Näin Pajtim Statovcista tuli Finlandia-voittaja – muutti Suomeen 2-vuotiaana, kun perhe pakeni Jugoslavian levottomuuksia - Viihde - Ilta-Sanomat

Näin Pajtim Statovcista tuli Finlandia-voittaja – muutti Suomeen 2-vuotiaana, kun perhe pakeni Jugoslavian levottomuuksia

Pajtim Statovcin romaaneissa ihmiset eivät menesty eivätkä unelmat toteudu. Kirjailijalle kävi päinvastoin.

8.12.2019 16:17

Tuoreesta kaunokirjallisuuden Finlandia-voittajasta Pajtim Statovcista ei tiedetä paljoakaan.

Kolme menestysromaania kirjoittanut kirjailija esiintyy julkisuudessa harvakseltaan.

Hänen ei tarvitse. Kirjat puhuvat puolestaan.

29-vuotias Statovci on ensimmäinen suomalainen kirjailija, joka on päässyt Nobel-voittajiakin edustavan Wylie-kirjallisuusagentuurin listoille. Hänen kirjansa ovat saaneet ylistäviä arvosteluita New York Timesissa ja The Guardianissa.

Häneltä tullaan yhä tivaamaan, kirjoittaako hän tosiaan suomeksi.

Monen tuntuu olevan vaikea käsittää, että ulkomaalaistaustaisesta nimestä huolimatta hän on umpisuomalainen.

Suomea hän puhuu sujuvasti, suomeksi hän kirjoittaa ja opiskelee.

Kosovossa syntynyt ja Porvoossa varttunut Statovci muutti Suomeen kaksivuotiaana. Albaaniperhe pakeni Jugoslavian levottomuuksia. Oli vuosi 1992.

Maahanmuuttajakirjailijan titteli tuntuu Statovcista kummalliselta.

Marisha Rasi-Koskinen (vas.) lasten ja nuorten Finlandian voittaja, tietokirjallisuuden Finlandian voittajat Jenni Räinä, Pekka Juntti, Anssi Jokiranta ja Anna Ruohonen ja kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittaja Pajtim Statovci poseeraavat lavalla palkinnonjakotilaisuudessa.­

– Kun minusta puhutaan maahanmuuttajana tai kun kirjoittamani kirjat luokitellaan maahanmuuttajakirjallisuudeksi, minusta tuntuu kuin minut suljettaisiin yhteisöni ja yhteiskuntani ulkopuolelle, Pajtim Statovci kertoi Yliopisto-lehdessä 2018.

– Ikään kuin tarkkailisin Suomea vieraan ihmisen silmin, mikä ei ole totta, hän jatkoi.

Jo lapsena Pajtim Statovci tunsi kutkutusta kirjailijaksi. Harry Potter-kirjat kiehtoivat. Hän luki mielellään.

Yksi pienen pojan lempiharrastuksista oli haaveileminen. Kun laittoi silmät kiinni, pystyi matkustamaan valitsemaansa paikkaan ja kuvittelemaan itsensä vaikka tulta syökseväksi lohikäärmeeksi.

Kotona Porvoossa ei kirjoja juuri luettu. Pienestä pojasta tuli kirjaston suurkuluttaja. Daniel Defoen Robinson Crusoe teki häneen vaikutuksen.

Myöhemmin kirjallisuustieteen opinnot Helsingin yliopistossa herättivät joissakin vähän hämmästystä. Että maahanmuuttaja saattoi päntätä yliopistossa, vieläpä suomeksi – ja jopa menestyä opinnoissaan.

Statovcin kirjallisuustieteen gradu käsitteli Ernest Hemingwayn ja Franz Kafkan lyhytkertomusten eläinhahmoja. Hän on koulutukseltaan filosofian maisteri.

– Minä olen se, joka saa määritellä, kuka olen ja miten menneisyyttäni kaikkine kansallisuuksineen, kielineen ja uskontoineen kannan, Pajtim Statovci kertoi Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen haastattelussa elokuussa 2019.

–  Ihmisillä on ja tulee aina olemaan ennakkoluuloja, mutta tätä vapautta ei kukaan voi minulta viedä, hän jatkoi.

Eläimet ovat Pajtim Statovicin kirjoissa suuressa roolissa. Esikoisromaanissa Kissani Jugoslavia (Otava) ovat hahmoina kissa ja käärme. Se voitti Helsingin Sanomien esikoiskirjailijapalkinnon 2014.

Romaanin alussa nuori biseksuaali Bekim tuo kotiinsa valtavan kuningasboan, vaikka kammoaa käärmeitä. Hän tutustuu myöhemmin baarissa kissaan, jonka kanssa he laittavat hynttyyt yhteen.

Romaani kuvaa myös jugoslavialaista perinnettä, jossa mies silpoo häissään kissan kappaleiksi näyttääkseen vaimolleen mahtinsa, opettaakseen tämän pelkäämään miestään.

Pajtim Statovci muutti Suomeen 2-vuotiaana.­

Kissa ja käärme ovat symbolisia. Kissojen voi ajatella kuvaavan Jugoslaviaa kansakuntana. Jugoslavia sirpaloitui hajoamissodissaan 1990-luvulla.

Statovci on myöntänyt, että eläinhahmot voivat edustaa metaforisesti kansakuntaa.

– Samalla ne voivat myös edustaa vaikkapa päähenkilön seksuaalisuutta. Kissahan on kulttuurisesti hyvin feminiini ja käärme fallinen symboli, Pajtim Statovci kertoi Yliopisto-lehdessä 2018.

