Taideasiantuntija Pauliina Littorinin elämä Tukholman seurapiireissä loppui kuin seinään, kun avioliitto romahti – paljastaa nyt, miten erilaista kaikki oli Ruotsissa - Viihde - Ilta-Sanomat

Taideasiantuntija Pauliina Littorinin elämä Tukholman seurapiireissä loppui kuin seinään, kun avioliitto romahti – paljastaa nyt, miten erilaista kaikki oli Ruotsissa

Julkaistu: 22.2. 7:10

Taideasiantuntija Pauliina Littorin on löytänyt onnen Helsingin arvoalueelta, jonne hän muutti erottuaan ruotsalaismiehestä. Uusi arki Suomessa on kovin erilaista kuin Ruotsin hienostopiireissä.

Taideasiantuntija ja filosofian tohtori Pauliina Littorin, 49, avaa Helsingin Kaivopuistossa sijaitsevan asuntonsa oven aurinkoisesti hymyillen ja toivottaa tervetulleeksi uuteen kotiinsa. Jaloissa pyörii kaksivuotias maltankoira Doria, joka muutti yhdessä emäntänsä kanssa hiljattain arvoalueena tunnetulle alueelle.

– Doria, sit! Littorin komentaa koiraansa, jonka kertoo ymmärtävän käskyt vain ruotsiksi.

Suomen tunnetuimpiin taideasiantuntijoihin kuuluva Littorin muutti hiljattain Ruotsista takaisin Suomeen, kun hän erosi yllättäen ruotsalaisesta aviomiehestään, liikemies Sverker Littorinista. Pari oli naimisissa viisi vuotta. Aluksi Pauliina etsi elämälleen uutta suuntaa ja asui hetken hotelli Kämpissä.

– Kämpissä olo oli henkistä satsausta itseeni. Eron jälkeiset pahimmat hetket tarvitsin ihmisiä ympärilleni ja siellä minusta pidettiin hyvää huolta, Pauliina kiittelee.

Nyt Pauliina ja Doria ovat asettuneet Kaivopuiston rauhaan. Ruokapöydällä olevat lukuisat lahjaksi saadut samppanjapullot muistuttavat viikonloppuna vietetyistä tupaantuliaisista, joita juhlittiin 70 vieraan kesken.

Pauliina uudesta kodista Ullanlinnasta avautuu kaunis luontomaisema.

Valtavien suurlähetystöjen, puiston ja meren lähettyvillä on Pauliinan mukaan seesteistä asua. 73-neliöisestä kaksiosta avautuvat vehreät maisemat niin Kaivopuistoon tähtitorneineen kuin aavalle merellekin. Juuri esteettisyyden vuoksi Pauliinan uusi postinumero on 00140.

– Haluan klassikkomaalauksia silmieni eteen ja näistä ikkunoista sellaiset avautuvat. Odotan vielä, että näen ikkunoistani Akseli Gallen-Kallelan tai Pekka Halosen talvimaisemaa, Pauliina sanoo Kaivopuistoon päin katsoen.

– Silmieni edessä on niin paljon luonnon kauneutta, ettei minun tee mieli lähteä reissuunkaan, aiemmin runsaasti matkustellut Pauliina sanoo.

Eron 15 vuotta vanhemmasta Sverkeristä Pauliina kertoo tulleen itselleen yllätyksenä, vaikka ennusmerkit olivat ilmassa ja hän itse poistui liitostaan.

– Viimeinen vuosi avioliitossa oli shokkia shokin perään ja päivästä toiseen selviytymistä. Arvostan avioliittoa instituutiona ja tein kaikkeni, että saamme liittomme paremmaksi. Koko ajan vaan rakastin lisää ja lisää, vaikka mitä shokkia lävähti kasvojeni eteen.

Pauliina ja Sverker Littorin kuvattuna vuonna 2018 Helsingin Kruununhaassa Katariina Sourin 50-vuotisjuhlissa.

Eron jälkeen Pauliina kertoo kehittäneensä selviytymismetodin: hän antoi itselleen luvan surra ja velloa erossaan kahden kuukauden ajan. Hän ei aluksi poistunut uudesta kodista minnekään, vaan ystävät hakivat hänet aina taksilla tai autolla luokseen.

– Kun kaksi kuukautta oli kulunut, päätin että nyt saa riittää. Otin sotilaallisen ryhdin, stoalaisen asenteen ja toivuin täysin, Pauliina naurahtaa.

– Nyt oloni on niin onnellinen kuin olisin tyytyväinen vauva kehdon keinuttelussa. Yritin todella paljon saada onnea kakkosavioliitostani, mutta onni tulikin vasta, kun panin oven kiinni perässäni.

Pauliina on viimeksi ollut sinkkuna parikymppisenä. Hän oli vuodet 1994–2012 naimisissa poikiensa Oliverin, 24, ja Kasimirin, 23, isän kanssa, ja pian eron jälkeen hän jo tapasikin Sverkerin.

– Olen vähän kauhistunut siitä, kuinka ihanaa voikaan olla elää yksin.

Kun suru alkoi helpottaa, Pauliina heräsi keskellä yötä spontaaneihin naurunpyrskähdyksiin.

– Mietin, miten tämä nyt on tällaista. Minunhan pitäisi olla surullinen erosta, mutta minä vaan nauran tässä vapautumisestani.

– Ja mitä tulee yksin elämiseen naisena, pärjään vallan hyvin yksin, sillä minulla on vilkas ja hieman pikkutuhma mieli, Pauliina naurahtaa.

