Jörn Donner eli uskomattoman elämän – lue koko tarina

Jörn Donnerin vaellus ei ollut ihan tavallinen tarina.


30.1.2020 16:12

Hänen värikäs surffailunsa yhteiskunnallisena osallistujana alkoi jo 1950-luvun alkupuolella. Hän oli lehtimies, kirjailija, dokumenttien ja fiktion tekijä, elokuvaohjaaja ja -tuottaja, näyttelijä, tv-juontaja, poliitikko, diplomaatti, liikemies ynnä muuta, ynnä muuta.

Donner oli moniottelija, jonka ansiolistalta jäivät oikeastaan puuttumaan vain suursaavutukset urheilun saralla, mutta tätäkin puutetta hän paikkasi 80-vuotishaastattelussaan, jossa poseerasi Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen kannessa nostelemassa puntteja. Hän oli todellinen jokapaikan-Jörn: kolmesti naimisissa ollut kuuden lapsen isä.

Donner oli vastakohtien mies. Samaan aikaan sekä pedantti työmyyrä että skandaaleja aiheuttanut boheemi ja tahallinen ärsyttäjä. Kosmopoliittinen maailmankiertäjä, joka kasvatti kesämökillään ruutanoita; kansainvälinen tarkkailija, jonka kriittinen katse ei jättänyt kotimaataan rauhaan. Ruotsissa hän oli kenties tunnetuin suomalainen.

Donner kirjastossaan vuonna 2008.

Jörn Johan Donner syntyi Helsingissä 5. helmikuuta 1933 varakkaaseen ruotsinkieliseen perheeseen. Hänen isänsä, yliopiston dosentti Kai Donner oli maineikas suomalais-ugrilaisuuteen perehtynyt kansatieteilijä ja tutkimusmatkailija, jolta poika kenties peri kaikkialle ulottuneen uteliaisuutensa. Äiti Greta oli Bonsdorffien aatelissukua, josta kulkee tiiviit linkit suomenruotsalaiseen vallasväkeen. Mutta kuinka ruotsalainen Donner oikeastaan oli? Itse hän ainakin kertoi oppineensa ensiksi suomen, ja vasta sen jälkeen ruotsin kielen. Kirjansa hän kuitenkin teki ruotsiksi.

Ns. paremmista piireistä hän kuitenkin oli kotoisin. Elitistisessä ”Ankkalammessaan” Donner ui vastavirtaan. Kapinointi yläluokkaisia perusarvoja vastaan alkoi jo 1950-luvulla, kun hän aloitti elokuvakriitikkona paitsi Hufvudstadsbladetissa ja iltapäivälehti Nya Pressenissä niin myös kansandemokraattien Vapaassa Sanassa ja sosiaalidemokraattien opposition Päivän Sanomissa.

Donner oli myös vasemmistolaisen kulttuurijärjestön Kiilan puheenjohtaja. Lukuisten aktiviteettiensa ohessa Donner valmistui Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi 1959.

Siihen aikaan liikkuminen punaisissa piireissä ei ennustanut karriäärin kannalta hyvää. Rohkeutta Donner osoitti myös valitsemalla sotaväen sijasta siviilipalvelun. Tuolloin tällaista ratkaisua pidettiin vähintäänkin outona ja usein liki maanpetturuutena.

Jörn Donnerin elokuvaa kuvattiin Helsingin Kauppatorilla vuonna 1965

Jörn Donner ja Kristiina Halkola saapuivat Mustaa valkoisella -elokuvan näytökseen vuonna 1968.

Donner poseerasi ohjaamansa elokuvan 69 - Sixtynine -elokuvan ensi-illassa vuonna 1969.

1960-luvulta lähtien Donner oli jo valtakunnanjulkkis ja hivuttautuminen kenties kaikkein tunnetuimmaksi suomalaiseksi Ruotsissa alkoi. Siellä hän toimi muun muassa maan valtalehden Dagens Nyheterin kriitikkona. 1970-luvulta lähtien hän oli keskeisissä asemissa Ruotsin filmi-instituutissa toimien sen johtajana vuosina 1978-82. Suomessa hän johti perustamaansa Jörn Donner Productions Oy:tä vuodesta 1966.

