Risto Räppääjä -tähti Samuel Shipway – lapsitähteys johti rajuun kiusaamiseen: julmin tapaus sattui, kun perheen ovikello soi keskellä yötä - Viihde - Ilta-Sanomat

Risto Räppääjä -tähti Samuel Shipway – lapsitähteys johti rajuun kiusaamiseen: julmin tapaus sattui, kun perheen ovikello soi keskellä yötä

Samuel Shipwayn pikkusisko Emily Shipway on hänkin luonut uraa näyttelijänä. – Vanhempani ovat aina olleet kannustavia ja järkeviä. He eivät ole koskaan tuputtaneet meitä mihinkään, mutta eivät myöskään ole estäneet, Shipway kiittelee.

Julkaistu: 21.3. 15:15

Diagnoosi Touretten syndroomasta ja pakko-oireisesta häiriöstä oli Samuel Shipwaylle helpotus. Musiikissaan hän käsittelee sairauttaan ja luo toivoa muille samassa tilanteessa oleville.

– Pahimpia tunteita maailmassa on se, että jätetään ryhmän ulkopuolelle. Tunsin, ettei minulla ollut mitään arvoa.

Näin Samuel Shipway kuvailee elämänsä vaikeimpia ajanjaksoja. 18-vuotias lukiolainen on kulkenut rankan tien päästäkseen siihen tilanteeseen, että hän pystyy nyt puhumaan avoimesti kaikesta kokemastaan.

Jos Shipwayn nimi tai kasvot tuntuvat Tampereen katukuvassa tutulta, niin ei ihme. Hän on tähdittänyt lapsena Risto Räppääjä -elokuvia, jotka ovat eräitä Suomen kaikkien aikojen menestyneimpiä lastenelokuvia.

Viime vuodet hän on keskittynyt rapmusiikkiin, jota hän tekee taiteilijanimellä Shipway.

Musiikki ja näytteleminen ovat olleet Shipwayn suuria rakkauksia lapsesta saakka. Ensiesiintymisensä hän teki tv:ssä jo ennen kouluikää.

– Enskari-ikäisenä sain ensimmäisen roolini Ylen Sitoutumisen alkeet -sarjasta vuonna 2008. Silloin rakastuin näyttelemiseen ja se oli pitkään se juttu, jota halusin tehdä ammatikseni. Musiikki oli silloin pelkkä harrastus, Shipway muistelee.

11-vuotiaana hän osallistui KIDSing-kisaan, josta Tiina Nopola, toinen Risto Räppääjän luojista, bongasi hänet. Pian puhelin pirisi Shipwayn kotona ja hänelle tarjottiin ”pientä roolia” lastenelokuvasta.

– Ei siinä sitten ollutkaan mitään koekuvauksia, vaan he olivat nähneet Antero Mertaranta -imitaationi Kidsingissä ja ilmeisesti se vakuutti heidät, Shipway naurahtaa.

Shipway oli 12-vuotias ensimmäisen Risto Räppääjä -elokuvansa julkaisun aikoihin. Elokuva oli jättimenestys ja teki Shipwaysta hetkessä tunnetun.

– Yhtäkkiä lähikaupassani Lempäälän Ideaparkissa oli ihmisiä, jotka halusi kanssani yhteiskuvia. Oli outoa olla itse siinä asemassa, että joku voi ihailla. Mulla oli niin läheiset ystävät ja perhe, etten koe, että suosio olisi koskaan noussut hattuun.

Samuel Shipway sanoo olevansa ylpeä Risto Räppääjä -elokuvista, mutta toivoo, että tulevaisuudessa hänet muistettaisiin myös musiikista.

Kolmas ja samalla Shipwayn viimeinen Risto Räppääjä -elokuva kuvattiin juuri ennen kuin hän aloitti kahdeksannen luokan.

Julkisuus ja yläkoulu eivät olleet se kaikista helpoin yhdistelmä. Opettajat suhtautuivat nuoren näyttelijän työkiireisiin kannustavasti, mutta koulussa muutamat oppilaat ottivat Shipwayn silmätikukseen.

Shipway kertoo miettineensä tuolloin, olivatko elokuvat kiusaamisen arvoisia.

– Koulukiusaaminen ja nettikiusaaminen ovat aiheuttaneet minulle eniten negatiivisia tunteita elokuviin liittyen. Kiusaaminen ei ikinä ollut fyysistä, mutta onko kiusaaminen enää tänä päivänä fyysistä? Netissä siitä on vaikeampi jäädä kiinni, Shipway pohtii.

– Puhutaan selän takana, kuiskitaan käytävillä ja jäädään tuijottamaan. Se näyttää viattomalta, mutta on ahdistavaa. Sillä saadaan fiilis, ettei kuulu joukkoon.

Shipwayn YouTube-kanava täyttyi viesteistä, joissa häntä uhkailtiin väkivallalla ja hänen ulkonäköään pilkattiin. Pahimman ryöpytyksen aikaan hän oli vasta 14-vuotias.

Hän huomauttaa, että kiusaaminen koskettaa usein myös koko perhettä. Mieleen on jäänyt erityisesti yksi tapahtuma vuosien takaa, kun perheen ovikello soi keskellä yötä.