Eläimissä ja vähemmistöissä on Pajtim Statovicin mielestä jotakin samaa. Molempiin liittyy väkeviä mielikuvia. Etnisten ryhmien ja esimerkiksi käärmeiden lokerointi on melko yleistä.

Ulkopuolisuus on isossa roolissa myös Pajtim Statovcin toisessa romaanissa Tiranan sydän (Otava).

2016 ilmestynyt romaani valittiin syksyllä 2019 Yhdysvalloissa National Book Award -finalistien joukkoon käännöskirjallisuuden sarjassa. Palkinto on maailman merkittävimpiä kirjallisuuspalkintoja.

– Onhan tämä ollut uskomaton syksy. Se, että teokset löytävät uusia koteja, on kirjailijan unelma, Statovci kertoo Ilta-Sanomille.

Ylistetty kirja alkaa 1990-luvun Albaniasta, jolloin Bujarin perheessä tapahtuu surullisia: hänen isänsä kuolee ja hänen paras ystävänsä Agim kokee elävänsä väärässä ruumiissa. Bujar ja Agim lähtevät pakomatkalle.

Ystävyyden rinnalla kirjassa kulkee toinen tarina, jonka kertoja on transsukupuolinen ja vaihtaa persoonaa, tarinaa ja henkilöllisyyttä.

Painavia. Niitä Pajtim Statovcin kirjojen aiheet todella ovat. Hänen romaaneissaan tarkastellaan ihmisiä, jotka eivät ole menestyjiä. Ihmisiä, jotka eivät pääse kunnolla ääneen omassa yhteisössään. Silti he ovat aitoja ja kiinnostavia. Heitä ei säälitä eikä surkutella.

Pajtim Statovcia on sanottu kirjailijaksi, jonka romaaneissa asiat eivät järjesty eivätkä unelmat toteudu. Menestystarinat eivät ole hänen mielestään realistisia.

Pelko on kirjailijalle tuttua. Statovcin esikoisromaanin julkaisua lykättiin vuodella. Kirja hävetti häntä.

Kirjailijalla on unelma. Hän toivoisi, että ihmiset voisivat tutustua toisiinsa yksilöinä ilman etukäteisleimaa. Monet joutuvat kantamaan taakkaa erilaisuudestaan, vaikka eivät edes voi sille mitään.

Jotkut ovat uskoneet Statovcin kirjoittaneen omasta elämästään ja suvustaan. Näin ei kirjailijan mukaan ole.

Oletuksen ymmärtää, sillä monet kirjojen hahmot ovat maahanmuuttajia ja pakolaisia. Kirjat ovat kuitenkin fiktiota.

Myös seksuaaliset vähemmistöt ovat hyvin edustettuina. Seksuaalisuus on kuitenkin Statovcin kirjoissa aina luontevaa, ei koskaan osoittelevaa.

Pajtim Statovcilta kysytään paljon kahden kielen ja kulttuurin välimaastossa elämisestä. Hän on kokenut sen hämmentävänä. Se sisältää hänen mielestään oletuksen, että hänen elämänsä olisi kahtiajakautunutta siksi, että hän on alun perin toisesta maasta.

Mutta samanlaista arkea hän on elänyt kuin koulutoverinsakin, haaveillut tulevaisuudesta ja opiskeluista.

–  Elämäni ei ole ollut eri kulttuurien, kielten, uskontojen painekattila, vaan täyttä ja kokonaista ja kaunista sellaisenaan — kulttuureineen ja kielineen, Statovci kertoi Yliopisto-lehdessä vuonna 2018.

Kaunokirjallisuuden Finlandia-voittaja Pajtim Statovci palkittiin romaanistaan Bolla.­

Omat juuret luonnollisesti kiinnostavat. Statovcin kirjoissa ollaan Jugoslaviassa ja Albaniassa. Ne ovat hänelle sekä tuttuja että kaukaisia maita.

Kosovon Pristina on Statovicin kolmannen romaanin tapahtumapaikka. Finlandia-palkittu Bolla (Otava) kertoo siitä, mihin ihminen taipuu, kun kovat ajat osuvat kohdalle.

Rakastavaisista Arsim on albaani ja Miloš serbi. Pian alkavat sodan kauheudet, joissa heidän kansansa asettuvat väkivalloin toisiaan vastaan. Tätä seuraavat suuret kysymykset ihmisen oikeudesta unelmiinsa ja arvoihinsa.

Ulkopuolisuuden tunne, viha, ahdistus. Monenlaiset tunteet kumpuavat pintaan, jos ihmisen ääni ei kuulu yhteiskunnassa. Tästä maailmasta Pajtim Statovci mestarillisesti kertoo.

Kirjailija itse on kertonut pyrkivänsä levollisuuteen. Viha jäytää ja tappaa inspiraation.

Kirjailijana hän voi tutkia maailmaa. Selvittää asioita itselleen. Kirjailijalle kaikki on mahdollista, hän on sanonut.

Parhaimmillaan kaunokirjallisuus saa Statovcin mukaan lukijansa näkemään asiat uudesta vinkkelistä, ja jopa ymmärtämään aiemmin outoa ja tuntematonta.

Yliopisto-lehdessä Statovci toivoo kirjojensa osaltaan lisäävän valtaväestön ymmärrystä vähemmistöjä kohtaan.

–  Kirjoittaminen on minun tapani osallistua paremman huomisen rakentamiseen, hän sanoo.

– Jos taiteilijat ja poliitikot eivät puhu vaikeasti kohdattavista ja työtä vaativista aiheista, mikään ei muutu. Jonkun pitää uskaltaa avata suunsa, jotta asioista kuullaan ja ymmärrys lisääntyisi.

Lähteet: HS Kuukausiliite elokuu 2019, Yliopisto-lehti 03 / 2018

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?