Valokuvaaja Alvar Kolasen poika näki maan tunnetuimpia tähtiä olohuoneessaan: Kirkan tempaus ikuistettiin harvinaiseen kuvaan - Viihde - Ilta-Sanomat

Valokuvaaja Alvar Kolasen poika näki maan tunnetuimpia tähtiä olohuoneessaan: Kirkan tempaus ikuistettiin harvinaiseen kuvaan

Arvar Kolanen (vas.) kuvasi Kirkan leluauto kädessään. Myös Arvar Kolasen muusikkopojasta Dile Kolasesta tuli valokuvaaja.

Arvar Kolanen (vas.) kuvasi Kirkan leluauto kädessään. Myös Arvar Kolasen muusikkopojasta Dile Kolasesta tuli valokuvaaja.

Julkaistu: 9.2. 10:05

Alvar Kolanen kuvasi suomalaisen viihteen viattomuuden ajan tähdet Olavi Virrasta Dannyyn, Irwiniin ja Kirkaan. Odottamaton elämänkäänne teki myös hänen muusikkopojastaan Dilestä valokuvaajan.

Ennen kuin menin leikkikouluun, menin pimiöön.

Näin kertoo Jari ”Dile” Kolanen, 58, valokuvaaja Alvar Kolasen (1921–2007) poika. Alvar tuli tunnetuksi 1950–1970 -luvuilla kotimaisten pop- ja iskelmälaulajien sekä muiden viihdejulkkisten kuvaajana.

Alvarin kuvat muistetaan. Juuri isä-Kolasen otos saattaa välähtää mieleen, kun kuulee vaikkapa Olavi Virtaa tai 1960-luvulla tehtyjä Kirkan, Dannyn tai Laila Kinnusen levytyksiä.

Ja nyt, pitkään kuvattuaan muusikkona tunnettu Dile kutsuu myös itseään valokuvaajaksi.

– Jos olisit kysynyt vuosi sitten, vastaus olisi ollut epämääräisempi, hän sanoo.

– Valokuvaajaksi ryhtyminen ei ole helppo rasti valokuvaajan pojan identiteetin jälkeen, isän työn vaalijalle. Olen järjestänyt siskoni ja veljeni kanssa isän kuvista 16 näyttelyä ja toimittanut niistä kaksi kirjaa.

Alvar Kolanen teki pitkän uran valokuvaajana.

Alvar Kolanen teki pitkän uran valokuvaajana.

Pimiössä Dile muistaa seisoneensa alle kouluikäisenä jakkaralla. Ihmetelleensä, miten kuva alkoi ilmestyä paperille kehitysnesteessä. Seurana oli joko isä tai Terttu-äiti, joka myös kehitti kuvia.

Lapsuudessa Dile tottui siihen, että isän kodin yhteyteen rakentamalle kuvausstudiolle Helsingin Pitäjänmäkeen ilmestyi monenlaisia julkisuudesta tuttuja henkilöitä. Olavi Virta, Katri Helena, Irwin, Arto Sotavalta, Laila Kinnunen… suomalaiset viihteen legendat olivat Kolaselle poseeratessaan keskellä aktiivisinta työuraansa.

– Kun isä laittoi studiossa valoja paikalleen, usein joku kuvattava sitten odotti meidän keittiössämme. Joi kahvia ja söi äidin leipomaa pullaa.

Kirka nappasi kuvausrekvisiitaksi puisen auton Dile Kolasen lelulaatikosta. Kuva on ennen julkaisematon.

Kirka nappasi kuvausrekvisiitaksi puisen auton Dile Kolasen lelulaatikosta. Kuva on ennen julkaisematon.

Näin myös Kirka Babitzin joskus vuonna 1968 tai 1969. Studioon siirtyessään hän nappasi keittiön nurkassa olleesta lelulaatikosta mukaan kuvausrekvisiitaksi muutaman esineen. Näistä kuvista on levinnein Kirkan poseeraus avaruusraketin kanssa. Tässä jutussa nähdään kuitenkin, Dilen mukaan ensimmäistä kertaa julkisuudessa ruutu, jossa laulajalla kädessään Dilen muutama vuosi aikaisemmin joululahjaksi saama punainen auto kuljettajineen.

Myös Dilen ensimmäinen kesätyö liittyi isän kuviin. Spede Pasanen tilasi 3 000 valokuvaa ensimmäisen Uuno Turhapuro -elokuvan teatterilevityksen somisteiksi vuonna 1973.

– Tein ne 3 000 kuvakopiota käsin kahdessa viikossa.

Alvar Kolasen ura kuitenkin katkesi dramaattisesti. Hän sai aivohalvauksen joulukuussa 1974, 53-vuotiaana.

– Se oli dramaattista. Isä joutui opettelemaan uudelleen kävelemään ja puhumaan.

Kuvaustaitonsakin hän, itseoppinut mestarivalokuvaaja lopulta elvytti.

