Oopperan kummituksen Christine, West Side Storyn Maria ja Pienen merenneidon Ursula. Kaikki nämä ovat rooleja, joita näyttelijä Sanna Saarijärvi on saanut kunnian esittää kuluneiden 27 vuoden aikana, jotka hän on viettänyt Helsingin Kaupunginteatterissa.
Mutta kuka oikeastaan on nainen näiden roolien takana?
Saarijärvi varttui Pirkanmaalla, pienessä Viialan kunnassa ja kävi koulunsa Tampereella. Palo esiintymiseen syttyi jo alakouluaikana. Se johdatti pienen Sannan piano- ja laulutunneille sekä mukaan koulun teatteriproduktioihin. Nuorempana Saarijärvi ei kuitenkaan tullut suurelle yleisölle tutuksi näyttelijänä, vaan urheilijana, sillä hän kuului nuorten yleisurheilumaajoukkueeseen.
– Perheessämme tai suvussamme ei ole näyttelijöitä, eikä kotona koskaan harrastettu teatteria.
– Esiintymisvietti minulla purkautui ensin musiikin ja laulun kautta. Mutta kyllä urheilu-urakin oli tietyllä tapaa esiintymistä ja esilläoloa. Kunnianhimoinen ja tavoitteellinen olen ollut ihan pienestä pitäen, hän lisää.
Kun Saarijärvi päätti vasta 18-vuotiaana pyrkiä Teatterikorkeakouluun vanhemmiltaan salaa, oli yllätys melkoinen, kun hän pääsi sisään haluttuun opinahjoon ensimmäisellä yrittämällä. Tuolloin Helsingin Teatterikorkeakouluun oli yhtä vaikea päästä sisään kuin tänäkin päivänä, ellei jopa vaikeampaa. Kouluun hakeneista sisään hyväksyttiin siihen aikaan vain yksi prosentti.
– En sitä hirveästi toitotellut tai henkseleitä paukutellut. Lähdin isältä salaa pääsykokeisiin. Hän kun olisi toivonut, että urheilu-ura olisi jatkunut mahdollisimman pitkälle, juoksijana aikanaan kilpaillut Saarijärvi paljastaa.
Saarijärvi on ollut onnekas, sen hän myöntää itsekin. Valmistuttuaan Teatterikorkeakoulusta vuonna 1993, kiinnitettiin hänet välittömästi Helsingin Kaupunginteatterin näyttelijäkaartiin. Sitä seurasivat pääroolit jo mainituissa rakastetuissa musikaaleissa. Saarijärvi tiedostaa, että hänen tarinansa olisi voinut olla myös hyvin erilainen.
– Urani lähti käyntiin melkoisella rytinällä. Olen ollut todella onnekkaassa asemassa. Onhan kaupunginteatteri kuitenkin tämän maan ykköstalo.
Maanantaina Saarijärvi täyttää 50 vuotta. Samalla hän voisi myös viettää 30-vuotista taiteilijajuhlaansa, sillä ensimmäisestä merkittävästä teatteriroolista tulee pian kuluneeksi tismalleen sen verran.
Ikäkriisiä nainen ei kuitenkaan pode. Saarijärvi näkee, että keski-ikäisille naisnäyttelijöille on nyt kysyntää enemmän kuin ennen.
– Koen, että tämä on osa isompaa muutosta, mikä on nyt tapahtumassa Suomessa ja maailmalla. Jos nyt katsoo televisiosarjoja tai elokuvia, niin minun ikäisilleni naisille on tarjolla upeita rooleja. Se on hieno trendi, että myös keski-ikäinen nainen on kiinnostava, Saarijärvi hehkuttaa.
– En ole mikään feministi sillä tavalla, koska rakastan miehiä. Mutta onhan se hienoa, että tässä on tällainen naisten esiinmarssi tapahtumassa. Sitä kautta on helpompi olla myös keski-ikäinen nainen. Sen sijaan, että sinua työnnettäisiin sivuun, niin saatkin elää elämäsi kulta-aikaa, hän jatkaa.
Sanna Saarijärvi keräsi ylistystä roolistaan Ursulana Helsingin Kaupunginteatterin Pieni merenneito -näytelmässä.
Vaikka Saarijärven uralle on mahtunut jo tähän mennessä lukuisia onnistumisia, menee hänellä nyt työrintamalla paremmin kuin koskaan. Kun naiselta kysyy, mikä on hänen uransa merkittävin rooli, alkaa hän nauraa varovaisesti. Saarijärvi toteaa olevansa nyt unelmiensa roolissa Pienen merenneidon ilkeänä ja ilkikurisena Ursulana. Roolissa, josta näyttelijä on saanut ylistystä niin yleisöltä kuin kriitikoiltakin.
– On ihanaa sanoa, että yksi kaikkien aikojen merkittävimmistä rooleistani on se, mitä juuri nyt teen. Onhan se hienoa saada tuollainen rooli ja saada siitä näin mahtavaa palautetta. Mutta kaikki se kehu, mitä olen saanut roolistani, kuuluu aika monelle ihmiselle, Saarijärvi kiittelee viitaten teatterin taustatiimiin ja tietenkin ohjaaja Samuel Harjanteeseen.
Sanna Saarijärvi ja Hermanni Seppälä vuonna 2017.
