Taiteilija Olli Joen Marinka-tytär jätti Suomen taakseen – nyt hän paljastaa, millaista arki Aurinkorannikolla oikeasti on: ”Ei sovi kaikille” - Viihde - Ilta-Sanomat

Taiteilija Olli Joen Marinka-tytär jätti Suomen taakseen – nyt hän paljastaa, millaista arki Aurinkorannikolla oikeasti on: ”Ei sovi kaikille”

Leppoisa arki Espanjassa houkuttelee suomalaisia. Marinka Joki jätti Suomen kuusi vuotta sitten, eikä ole katunut päätöstä hetkeäkään.

11.1.2020 15:45

Ikuisen kesän maana tunnettu Espanja ja etenkin Fuengirola ovat olleet suomalaisten suosikkikohteita jo 60-luvulta lähtien. Osa Aurinkorannikon suomalaisasukkaista on pakkasta pakoon lähteneitä eläkeläisiä, osa nuoria aikuisia, joilla on ollut uskallusta vaihtaa asuinmaata. Nykyään Aurinkorannikolla, Espanjan Costa Del Solin alueella, suomenkieliseen puheensorinaan törmää melkein missä tahansa. Tuntuu kuin ei olisi edes ulkomailla.

Monien Espanjaan haluavien suomalaisten unelmissa siintävät letkeät päivät rannalla sangriakannu kourassa. Muutto aurinkoon ja valoon toisi aivan uudenlaista virtaa elämään.

Millaista arki Espanjan aurinkorannikolla sitten oikeasti on? Paljon muutakin kuin pelkkää auringonpaistetta, kertoo Fuengirolassa asuva Marinka Joki.

Kun taiteilija Olli Joen tytär Marinka muutti Fuengirolaan kuusi vuotta sitten, isä veikkasi koti-ikävän yllättävän tyttären jo parin kuukauden päästä.

– Asuin Hämeenpuistossa ja se on aivan ihana paikka, mutta usein kun menit ovesta ulos, niin oli harmaata. Kyllä se ilmasto oli se ykkösjuttu, minkä takia muutin Espanjaan, Marinka kertoo.

– Mieluummin herään auringonpaisteeseen kuin loskakeliin! hän naurahtaa.

Arki Aurinkorannikolla on hyvin erilaista kuin Suomessa. Marinka Joki nauttii siitä, että hän saa määrittää omat työaikansa.­

Marinkan koti kuvankauniissa, rauhallisessa ja portein rajatulla Puebla Lucian asuinalueella on aivan Fuengirolan keskustan läheisyydessä. Talon suuri sisäpiha on kuin puutarha suihkulähteineen ja runsaine kukkasineen. Marinkan silmäterällä, 6-vuotiaalla Leo-koiralla, on siellä roimasti tilaa peuhata.

– Talomme on nimeltään Casa Leo, se onkin hauska yhteensattuma, Marinka sanoo ja katsoo Leo-koiraansa.

Asunnon sisustus on yhdistelmä espanjalaista runsautta ja skandinaavista vaaleutta. Koti toimii myös galleriana, jossa on esillä isän töitä. Seiniä koristavat kymmenet Joen taideteokset.

– Rakastan kukkia ja se on äidin perua. Asunto on alun perin hänen sisustamansa. Äidillä on kotona valtava kukkameri ja hän rakastaa kauniita asioita. Sitä kautta rakkaus kukkiin ja sisustamiseen on tullut meille sisaruksillekin.

Marinka, hänen vanhempansa Irene ja Olli Joki, sekä neljä siskoa ovat kokeneita maailmanmatkaajia. Nuorempana perhe matkusti isän mukana ympäri maailmaa. Joella on ollut näyttelyt muun muassa Eiffel-tornissa sekä Louvressa Pariisissa.

Syntymäpäiviä sisarukset viettivät milloin Ranskassa, Italiassa tai muualla Euroopassa.