– Hän otti hienoja kuvia sen jälkeenkin, mutta firman bisnespuolen pyörittäminen kävi raskaaksi. Hän luopui ammattimaisesta kuvaamisesta vähitellen.

Isän kuolema 2007 toi tämän merkittävän kuva-arkiston Dilelle ja sisaruksille. Sille oli tehtävä jotain.

Kirjoja ja näyttelyitä eri puolilla Suomea onkin riittänyt. Alvarin kuvat ovat trippi menneisyyteen, suomalaisen viihdetaivaan viattomuuden aikaan. Dile Kolasen omassa elämässä musiikki oli vastaavassa asemassa kuin kuvaaminen isällä.

Carola kuvauksissa vuonna 1968.

Carola kuvauksissa vuonna 1968.

Dannyn albumin kansikuva oli Alvar Kolasen käsialaa.

Dannyn albumin kansikuva oli Alvar Kolasen käsialaa.

Rock’n’roll vei Dilen syksyllä 1989 aina Kaliforniaan asti.

Hän oli soittanut läpi vuosikymmenen bassoa eri kokoonpanoissa, joista Nights Of Iguanasta tuli ”vientibändi”. Kunnianhimoinen, englanniksi biisit esittänyt yhtye menestyi Suomessa hyvin. Ja kun Hanoi Rocks oli aikanaan lyönyt läpi muun maailman tietoisuuteen muuttamalla ulkomaille, vuosikymmenen vaihteessa monet suomalaiset bändit tekivät samoin.

Menestystä tuli Nights of Iguanalle varsin vaatimattomasti, vaikka asenne lähtiessä oli ollut kunnossa.

– Lähdimme sinne valloittamaan maailman, Dile naurahtaa.

– Otin 50 000 markan lainan pankista elämiseen. Myin Suomessa kaikki soittimet ja ostin Los Angelesista uudet.

Pelkkä asenne ei kuitenkaan riittänyt, kun osaaminen puuttui.

– Jos joskus kuvataan Spinal Tap osa 2, meidän reissussa on siihen hyvät ainekset, Dile sanoo.

Esimerkiksi alkaen siitä, että vuoden ”yrittämisen” aikana Nights of Iguanan kokoonpano ei ollut kertaakaan kokonaisuudessaan yhtä aikaa Yhdysvalloissa.

Dile söi pankkilainansa ja tuli Suomeen. Soitto jatkui 1990-luvulla eri kokoonpanoissa, elämä muotoutui myös syntyneiden lapsien tarpeisiin.

Mutta sitten, muutama vuosi sitten tuli tyrmäys: avioero.

– En pystynyt soittamaan. Se oli pelottavaa. En pystynyt keskittymään, harhailin vain ympäriinsä.

Dile Kolanen tekee yhä musiikkia, mutta uskaltaa jo kutsua itseään myös kuvaajaksi.

Dile Kolanen tekee yhä musiikkia, mutta uskaltaa jo kutsua itseään myös kuvaajaksi.

Oli hän kuvannut aikaisemminkin, mutta nyt katse etsi kuvattavaa eri tavalla. Aluksi puhelimella, siinähän kamera kulkee ihmisillä nykyisin aina mukana.

Syksyllä 2017 Dile matkusti Yhdysvaltoihin ja vuokrasi auton. Tarkoitus oli tavata tuttuja Nights of Iguanan ajoilta, katsoa tuttuja ja uusia maisemia sekä kirjoittaa bändimuistoja vaikkapa kirjaksi saakka. Parikin kustantajaa on ollut kiinnostunut bassonsoiton opettajana ja muusikkona työskentelevän Dilen versiosta Nights of Iguanan tarinaa.

– Mutta huomasin, että otankin kuvia. Kuvaan koko ajan, mutta kirjoittamisesta ei tule mitään.

Matka jatkui Kaliforniasta New Mexicoon, Arizonaan ja Coloradoon. Kamera lauloi.

Manhattan Beach Kaliforniassa tallentui Dile Kolasen kameraan.

Manhattan Beach Kaliforniassa tallentui Dile Kolasen kameraan.

Toisin kuin Alvar, Dile ei juuri kuvannut ihmisiä. Aavat preeriat, peninkulmien takana nousevat vuoret ja horisonttiin katoava maantie… ne sopivat yksinäisen automatkan ja erosta toipuvan ihmisen mielenmaisemaksi vain osuvammin kuin ihmiset.

– Kuvasin 1 400 kuvaa. Näyttelyyn valikoitui suurimmaksi osaksi kuvia, joissa ei ole ihmisiä. Tavallaan kuvissa on aina yksi ihminen: minä. Matka – etäisyyteni ja kohtaamiseni, itseni kanssa, Dile sanoo.

Kuvia kelpaa katsella, mutta niiden ottaminen on myös tehnyt tehtävänsä. Dile pystyy taas keskittymään musiikkiin ja soitto jatkuu, opettamisen ohella.

Dile Kolanen: Matka–etäisyys–kohtaaminen -näyttely Papu Galleriassa Helsingissä 22. helmikuuta saakka.

Tuoreimmat osastosta