Näyttelijä Aake Kalliala laihdutti 30 kiloa rajulla kuurilla – luopui täysin yhdestä ravintoaineesta - Viihde - Ilta-Sanomat

Näyttelijä Aake Kalliala laihdutti 30 kiloa rajulla kuurilla – luopui täysin yhdestä ravintoaineesta

Aake Kalliala on löytänyt tasapainoisen suhteen ruokavalioon. Hän suosii terveellistä ruokaa, mutta herkutkin sallitaan.

Aake Kalliala on löytänyt tasapainoisen suhteen ruokavalioon. Hän suosii terveellistä ruokaa, mutta herkutkin sallitaan.

Julkaistu: 25.1. 12:42

Syksyllä 70 vuotta täyttävä Aake Kalliala kokee iän tuoneen mukanaan viisautta niin ruuasta kuin naisista. Hyvät työt sytyttävät yhä.

Näyttelijä Aake Kalliala valitsee mikkeliläisessä kahvilassa iltapäiväherkuksi pienen kasviksilla ja vuohenjuustolla täytetyn patongin. Vielä muutama vuosi sitten hän ei olisi sallinut tällaista itselleen.

Satojen tuhansien suomalaisten lailla kakkostyypin diabetekseen sairastunut Kalliala noudatti tiukkaa hiilihydraatitonta ruokavaliota ja laihdutti 30 kiloa. Olo ei ollut hyvä.

– Olin kyllä niin hurjan näköinen, että oli oksennus lähellä. Ihan kuin käpylehmä! Ehkä se kuuri oli vähän liian rankka.

Sakari Kuosmanen ja Aake Kalliala kokkailivat kesäkeittiössä vuonna 1999.

Sakari Kuosmanen ja Aake Kalliala kokkailivat kesäkeittiössä vuonna 1999.

Sen jälkeen patonki on ilmestynyt taas ruokapöytään ja kilojakin tullut, mutta Kalliala on oloonsa tyytyväisempi. Ruuan merkitys terveydelle tuntuu yhä isolta, mutta nykyään hän katsoo asiaa eri näkökulmasta.

Jouluna läskisoosilla ja kaikella muulla mieleisellä juhlan kunniaksi herkutellut Kalliala on vähentänyt paljon punaisen lihan syöntiä ja harkitsee nyt myös kanasta luopumista. Muutokseen motivoi niin terveys kuin ilmastohuoli. Kallialaa surettaa Mikkelissäkin mustaksi muuttunut talvi. Pitäisi päästä pilkille.

– Autot ja lentoliikenne ovat jäämässä toiseksi päästöissä kasvatetulle karjalle. Jumalauta ne ison maailman karjatilat! Silmän kantamattomiin elukoita isoissa aitauksissa ja niille syötetään hormoneita ja muita. Punaisessa lihassa ei ole mitään hyvää, Kalliala kuvailee näkemäänsä dokumenttia ja pudistaa päätään.

Houkuttelevia työtarjouksia

Useista elokuvista, 90-luvun viihdeohjelmista ja Kotikadusta koko kansan tutuksi tulleella Kallialalla on hyvin aikaa hoitaa itseään ja pohtia maailmanmenoa. Hän jäi eläkkeelle seitsemän vuotta sitten ja on tarkka siitä, ettei elämä enää lipsahda liikaa työnteon puolelle.

Aake Kalliala oli kuin Robert de Niro tv-sarjassa Hämähäkki vuonna 1982.

Aake Kalliala oli kuin Robert de Niro tv-sarjassa Hämähäkki vuonna 1982.

Hyvät tarjoukset saavat hänet kuitenkin edelleen taittamaan Viitostietä Helsinkiin. Työtä tarjoavalla pitää olla kasassa hyvä porukka ja vetävä tarina.

Esimerkiksi viime vuonna Kalliala nähtiin valkokankaalla pienessä roolissa Toivo Kärkenä Kari Tapiosta kertovassa Olen suomalainen -elokuvassa. Osa suunnitelluista töistä ei ole edennyt teattereihin asti. Kallialaa harmittaa yhä salametsästyksestä kertoneen elokuvaprojektin kaatuminen. Pääosiin kaavailtiin Kallialaa ja Samuli Edelmannia.

– Se olisi ollut unelmahomma. Tykkään itse metsästä ja luonnosta, ja siinä oli hyvä tarinakin. Käsikirjoituksia tehtiin useita, mutta rahoitus ei järjestynyt.

Kallialasta tuli koko kansan tuttu Valehtelijoiden klubissa. Isäntänä toimi Helge Herala (oik.).

Kallialasta tuli koko kansan tuttu Valehtelijoiden klubissa. Isäntänä toimi Helge Herala (oik.).

Rauhallinen arki eläkkeellä

Nyt Kalliala on käynyt tekemässä lukupilotin kahdeksanosaisesta tv-sarjasta, jossa olisi pääosissa neljä hänen ikäistään roolihahmoa. Jos hanke ei etene, Kalliala ei jää harmittelemaan. Hänhän on eläkkeellä.

Saimaan rannalla sijaitsevalla mökillä on tunnelmallista pitää tulia talvellakin, televisiosta tulee kaikkia mielenkiintoista urheilusta ulkomaisiin tuotantoihin ja nyt kaveriporukkaan on iskenyt kuntosali-innostus.

– Olen jo hankkinut kortin ja käynyt katsomassa paikkaa. Ehkä tässä joku päivä vielä tapahtuu muutakin, Kalliala nauraa.