Joen sisarukset Mia (vas.), Lidia, Militza (takana vas.) ja Aleksiina.­

Vaikka perhe viettikin runsaasti aikaa ulkomailla Marinkan lapsuudessa, ei muutto ulkomaille ollut varsinaisesti hänen suunnitelmissa. Tampereella kasvanut Marinka kuvailee kaivanneensa uusia seikkailuja ja kunnon irtiottoa tutuista rutiineista. Niinpä vuonna 2013 hän päätti muutta Fuengirolaan, jossa Joen perheellä on ollut asunto aurinkorannikolla jo 35 vuoden ajan. Vielä tuolloin hän ei tiennyt kuinka pitkäksi aikaa jäisi.

– Asunto oli ollut aika tyhjillänsä ja ajattelin, että otan matkalaukun ja lähden kokeilemaan. Suomeen pääsee kyllä aina takaisin. Tässä sitä ollaan melkein kuusi vuotta myöhemmin, Marinka hymyilee.

– Olen sellainen ihminen, että sopeudun kyllä ihan minne vaan. Minun on helppo tutustua ihmisiin.

Marinka on koulutukseltaan diplomi-insinööri ja hän järjestää Olli Joen taidenäyttelyitä paikallisiin gallerioihin.

– Varmasti Suomessakin olisi ollut töitä, mutta siinä tilanteessa halusin elämänmuutoksen. Malagassa olisi isoja firmoja, joihin voisi päästä töihin, mutta juuri nyt tykkään siitä, mitä teen.

Taidepiireihin Marinka tutustui jo lapsena, kun kaikki viisi sisarusta auttoivat isää näyttelyiden pystyttämisessä.

– Unelmatyöni on myydä taidetta ja olemme lapsesta asti nähneet, miten tämä homma toimii. Kun muutin tänne, niin jouduin yksin hakemaan paikat näyttelyille. Meillä on ollut näyttelyt esimerkiksi Bil Bilin linnassa Benalmadenassa ja Casa de la Culturassa Fuengirolassa, Marinka luettelee.

– Yleensä näyttelytiloja joutuu jonottamaan neljästä kuuteen vuoteen, mutta koska isä on niin menestynyt, niin me olemme saaneet tilat hieman vähemmällä odottelulla.

–Saan itse määrätä oman tahtini ja se sopii minulle, Marinka Joki kertoo.­

Miten päivät Espanjan aurinkorannikolla sitten kuluvat? Marinka kuvailee nauttivansa vapaammasta työtahdista ja siitä, että hän saa itse rakentaa päivänsä sisällön.

– Työni on järjestelemistä ja asiakkaiden tapaamista. Aamulla katson sähköpostit ja monet ottavat isän kotisivujen kautta yhteyttä, jos haluavat tulla katsomaan tauluja. Otan tauluista kuvia asiakkaille ja sovin tapaamisia. Olen myös yhteydessä gallerioihin, joissa näyttelyitä voisi järjestää, hän kuvailee työpäiväänsä.

Marinka muistuttaa, että näyttelykausi on asia erikseen. Silloin työpäivät venyvät ympärivuorokautisiksi.

– Sittenhän minulla on tuo pikku-Leo, jonka kanssa käydään pitkillä lenkeillä rantakadulla. Saan itse määrätä oman tahtini ja se sopii minulle. Sopisi varmasti monille muillekin!

Marinka Joki nimeää Espanjan parhaimmiksi puoliksi lämmön ja valon, sekä ihmisten positiivisuuden. Jos hän saisi viedä jotain mukanaan Suomeen espanjalaisesta elämäntyylistä, niin se olisi rentous.

– Kulttuuri ja ihmiset ovat niin erilaisia. Ihmiset oikeasti lähtevät yhdessä ulos, eivätkä kyhjötä kotona. Joka päivä voi mennä ulos syömään tapaksia, eivätkä ne maksa juuri mitään.