Kun Pauliina syksyllä matkusti laivalla Tukholmasta Helsinkiin sydän särkyneenä, hän kuunteli täysillä Finnhits-kappaleita. Se on täysin erilaista musiikkia kuin mitä hänen hienostuneissa ruotsalaispiireissään oli kuunneltu.

– Suomalainen musiikki oli Ruotsin kodissamme täysin pannassa.

Kun Pauliina muutti Ruotsiin rakkauden perässä, hän oli asiasta innoissaan. Hän kertoo käyttäytyneensä uudessa kotimaassaan kuin vakooja, joka urkki tietoa siitä, mikä on ruotsalaisen ”hannuhanhismin” salaisuus. Hän uskoo löytäneensä tähän vastauksen ja kokee kuin olisi tehnyt toisen tohtoritutkinnon tästä aiheesta.

Sverker ja Pauliina olivat Ruotsin yläluokan piireissä näyttävä pariskunta ja edustustilaisuuksia riitti toinen toisensa perään. Monissa yksityisjuhlissa läsnä oli myös Ruotsin kuningasperhettä. Hän kertoo saaneensa kuninkaallisista lämpimän kuvan.

– He ovat kaikki silmiinpistävän viehättäviä ihmisiä, joille lehtikuvat eivät tee mitään oikeutta. Kuningatar Silvia on niin suloinen ja voi hyvänen aika, minkälainen aura hänellä onkaan.

Littorinit asuivat ensin Tukholmassa ja sitten kartanon siivessä Södermanlandissa.

– Se oli kuin elämää Aurinkokuninkaan hovissa. Aivan kuin olisin ollut koko ajan teatterissa. Ja samalla seurasin vierestä paljon kulissia yllä pitäviä ja statusahdistuneita ihmisiä.

Tavat olivat äärivanhoillisia. Esimerkiksi näissä piireissä nainen ei saanut hörpätä lasistaan viiniä ennen kuin mies oli skoolannut hänelle. Muutoinkin Pauliina kertoo kiinnittäneensä paljon huomiota Ruotsissa vallitseviin sukupuolirooleihin.

– Ruotsissa sukupuoliroolit ovat aivan vinksin vonksin. Miehet olivat kuin naisia ja naiset miehiä. Feminismistä tulee kaikkea hyvää, mutta siitä tulee omituiset sukupuoliroolitukset, Pauliina sanoo ja lisää:

– Olin itsekin siellä aivan sekaisin, että mikä minä olen. Aiemmin olin Suomessa tottunut vahvasti siihen, että mies on mies ja nainen on nainen. Ruotsissa minulla oli miehekäs ja unisex-olo. Miehet olivat kuin riikinkukkoja, jotka peilasivat itseään peilistä aamuisin ja kysyivät: ”miltä näytän tänään”. Naiset tekivät kaikki voimatyöt ja miehet kekkuloivat punaisissa housuissaan.

Pauliina sanookin olevansa nykyään Suomessa naiseutensa kanssa enemmän sinut.

– Suomessa nainen saa olla nainen. Halleluja ja aamen!

Pauliina kirjoittaa dekkareitaan aina silmät kiinni.

Pauliinan uusi arki Suomessa on työn ja ystävien täyteistä. Hän työstää parhaillaan kolmatta dekkariaan yhdessä Antti Marttisen kanssa. Kaksikon esikoisromaani Kolme punaista rubiinia julkaistiin elokuussa. Jatko-osia on tarkoitus julkaista joka vuosi. Parhaillaan Pauliina tekee taustatyötä tutkimalla räjähde- ja vakoilutekniikkaa.

Tammikuussa julkaistiin Pauliinan yhdessä Marja-Leena Haapasen ja Jaana Villasen kanssa kirjoittama naisten sijoittamista käsittelevä tietokirja Korkojen kera – matka oman talouden hallintaan.

Myös taide pitää Pauliinan kiireisenä, sillä keväällä hän tuomaroi muutamaa taidekilpailua.

– Olen odottanut kovasti, että pääsen tekemään täysipäiväisesti töitä.

Pauliina on itse tarkka raha-asioistaan ja hän tahtoi kirjoittaa kirjan sijoittamisesta huomattuaan, että useimmat taidesijoittajat ovat miehiä.

– Minua häiritsee se, miksi avioliitossa miehet sijoittavat enemmän perheen varoja kuin naiset.

Omassa avioliitossaan häntä harmitti stereotyyppinen harhaluulo siitä, että hänen miehensä olisi elättänyt hänet.

– Minä olin puolisoani varakkaampi koko ajan.

– Olen ammatiltani ja sielultani täysverinen humanisti, siksi minulle on vaikeaa, kun minut on määritelty avioliittojeni kautta.

Puhuessaan raha-asioista Pauliina punnitsee sanojaan hyvin tarkkaan. Hän ei tahdo antaa vääränlaista vaikutelmaa.

– Ruotsissa ihmisten pitää näyttää siltä kuin he omistaisivat pankin ja Suomessa pitää näyttää siltä, että olisi hakemassa lainaa.

– On kauhean raskasta tasapainoilla näiden kahden ääripään välillä. Aina joku loukkaantuu.

Mitä tulee romanttiseen rakkauteen, Pauliina toteaa antaneensa periksi sillä saralla. Hän sanoo saaneensa kokea kaksi avioliittoa eikä usko itselleen siunautuvan enää kolmatta parisuhdetta.

– Olen vähän luovuttanut rakkauden suhteen tästä eteenpäin. Antaa nuorten naisten etsiä miehet markkinoilta. Minä keskityn harrastuksiin, kavereihin ja työntekoon.