Kapinallinen, kosmopoliitti, arvostettu, lahjakas ja ärsyttäjä – Jörn Donner oli koko kansan Jörkka - Viihde - Ilta-Sanomat

Kapinallinen, kosmopoliitti, arvostettu, lahjakas ja ärsyttäjä – Jörn Donner oli koko kansan Jörkka

Jörn Donneria oli vaikea lokeroida hänen eläessään, vielä vaikeampaa se on nyt. Jörkka oli Jörkka. Hän oli kapinallinen, kosmopoliitti, arvostettu, lahjakas, ärsyttäjä.

–Osaan kirjoittaa paremmin kuin puhua, Jörn Donner sanoi usein.­

30.1.2020 17:06

Lähes 70 vuoden ajan Jörn Donner vaikutti kirjailijana ja elokuvaohjaajana. Esikoisromaaninsa hän julkaisi 18-vuotiaana. Hän oli myös poliitikko, joka vaihtoi puoluetta, kun se tuntui aiheelliselta.

Donnerilta kysyttiin vuosikymmenien aikana kaikesta mahdollisesta mielipiteitä. Tekopyhyyttä hän inhosi, eikä hän kumarrellut ketään.

Jörn Donner ei halunnut lokeroitua myöskään suomenruotsalaiseksi, vaikka sitä hän oli. Ja vaikka hän oli todellinen kosmopoliitti, hän oli joissakin asioissa hyvin suomalainen – varsinkin sisukkuudessa.

Donner sanoi itse, ettei hän ole mikään erityislahjakkuus, hän on vain ahkera. Mutta kyllä hän oli lahjakas, pelkällä toimeliaisuudella ei synny romaaneja ja elokuvia.

Tunteistaan Donner ei yleensä puhunut, mutta hänen teksteissään oli jopa riipaisevaa koskettavuutta. Hän oli terävä yhteiskunnallisissa havainnoissaan, mutta oli hän taitava rakkaussuhteiden kuvaamisessakin.

”Osaan kirjoittaa paremmin kuin puhua”, Jörn Donner sanoi usein.

Jörn Donnerin romaaneista ehkä vaikuttavin oli hänen romaanisarjansa Andersin suvusta. Sarjan kuudes osa, Isä ja poika, toi hänelle Finlandia-palkinnon 1985

Kirjailija, elokuvaohjaaja ja poliitikko Jörn Donner menehtyi 30.1. ydinperheensä läsnäollessa.­

Ensimmäisen lyhytelokuvansa hän ohjasi 21-vuotiaana. Nuorena hänet myös palkittiin Venetsian elokuvajuhlilla parhaasta esikoisohjauksesta. Hän oli myös perustamassa Suomen elokuva-arkistoa.

Jörn Donner on noutanut Oscar-palkinnonkin ainoana suomalaisena. Tosin sen hän teki Ingmar Bergmanin puolesta Fanny ja Alexander -elokuvan tuottajana. Bergmanin kanssa Donnerilla oli vahva yhteys – kunnes ohjaajanero erakoitui.

Donner on ohjannut mm. elokuvat Mustaa valkoisella (1968), Naisenkuvia (1970), Miestä ei voi raiskata (1978), Kuulustelu (2009), Armi elää! (2015), Perkele 2 -kuvia Suomesta (2017).

Donnerin alkuajan elokuvissa oli niin sanottuja rohkeita kohtauksia. Siinäkin hän oli edellä aikaansa. Nyt ne ovat hienoa ajankuvaa, mutta rohkeilta ne eivät enää tunnu.

Donner vaikutti myös Ruotsissa ohjaajana, tuottajana ja Svenska Filminstituten toimitusjohtajana 1978–1982.

Rkp:n kansanedustajana Donner oli 1987–1995,2007 ja 2013–2015. Eduskunnassa hän oli hetken vielä 82-vuotiaana. Euroopan parlamentin jäsen hän oli 1996–1999, silloin hän oli Sdp:n riveissä. Suomen pääkonsulina Los Angelesissa hän oli 1995–1996.

Professorin arvonimen Jörn Donner sai tasavallan presidentiltä 2003.

Helsingin kaupunginvaltuustossa Donner vaikutti monella kaudella. Hän erosi kaupunginvaltuustosta keväällä 2019 terveydellisistä syistä.

