Kapellimestari Atso Almila sai korvaansa tinnituksen Tangomarkkinoilla –”Kaiuttimet mölisivät hemmetin kovaa” - Viihde - Ilta-Sanomat

Kapellimestari Atso Almila sai korvaansa tinnituksen Tangomarkkinoilla –”Kaiuttimet mölisivät hemmetin kovaa”

Kapellimestari Atso Almila kertoo vasemman korvan tinnutuksen alkaneen Tangomarkkinoiden vanhan tekniikan ämyreistä.

Kapellimestari Atso Almila kertoo vasemman korvan tinnutuksen alkaneen Tangomarkkinoiden vanhan tekniikan ämyreistä.

Julkaistu: 13.2. 19:11

– En ole huutanut enää vuosikymmeniin, sanoo kapellimestari, professori Atso Almila ja myöntää, että vanha orkesterikulttuuri on aiheuttanut monille soittajille traumoja.

Kapellimestari Atso Almila, 66, jäi viime elokuussa eläkkeelle virastaan Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa, jossa hän työskenteli kapellimestari- ja orkesterikoulutuksen professorina vuodesta 2013. Töiden päättymiseen liittyviä vieroitusoireita ei ole ilmaantunut, sillä tekemistä on yllin kyllin.

– Jäin eläkkeelle, koska nyt vielä jaksaa keikkailla, vaikka en viitsikään rasittaa itseäni kuoliaaksi asti, Atso Almila perustelee.

Alun perin helsinkiläinen on asunut jo yli kaksikymmentä vuotta Kuopiossa, jonne hän päätyi toisen avioliittonsa myötä. Eläkkeelle jäämisen jälkeen Helsingissä käyminen on vähentynyt.

– Pitkäjänteinen suunnittelutyö Taideyliopistossa ja siihen liittynyt läsnäolo Helsingissä ovat jääneet pois. Tein opetustyötä 40 vuotta, mutta iso osa työstäni on aina ollut keikkailu ja se jatkuu entiseen malliin.

Kuvituskuva

Aina monessa mukana ollut Almila pitää myös mestarikursseja sekä säveltää. Entistä enemmän on tullut tehtäviä myös kilpailulautakunnissa.

Kapellimestarin instrumentti on orkesteri, jonka soittoa on tarkoitus edistää kohti tasapainoisen onnistunutta lopputulosta. Kapellimestarina yläkroppa tekee melkoisesti töitä. Jos tottumaton touhuaa jotain kädet ylhäällä, huomaa äkkiä, kuinka kovasti se käy käsiin.

– Homma näyttää raskaammalta kuin onkaan. Kapellimestari luo illuusion voimaperäisestä toiminnasta. Vastakohtana balettitanssija, joka tekee illuusiota äärimmäisestä keveydestä, vaikka tanssiminen on oikeasti raskasta työtä.

Vaikka työssä tarvitaan käsiä, Almila ei mitenkään erityisesti varo tärkeimpiä työkalujaan. Vaikka joskus olisi aihettakin. Pari vuotta sitten hän kaatui aivan yllättäen kesken laituriremontin, kun jalka jäi kiinni kivien väliin.

– Lensin päistikkaa otsalleni. Siinä oli sellaisia kiviä, että olisi voinut käydä vaikka mitä.

Silmälasit särkyivät, mutta Almila pysyi tajuissaan.

– Ambulanssi tuli paikalle ja otsaa tikattiin. Joskus tulee tällaisia muistutuksia, kuinka pienestä kaikki on kiinni, mutta pääsin varoituksella. En ole kuitenkaan ruvennut varomaan kaikkea mahdollista.

Kuuloaan Almila, kuten muutkin musiikin kanssa tekemisissä olevat, pyrkii varjelemaan.

– Olen siitäkin saanut varoitusta, koska minulla on tinnitus vasemmassa korvassa. Se on ollut siitä asti kun aloin esiintyä Tangomarkkinoilla.

Korvassa viheltää jatkuvasti, mutta ääni on niin korkea, ettei se pahemmin häiritse.

Almila toimi Tangomarkkinoilla kapellimestarina 1980-luvun lopulta yli kymmenen vuoden ajan.

– Tangomarkkinoilla kaiuttimet mölisivät hemmetin kovaa. Monitoritekniikka oli vähän lapsenkengissä, Almila muistelee.

Alan ulkopuoliset luulevat usein kapellimestarilla olevan valtaa paljon todellista enemmän.

– Kapellimestari ei missään tapauksessa voi yksin erottaa tai kiinnittää muusikoita. Kyseiset asiat hoidetaan virallisten prosessien kautta. Minkäänlaista diktatuurin mahdollisuutta ei ole.

Silti vahvana elää käsitys, että kapellimestareille sallitaan hyvinkin räiskyvää käytöstä. Almila sanoo johtamisen kulttuurin olleen ennen erilaista. Kapellimestareilla oli aiemmin huomattavasti suurempi valta ja rakenteet olivat paljon hierarkkisempia. Räväkämmät otteet kuuluivat tapoihin. Niinhän se oli tavallisessa koulussakin, Almila muistuttaa.

– Karttakepistä saattoi saada sormille. Sellaista ikävää kiusaamissävytteistä päsmäämistä. Onhan se ollut ihan kamalaa ja aiheuttanut monissa soittajissa hyvin traumaattisia kokemuksia. Soittajien työ on niin vaativaa muutenkin, ettei siihen tarvittaisi mitään lisää.

Vieläkin vallalla on sitä harhaa, että arrogantilla käytöksellä saa enemmän aikaan.