Jos Saarijärvi elää nyt elämänsä onnellisinta aikaa ammatillisesti, pätee sama myös yksityiselämään. Kesällä tulee kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun Saarijärvi avioitui pitkäaikaisen miesystävänsä, Bauer Median sisältöjohtaja Hermanni Seppälän kanssa. Seppälää Saarijärvi kuvailee sielunkumppanikseen.
– Se on elämän mahtavin ja voimaannuttava tunne, että elän elämääni sellaisen ihmisen kanssa, kenen kanssa uskon viettäväni loppuelämäni. Kyllä me olemme toistemme puolikkaat, nainen huokaisee.
– Vaikka en kyllä ihan ensisilmäyksellä rakastunut, oli kaikenlaista kivaa sinkkuelämää meneillään silloin. Mutta sitten kun hän vihdoin sai minut suostuteltua treffeille, niin se oli menoa sitten, hän lisää nauraen.
Saarijärvi ja Seppälä ovat viihtyneet yhdessä 14 vuoden ajan. Parin onnea on sittemmin täydentänyt paitsi yhteinen tytär Fanny-Amanda, 13, myös Hermannin kaksi lasta, Bertta ja Womma Seppälä miehen edellisestä liitosta. Vaikka pariskunta ei alkuun välttynyt uusperheen haasteilta, on viisihenkinen perhe nyt läheisempi kuin koskaan.
– Olin siihen asti saanut elää melko itsenäistä ja itsekästäkin sinkkunaisen elämää. Kaikki tapahtui hirveän nopeasti, yhtäkkiä minulla oli mies, kaksi lasta ja kolmas vielä tulossa. Kyllä siinä aikaa meni, että kaikki löysivät oman paikkansa. Mutta ne haasteet voitettiin, olemme hirveän tiivis perhe. Lapset ovat kuin kolme muskettisoturia.
Vastoinkäymiset kuuluvat elämään, Saarijärvi toteaa. Niitä hän on joutunut kokemaan myös itse, niin urallaan kuin yksityiselämässäkin. Noita aikoja nainen ei kuitenkaan halua muistella. Töitä riittää, rakkaus kukoistaa ja myös tulevaisuus näyttäytyy kirkkaana molempien edellä mainittujen valossa.
– Meillä kaikilla on asioita, joiden toivomme menneen toisin ja kaikki olemme kokeneet vääryyttä jossain kohtaa elämää. Tärkeintä on osata mennä niistä eteenpäin ja nousta niistä.
Saarijärvellä riittää töitä nyt enemmän kuin hän edes ehtisi tehdä. Pienen merenneidon lähes toistuvasti loppuunmyydyt näytökset pitävät näyttelijän kiireisenä aina toukokuun puoliväliin saakka. Sen lisäksi hänet nähdään Fingerpori-näytelmän Rivo-Riittana. Ensi kesänä tie vie nykyisen kotikaupungin Tuusulan kesäteatteriin, jossa Saarijärvi tähdittää Juha Tapion musiikkiin perustuvaa Kaksi Puuta -näytelmää.
– Nämä hyvät työt tuppaavat aina vähän kasaantumaan. Mutta se, että ne näin viisikymppisenä kasaantuvat, on ainoastaan positiivista. Työtilanne näyttää nyt paremmalta kuin koskaan, Saarijärvi kiittelee.
Yksi haave Saarijärvellä kuitenkin urarintamalla vielä on. Muun muassa Pirunpelto, Kuumia Aaltoja ja Maria Kallio -suosikkisarjoja tähdittänyt näyttelijä haaveilee edelleen pääroolista myös valkokankaalla. Saarijärvi on toiveikas sen suhteen, että myös pian 50-vuotta täyttävälle naisnäyttelijälle on edelleen kysyntää myös elokuvamaailmassa.
– Elokuvissa olen toistaiseksi tehnyt vain pieniä rooleja, sellaista täysosumaa ei ole vielä osunut kohdalle. Mutta näköjään niistäkin voi haaveilla, kun Teräsleidit kerää elokuvateattereissa tuhansia katsojia. Että minullahan on tässä vielä pari- ellei jopa kolmekymmentä vuotta aikaa napata päärooli elokuvasta, Saarijärvi nauraa.
Vaikka näyttelijä on luonut vakuuttavaa uraa teatterimaailmassa jo 30 vuoden ajan, ei palo taiteen tekemistä kohtaan ole vielä sammunut. Tuskin sammuukaan, sillä vaikka pitkät työpäivät ja raskaat esitysten täyteiset viikot ovat toisinaan kuluttavia, suhtautuu Saarijärvi edelleen työhönsä yhtä intohimoisesti kuin hän teki uransa alkutaipaleella 30 vuotta sitten.
– Silloin kun työ on niin isossa osassa elämää kuin se meidän ammatissamme on, niin sen täytyy olla mieluista. Silloin sitä pystyy antamaan kaikkensa ei vain näyttelijänä, vaan myös äitinä ja vaimona.
50 vuotta on rajapyykki, minkä monet saattavat nähdä keski-iän kriisinä, mutta Saarijärvi itse näkee sen enemmänkin mahdollisuutena. Nyt arki on tasapainossa niin kuin sen hänen mukaansa kuuluukin tässä vaiheessa elämää olla.
– Hieno rajapyykkihän tämä on. Ei se pelota minua. Koen, että tämä on ihana elämänvaihe. Sitä tuntee itsensä aika hyvin, tietää omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Vasta nyt osaan ne kaikki kuitenkin hyväksyä.
Vaatteet: Only Carmacoma