– Koko perhe heräsi ja pikkusisko oli hädissään, että siellä on joku murhaaja. Hän oli silloin vielä niin pieni, ettei tietenkään voinut ymmärtää mistä on kyse. Lähdimme isän kanssa autolla katsomaan lähiympäristöä ja löydettiin ne tyypit, joiden arveltiinkin käyneen ovella.

– Minä kyllä kestän sen, jos mulle naureskellaan, mutta se ärsyttää, jos perhettäni härnätään.

Shipway ei kanna kaunaa kiusaajilleen, vaikka yläkouluvuodet olivatkin raskaita.

– Olen miettinyt olisiko minua koskaan kiusattu ilman niitä leffoja. En tule koskaan saamaan siihen vastausta. En kanna enää kaunaa ja yritän olla sellainen ihminen, etten vihaisi ketään. Koen, että olen siinä onnistunut.

Irtautuminen yläkouluporukoista auttoi ja hän aloitti lukion Tampereella. Keväällä 2018, lukion ensimmäisellä luokalla, Shipwayn vointi romahti.

Samuel Shipway ja Sanni Paatso tähdittivät kolmea Risto Räppääjä -elokuvaa vuosina 2014–2016.

Koulunkäynti tuntui ylivoimaiselta ja ajatukset kiersivät kehää. Nukkumisesta ei tullut mitään. Shipwaysta tuntui, kuin hänen mielensä ja kehonsa olisivat hiljalleen hajonneet. Se oli pelottava tunne.

– Minulla on ollut tic-oireita 8–9-vuotiaasta lähtien. Lukion ykkösellä pakko-oireet nostivat päätään aika reippaasti. Tilanne kulminoitui kevääseen 2018, jolloin jouduin sairauslomalle, hän sanoo.

– Olin todella huonossa kunnossa, enkä poistunut kotoa. Päätepiste tuli yhtenä yönä. On selkeä 24 tunnin jakso, joka keskeytti ja pelasti tilanteen.

Tuolloin kahden tunnin yöunien jälkeen Shipway totesi, ettei elämä voisi jatkua näin.

– Sanoin, että en enää jaksa ja tarvitsen nyt apua. En voi odottaa kuukautta lääkäriaikaa, vaan tilanne on akuutti. Lääkärit ottivat asian tosissaan. Sain lääkityksen ja aloitin terapian. Siitä alkoi kuntoutuminen.

Shipwaylla todettiin Touretten syndrooma ja siihen liittyvä ocd eli pakko-oireinen häiriö. Shipwayn arjessa pakko-oireet pakottavat toistoihin ja rituaaleihin. Esimerkiksi silmiä on räpsytettävä tietty määrä putkeen.

Terapia ja lääkitys ovat auttaneet hallitsemaan ja hillitsemään oireita.

– Diagnoosi oli helpotus. Parissa kuukaudessa vointini parani merkittävästi. Eivät pakko-oireet minnekään ole kadonneet, mutta pärjään niiden kanssa. Pystyn ylläpitämään sosiaalisia suhteita ja elämään suhteellisen normaalisti. Se on tärkeintä.

Musiikista tuli Shipwaylle voimanlähde ja väylä käsitellä vaikeita asioita. Rap-biiseissä hän pystyi pukemaan sanoiksi tunteita ja ajatuksia, jotka hän halusi purkaa pois sydämeltään.

– Olin silloin tosi huonossa jamassa ja rupesin kirjoittamaan ylös ajatuksiani biiseiksi. Puin kevään 2018 tapahtumia, Tourettea ja ocd:ta. Koen, että musiikki oli ensimmäinen terapiamuotoni, ennen kuin aloitin varsinaisen terapian, hän sanoo.

Hän sanoo oppineensa, että ahdistuneisuus ruokkii pakko-oireita. –Pahinta on jos pakko-oireet ajavat epätoivoon. Olen huomannut, että mitä enemmän ahdistun, niin sitä enemmän on pakko-oireita.

Rapmusiikin hän sanoo olevan itselleen kaikista luontevin tapa ilmaista itseään.

– Eka levyni Aika tappaa meidät oli terapialevy ja käsittelin siinä mielenterveyteeni liittyviä asioita. Se oli hyvin minäkeskeinen ja päiväkirjamuotoinen.

Shipway julkaisi kappaleet suoratoistopalveluissa ja päätti kertoa diagnoosistaan netissä. Hän toivoi sen tuovan voimaa muille samassa tilanteessa oleville.

– Asetin itseni hirvittävän haavoittuvaiseksi ja kritiikin kohteeksi. En ole katunut hetkeäkään, että tulin julki Touretten kanssa. Sain elämäni parasta palautetta ja tunsin tehneeni jotakin oikein. Tunsin, etten ole vihattu, hän sanoo.

Toukokuussa Shipway julkaisee toisen albuminsa. Tulevaisuudessa hän toivoo pystyvänsä yhdistämään muusikon uran ja näyttelemisen.

– Tällä hetkellä isoin tavoitteeni on, että mua ei esiteltäisi ex-lapsitähtenä tai entisenä Risto Räppääjänä. Ne ovat termit, joista pyrin eroon, hän nauraa.

– Oma muusikon ura on nyt ykkösprioriteetti. Pitkän tähtäimen unelmani on esiintyä joskus Blockfesteillä. Oli se sitten pienin lava tai ensimmäinen esiintyjä perjantaipäivänä, niin ei mitään väliä. Haluan joskus tuntea sen tunteen, että väki laulaa mukana mun biisejä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?