Donner oli palkittu ja paheksuttu mies. Paheksuntaa toi muun muassa piehtarointi Hymy-lehden sivuilla teini-ikäisen gambialaistytön kanssa. Näyttelijä Kristiina Halkolalle Donner joutui maksamaan oikeuden päätöksellä korvauksia seksikohtauksesta 1968 valmistuneessa elokuvassa ”Mustaa valkoisella”. Siinä katsoja oletti näkevänsä Halkolan, vaikka tilanteessa olikin sijaisnäyttelijä. Sellaisen käyttämisestä raivostunut Halkola ei tiennyt mitään. Donner kohautti myös esittelemällä juhlakunnossa olleita sukukalleuksiaan 1970 ohjaamassaan elokuvassa ”Naisenkuvia”.

Donner ei näissä tempauksissaan ryvettynyt. Paheksunnan vastapainona suitsutusten lista oli pitkä – ehtihän Donner ohjata yli 20 elokuvaa, tuottaa niitä noin 60 ja julkaista yli 50 teosta. Donner sai muun muassa kirjallisuuden Finlandia-palkinnon ja kahdesti valtion kirjallisuuspalkinnon. Myös Ruotsin akatemia palkitsi hänet. Ansiolistalta löytyy Sodankylän elokuvajuhlien palkinto, palkintoja Venetsian filmijuhlilta ja taiteen valtionpalkinto. Professorin arvonimen Donner sai 2001.

Miestä ei voi raiskata -elokuva ilmestyi vuonna 1978.

Kirja Isä ja poika (Far och son) toi Finlandia-palkinnon.

Uran tähtihetkiin kuului Oscar-palkinnon vastaanottaminen 1984 Ingmar Bergmanin ohjaamasta elokuvasta ”Fanny ja Alexander”. Pystin Donner otti vastaan elokuvan tuottajan ominaisuudessa. Eikä Donner olisi Donner, elleivät jotkut olisi epäilleet hänen pitäneen kiitospuheensa humalassa. Donner tunnustikin ”nostattaneensa henkeä viskillä”, mutta taltiointi tilaisuudesta osoittaa, ettei hän ainakaan kovin pahasti maistissa ollut.

Donner ei tietenkään malttanut pitää näppejään erossa puoluepolitiikasta. Ura sillä saralla käynnistyi kun hänet 1968 valittiin Skdl:n edustajana Helsingin kaupunginvaltuustoon. Myöhemmin Donner edusti lähinnä ruotsalaista kansanpuoluetta, mutta ilmoitti välillä puoluekannakseen sosiaalidemokraatit ja oli vuoden 1988 presidentinvaaleissa Mauno Koiviston valitsijamies.

Johannes Virolainen ja Jörn Donner eduskunnan kuppilassa vuonna 1987.

Donner odotteli kunnallis- ja eurovaalien tuolosta Ylen vaalivalvojaisissa 1996.

Kansanedustaja Donner eduskunnassa vuonna 2007.

Donner ehti olla sekä Suomen että Euroopan unionin parlamenttien jäsen ja piipahti diplomaattinakin toimiessaan Suomen pääkonsulina Los Angelesissa 1995–96. Eduskunnassa hän oli ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja ja ruotsalaisen kansanpuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja. Ansioluettelosta löytyy myös jäsenyys Tammisaaren valtuustossa ja sikäläisen kaupunginhallituksen varapuheenjohtajuus.

Ministeriä tai presidenttiehdokasta Donnerista ei koskaan tullut, mutta eduskunnan ikäpresidentti hän oli. Jättäessään 82-vuotiaana parlamentin vuonna 2015, Donner oli Suomen eduskunnan historian vanhin kansanedustaja.

Donner ei halunnut jäädä lepäämään laakereillaan. Katse oli loppuun asti eteenpäin. Kun Donner palasi 84-vuotiaana Helsingin kaupunginvaltuuston jäseneksi 2017, hän oli koko maan vanhin valtuutettu. Ikäpresidentti ei kuitenkaan halunnut jarrumieheksi, vaan oli täynnä intoa antaakseen panoksensa sille, että Suomen pääkaupunki pysyisi jatkossakin ajan hermolla. Donner erosi Helsingin kaupunginvaltuustosta terveydellisistä syistä 24.4.2019.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?