä asuivat Nokialla omakotitalossa lähellä järvenrantaa.

– Olin siellä usein hoitamassa Sannia heidän ollessaan keikoilla. Heidän kotinsa Nokialla oli oikea rakkauden talo. Siksi siitä laulusta on tullut minulle niin tärkeä. Se saa minut menemään ihan omaan maailmaani.

Marita Viilosen suurin toive on pysyä hyvässä kunnossa.

– Kun vain terveyttä piisaisi eikä tulisi dementiaa. Haluaisin nähdä, että Sannilla on kaikki hyvin. Tahtoisin olla Sannin häissä, jos sellaiset joskus tulevat, ja nähdä hänen lapsensa.

Mummi on tavannut vuosien varrella Sannin poikaystäviä.

– En ole yhtään huolestunut, ihan hyviä Sanni on valinnut. En minä heitä itselleni ole ottamassa, itselleen Sanni valitsee.

Viilonen nauttii arjesta ja viihtyy itsekseen, ei aina tarvitse olla menossa. Eivätkä jalat siitä tykkäisikään. Toinen lonkka on leikattu ja toisen leikkaus suunnitteilla.

Kikka kuvattuna vuonna Helsingin Senaatintorilla vuonna 1992.­

Kikan äiti ei peittele menneisyyttään.

– Olen raitistunut alkoholisti. Olen ollut melkein 25 vuotta ilman alkoholia enkä ole langennut.

Nyt hän yrittää lopettaa tupakanpolton, vaikka vaikealta tuntuu.

– Olen yrittänyt olla kokonaan polttamatta, mutta kerran on tullut sytytettyä. Mitään apukeinoja en käytä. Jätin alkoholin samalla tavalla, kerrasta poikki vaan. Se sopii minulle.

Viilosen suvun naiset ovat olleet vahvatahtoisia persoonia jo monessa sukupolvessa.

– Isäni kuoli, kun äiti odotti minua. Se oli äidille kova paikka, mutta hän selvisi. Hänellä oli kolme tyttöä kuten minullakin, Viilonen mainitsee.

Jos jotain voisi itselleen toivoa, se olisi mahdollisuus päästä vielä kerran Turkkiin tai Kreikkaan.

– Siellä olen tuntenut olevani prinsessa, vaalea nainen muistelee.

Jutun haastattelu ja kuvaukset on tehty ennen koronarajoitusten voimaantuloa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?