Jörkkaa ei voi sanoa vaatimattomaksi, mutta itseironiaa hänellä oli. Hän ei myöskään pelännyt sanoa ääneen asioita, joista muut vain kuiskivat. Niinpä hän herätti myös ärsytystä, mistä hän taisi jopa nauttia.

Ei mikään machotyyppi

Varsinkin nuorempana Jörkka oli varsinainen kansan kohahduttaja. Televisio-ohjelmissa hän istui velton ja kyllästyneen oloisena, mutta aina häneltä tuli yllättävä tai terävä kommentti.

Jörkkaa pidettiin myös seksisymbolina, mutta sitä kunniaa hän itse karsasti – ainakin myöhemmin. Myös mainettaan naistenmiehenä hän piti liioitteluna, vaikka joitakin ”ruuhkatilanteita” saattoi nuorempana olla.

Nuorimmille pojilleen, Danielille ja Rafaelille, hän oli hyvä isä. Kun pojat olivat pieniä, hän kuskasi heitä harrastuksiin, teki ruokaa ja oli usein läsnä.

Donnerilla oli myös neljä muuta lasta, joiden elämässä hän ei ollut koskaan läsnäoleva isä. Sen hän sanoi itse suoraan – kuten kaiken muunkin.

Donner aloitti uransa hyvin nuorena ja julkaisi esikoiskirjansa 18-vuotiaana.­

Jörn Donner oli naimisissa kirjailija Inga-Britt Wikin kanssa 1954–1961 ja Jeanette Bonnierin kanssa 1974–1981. Bitte Westerlundin kanssa hän avioitui 1995, sitä ennen he olivat pitkään avoliitossa.

Donner ei koskaan kertonut julkisuudessa muista naissuhteistaan. Paitsi näyttelijä Harriet Anderssonista, jonka kanssa hän seurusteli 1960-luvulla. He tekivät myös töitä yhdessä.

Monessa asiassa Jörkka oli edellä aikaansa. Siviilipalveluksessa hän oli 1959–1961, jolloin se ei ollut yleisesti hyväksyttyä. Hän oli myös tasa-arvon kannattaja jo kauan sitten.

Naisten kanssa Jörkka kykeni olemaan ystävä ja työkaveri ihan samalla tavalla kuin miesten kanssa. Hän ei ollut machotyyppi missään tilanteessa.

Donner ei tehnyt sentään ihan aina töitä. Hän tykkäsi pelata squashia ja tennistä – kunnes polvet menivät tohjoksi. Kesäisin hän kalasti ja teki kalaruokia.

Jörn Donner ei esittänyt epäsovinnaista, hän oli sitä oikeasti. Häntä ei kiinnostanut, mitä kuuluu tehdä tai ajatella. Esimerkiksi joulusta hän ei piitannut lainkaan. Hän kirjoitti jouluisinkin.

Jörn Donnel oli naimisissa kolme kertaa naimisissa. Hänellä on kuusi lasta.­

1990-luvulla Jörn Donner sairastui eturauhassyöpään. 2006 häneltä leikattiin keuhkosta syöpäkasvain, joka myöhemmin uusiutui. 2016 hänelle tehtiin sydänleikkaus.

Jörkan vanhuutta kuormittanut keuhkosyöpäkään ei estänyt hänen työntekoaan. Tupakoinnin hän sentään lopetti lähes kokonaan, mikä tarkoittaa, että hän saattoi joskus pummata röökin.

Kun Jörn Donner täytti 80 vuotta, julkaistiin yli tuhatsivuinen Mammutti-romaani, joka oli tavallaan hänen elämäkertansa. Omaan elämäänsä perustuvissa teoksissaan Donner kuvasi viime vuosina koreilematta vanhenemista – kuinkas muuten.

”Raskainta on, kun en tee mitään”, hän totesi kesällä 2019 toipuessaan keuhkokuumeesta.

Donner ei ollut vain lahjakas ja ahkera, hän oli myös pirun sisukas. Hyvin sairaanakin hän käveli työhuoneelleen. ”Yritän katsoa, että viimeinen näytökseni olisi hedelmällinen”, hän sanoi tavatessamme elokuussa 2019.

Jörn Donnerin kuolema jättää ison aukon. Mutta hänen elokuvat ja kirjat eivät katoa. Todennäköisesti häneltä jäi joku työprojekti kesken – ainakin mielessä.

–Osaan kirjoittaa paremmin kuin puhua, Jörn Donner sanoi usein.­

Tasavallan presidentti myönsi Donnerille professorin arvonimen vuonna 2003.­

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?