Seuraa pitää ennen kaikkea Hönö-koira. Pääkaupunkiseudulla asuva tytär vierailee säännöllisesti viisivuotiaan poikansa ja neljävuotiaan tyttärensä kanssa. Heidän menonsa on isoisälle jopa vähän liian villiä.

– Herra siunatkoon ja varjele sitä vauhtia! Tyttö on vielä hurjempi kuin poika. Hän on koko ajan 2,5 metriä korkealla ja huutelee sieltä, että katso pappa, Kalliala kuvailee.

Aake Kalliala ja Hönö-koira viihtyvät hyvin Mikkelissä.

Aake Kalliala ja Hönö-koira viihtyvät hyvin Mikkelissä.

Naisseuraa Kalliala ei kaipaa. Hän teki jo vuosia sitten päätöksen pysyä loppuikänsä poikamiehenä. Se on pitänyt.

– Ei ole orastavaakaan päänpyöritystä. Tähän ikään sitä onneksi oppii asioita.

Kalliala myöntää kaipaavansa parisuhteesta joitain yksittäisiä asioita. Kun miettii koko ”pakettia”, nykyinen olotila tuntuu paremmalta.

– Parempi kun vittuilee vain itselleen, niin selviää vähemmällä.

Kalliala on innokas metsästäjä ja luonnossa liikkuja. Vuonna 2001 saaliiksi tuli koppelo ja naarasteeri.

Kalliala on innokas metsästäjä ja luonnossa liikkuja. Vuonna 2001 saaliiksi tuli koppelo ja naarasteeri.

Syksyllä Kalliala täyttää 70 vuotta. Omaa vointia ei rasita muu kuin diabeteksen aiheuttamat tuntemukset jaloissa, mutta ympärillä ”joka toisella tuntuu olevan syöpä”. Tuttavapiirin ja maailman uutiset meinaavat vetää mielen matalaksi, mutta Kalliala taistelee vastaan.

– Ei sellaisia pidä liikaa miettiä.

Ei pyydä anteeksi vanhoja sketsejä

Aake Kallialan kollega, nykyinen vihreiden kansanedustaja Pirkka-Pekka Petelius pyysi loppuvuodesta romaneilta ja saamelaisilta anteeksi hänen ja Kallialan vähemmistöaiheisia sketsejä.

Kalliala ei näe anteeksipyynnölle tarvetta. Hän kuvailee Peteliuksen elettä lapselliseksi.

–Jos tässä nyt ruvetaan pyytämään anteeksi, niin se lista on loputon. Poliisit, juopot, hörökorvaiset, isohampaiset. Se oli sitä aikaa ja piste, Kalliala ärähtää.

Luettelollaan Kalliala viittaa siihen, että hän ja Petelius tekivät 80- ja 90-luvun vaihteen suosituissa viihdeohjelmissa Hymyhuulissa ja Pulttiboisissa huumoria vaikka kenestä.

Aivan kuten Petelius on sanonut, tarkoitus oli Kallialan mukaan liioitella valtaväestön stereotypioita ja nauraa niille, ei ihmisille itselleen.

–Siihen aikaan myös tehtiin kaikki, mikä tuli mieleen. Ei ollut minkäänlaista kritiikkiä, voisiko tehdä vai ei. Meillä oli homoistakin juttuja. Tänä päivänä ei tulisi mieleenkään, Kalliala kertoo.

Kalliala ja Petelius tekivät sketsejä mistä tahansa.

Kalliala ja Petelius tekivät sketsejä mistä tahansa.

Kallialan mukaan kaksikko kuunteli romanien palautetta ja reagoi siihen jo 90-luvulla.

Silloin muutaman kymmenen romanin lähetystö saapui Maikkarin auditorioon katsomaan sketsit.

–Sen jälkeen he kertoivat meille, ettei heillä ole mitään syytä puuttua niihin. Sketsit ovat karikatyyreja, liioitellen ja riemulla tehtyjä, eivätkä he halua sanoa, että älkää meitä liioitelko. Mutta sitten he toivat esiin, että heidän lapsensa saavat koulussa tuta meidän sketsimme. Me lopetimme niiden tekemisen sitten siihen paikkaan, Kalliala kertoo.

Hän ei pidä siitä, että vanhoja sketsejä näytetään uusintana tai että niitä muokataan somea varten. Kaduttavaa ei ole, mutta vanhat työt pitäisi pitää siinä kontekstissa, missä ne on aikanaan tehty.

”Huumori on elämän eliksiiri”

Kalliala ymmärtää, että huumorin rajat ovat muuttuneet yhteiskunnan tahdissa, mutta myös kritisoi muutosta.

–Kaikki metoot ja tällaiset. Jos tänä päivänä sanot julkisesti väärän sanan, niin lähdet linnaan. Pitää olla helvetin varovainen, mitä suustaan päästää, mikä ei välttämättä ole ihan hyvä juttu. Ei saa enää olla oma itsensä.

Kallialan mielestä huumoria pitäisi yhä voida tehdä ihan kaikesta. Hän itse katsoo usein televisiosta amerikkalaisten ja brittikoomikkojen töitä.

–He kyllä sanovat ihan mitä vain ja pahasti!

Hyviä suomalaisia huumorintekijöitä on Kallialan mukaan nykyään vähän. Hän kannustaa kokeilemaan.

–Huumori on elämän eliksiiri. Ilman naurua on elämä aika tylsää. Naurun kanssakin on kiikun kaakun.

Tuoreimmat osastosta