– Ihmiset ovat todella kiinnostuneita taiteesta ja taidenäyttelyistä. Espanjalaisia on käynyt paljon meidän näyttelyissä. Kun ihmiset, jotka eivät tietäisikään taiteilijaa, rakastuvat johonkin työhön ja ostavat sen, niin se on ihan parasta

Hän kuvailee huomanneensa, että Suomessa elämä pyörii paljon enemmän aikataulujen ympärillä.

– Suomessa jos soitetaan kaverille tapaamisesta, niin kaivetaan kalenteri esiin ja yritetään löytää päivä, joka kävisi molemmille. Täällä löytyy aina joku, joka lähtee ulos. Täällä ei olla niin paljon puhelimessa kiinni, vaan nähdään kasvotusten.

Huonojakin puolia Aurinkorannikolla asumisesta löytyy. Monet asiat tuppaavat siirtymään aina seuraavalle päivälle. Huomenna on uusi päivä, mañana es el otro día, kuten espanjalaiset sanovat.

– Alussa paikallinen mañana-meininki ärsytti, mutta siihen tottuu. Olen oppinut, että jos joku sanoo tulevansa tunnin päästä, niin varaan siihen kolme tuntia. Tämän takia Espanja ei sovi kaikille. Jos haaveilee tänne muutosta, niin suosittelisin tulemaan kokeilemaan asumista aluksi pariksi kuukaudeksi.

Marinka sanoo huomanneensa rennomman elämänasenteen tarttuneen häneen Aurinkorannikolla vietettyjen vuosien aikana.

– Olen muuttunut täällä. Ennen tuijotin aina kelloa, että minne pitää seuraavaksi juosta. Täällä asiat tulee kumminkin tehtyä, eikä tule stressattua liikaa.

Marinka nauraa, ettei elämä Fuengirolassa ole kuitenkaan pelkkää auringonpaistetta.

– Jos tänne muuttaa, niin pitää muistaa, ettei täällä ole ikuinen aurinko. Talvikuukausina lämpötilat voi olla 10 asteen paikkeilla ja tuuli on hyytävä. Asunnot ovat todella kylmiä, sillä usein täällä ei ole kaksilasisia ikkunoita.

Rahan perässä Espanjaan töihin lähtevät voivat joutua pettymään. Espanjassa euroja palaa muihin asioihin kuin Suomessa. Monet Espanjaan muuttaneet suomalaiset ovatkin saaneet huomata, että käteen jäävä raha verojen ja pakollisten kulujen, kuten ruoan ja vuokran jälkeen on kuitenkin suunnilleen sama kuin Suomessa.

Tätä selittää esimerkiksi Espanjan kevyempi verotus ja edullisempi ruoka.

– Esimerkiksi kampaamot, hammashuolto, ruoka ja bensa ovat halvempaa kuin Suomessa. Palkkataso on taas on paljon huonompi. Asuntojen vuokrat ovat myös nousseet. Sähkö on kallista, Marinka kuvailee.

– Toisaalta täällä Espanjassa tulee vähemmällä toimeen, eikä elämiseen mene niin paljon rahaa.

Koleaa ja märkää Suomea Marinkalla ei ole ikävä. Ei ainakaan sään puolesta. Yhteyttä perheeseensä Marinka pitää Skypen välityksellä lähes päivittäin.

– Perhettä ja ystäviä on tietysti ikävä. Sekä saunaa! Käyn Suomessa kerran vuodessa, se on ihan riittävä. Kaverit ja perhe käy täällä, ei minun tarvitse lähteä Suomeen.

Hän ei pidä kuitenkaan täysin mahdottomana ajatuksena sitä, että palaisi jonain päivänä takaisin Suomeen. Toistaiseksi elämä Aurinkorannikolla on kuitenkin niin mallillaan, ettei lähtö ole käynyt edes mielessä.

– Olen onnellinen ja tyytyväinen täällä. Elän päivä kerrallaan, että saa nähdä onko tämä loppuelämäni koti. Minulla on ihanat ystävät täällä, kaikki on täällä kohdillaan.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?