 Olen pyrkinyt pitämään huolta, etten ole itse huutanut enää vuosikymmeniin, vaikka nuorempana tuli tehtyä sitäkin.

– Se on kuitenkin mielestäni vähentynyt. Olen pyrkinyt pitämään huolta, etten ole itse huutanut enää vuosikymmeniin, vaikka nuorempana tuli tehtyä sitäkin. Oppilaille olen aina sanonut, ettei pitäisi huutaa vaan käyttäytyä kunnolla kaikkia kohtaan.

Kapellimestarin johtaessaan käyttämän puikon merkitys on monelle epäselvä.

– Ihmeellisenä taikasauvana pidetyn puikon ainoa tarkoitus on suurentaa käden liikkeitä, jotta ne näkyvät kauemmaksikin.

Tietyntyyppistä musiikkia johdettaessa puikkoa ei välttämättä käytetä, mutta yleensä se on vakiovaruste.

– Jorma Panula on niitä harvoja, joka on vetänyt koko uransa ilman puikkoa. Jos onnistuu johtamaan luettavasti ilmankin, työvälinettä ei tarvitse kantaa mukana.

Kuvituskuva

Kapellimestareiden vierailuihin eri orkestereiden kanssa ladataan usein kovia odotuksia.

– Vieraileva kapellimestari ei voi muutamassa päivässä tehdä keskinkertaisesta orkesterista loistavaa. Vaikka sitä joskus odotetaankin, maestro huomauttaa.

Hän kertoo aikanaan puhutun, kuinka yllettäisiin huippusuoritukseen, jos mestarillinen Herbert von Karajan tulisi johtamaan.

– No mistä tavallista parempi soittaminen olisi johtunut? Soittajat olisivat harjoitelleet jo ennalta enemmän. Suoritusta olisi parantanut harjoittelu, ei kapellimestari, huumorintajuinen mies hymyilee.

– Nykyään orkesterit tarjoavat priimaa, on johtamassa kuka tahansa. Ja joskus tulee priimaa kapellimestarista huolimattakin.

 Parhaimpaansa pitää pyrkiä, mutta jossain vaiheessa sitä oppii, ettei virheillä ole mitään väliä.

Virheitä ei Almilan mielestä pidä ottaa turhan vakavasti.

– Jos sattuu lipsahduksia, se on vain elämää. Parhaimpaansa pitää pyrkiä, mutta jossain vaiheessa sitä oppii, ettei virheillä ole mitään väliä. Tärkeintä on hyvä meininki.

Levytyksissä on mahdollista tallentaa esitykset täysin virheettöminä.

– Se antaa vähän väärän kuvan siitä, mitä elävä esitys on.

Kansainvälisesti menestyvät suomalaiset kapellimestarit ovat olleet viime vuosina vähemmän esillä.

– Kapellimestareiden kansainvälinen menestys ei enää liity kansalliseen itsetuntoon yhtä vahvasti kuin aiemmin. Menestys ei ole silti hiipunut, päinvastoin. Meillä on useita kapellimestareita, jotka johtavat jatkuvasti ulkomailla.

Siitä kertoo sekin, että Sibelius-Akatemiaan on vyörynyt ulkomaisia hakijoita suomalaistaitureiden innoittamana.

– On ollut sellaisia vuosia, jolloin luokalla ei ole ollut yhtään suomalaista, koska ulkomaiset pyrkijät ovat pärjänneet paremmin sisäänpääsykokeissa.

Emilia Hoving, Suomen nuoren kapellimestaripolven huippulupaus, on opiskellut Atso Almilan johdolla Sibelius-Akatemiassa.

Emilia Hoving, Suomen nuoren kapellimestaripolven huippulupaus, on opiskellut Atso Almilan johdolla Sibelius-Akatemiassa.

Almilan opettaja 1970-luvulla ja myöhemmin pitkäaikainen yhteistyökumppani Jorma Panula täyttää elokuussa 90 vuotta.

– Minua pyydetään vetämään opetuksia, joista hän hiljalleen luopuu. On kohteliaisuus, että hän suosittelee minua.

Yhdessä on tehty kaikenlaista.

– Olemme hyvin pitkälti samaa mieltä alaan liittyvästä opetuksesta. Tein hänen kanssaan myös haastattelukirjan, joka ilmestyi kymmenen vuotta sitten Jorman täyttäessä 80 vuotta.

Vapaa-ajalla Almila lukee paljon, katselee dokumentteja ja elokuvia sekä laittaa ruokaa.

– Tykkään käydä Kuopion kauppahallissa ja kokkailla. Nykyään pitää katsella tarkemmin, millaisia määriä tekee, kun kaikki lapset ovat pois pesästä. Nuorimmainen meni juuri armeijaan, viiden lapsen isä mainitsee.

Hän säveltää parhaillaan Kymi Sinfoniettalle teosta Ruotsinsalmen ratkaisevasta taistelusta, josta tulee tänä vuonna 230 vuotta. Hän johtaa teoksensa kesäkuussa Kotkan Lohisoiton avajaiskonsertissa.

Kiinnostusta olisi myös oopperaa kohtaan.

– Ooppera on minulle hyvin läheinen laji, vaikka sitä ei olekaan tullut tehtyä viime aikoina. Olisi huisin hauskaa johtaa oopperatuotanto. Viihdyn teatteri- ja oopperaporukoissa.

Almila on mukana dokumenttielokuvassa Orkesterin edessä, joka sai valkokankaalla ensi-iltansa 7. helmikuuta. Dokumentissa seurataan Sibelius-Akatemian kapellimestariluokan oppilaita ja heidän opettajiaan.

Tuoreimmat osastosta