Heikki Kinnunen teki 80-luvulla alapääjuttuja suoltavan Uffe-hahmon – avaa nyt sanaisen arkkunsa sketsikohusta: ”Viisas katsoja tajuaa kyllä älyttömyyden”

Suomalaisen tv-viihteen suosikkikoomikot kertovat, mitä mieltä he ovat viime päivinä velloneesta sketsikohusta.

Näyttelijä Heikki Kinnunen muistuttaa, että ajat ovat muuttuneet.

Näyttelijä Heikki Kinnunen oli 1970- ja 1980-luvuilla tv-viihteen vakiokasvo. Ällitällissä, Älywapaassa palokunnassa ja Soitinmenoissa mies teki lukuisia sketsihahmoja, jotka muistetaan vieläkin.

Kinnunen oli Uffe Hintman, kaveri joka lipsautteli kainoja alapääjuttuja, jotka liittyivät usein poikarakkauteen. Tai makkaraa syövä ja kossua juova Urho, joka oli kasvissyöjien painajainen. Tai pastori, jonka touhuissa jokainen leipäpappi näki itsensä.

– Niiden tekemisestä on monta kymmentä vuotta ja aika oli niin eri, Kinnunen toteaa IS:lle.

– Nehän ovat vanhanaikaisia juttuja, eikä tämän päivän katsoja niitä välttämättä edes ymmärrä.

Uffe Hintman on yksi Kinnusen ikimuistoisimpia hahmoja.

Kun Pirkka-Pekka Petelius pyysi anteeksi vanhoja saamelaishahmojaan, syntyi kohu. Meteli lisääntyi, kun vanhoista tv-sarjoista tehtiin peräti neljä tutkintapyyntöä poliisille.

– Minä muistan hyvin poikien (Aake Kalliala ja Petelius) saamelaishahmot. Ajattelen sen niin, että kaikkihan se on vain mainosta heidän kansalleen. Ne ovat hyvin sympaattisia hahmoja, suorastaan rakastettavia. Kävi oikein kateeksi niiden rento meininki. Alkoi tehdä itsekin mieli lähteä oikein rämäkästi Luostolle lystinpitoon, Kinnunen sanoo.

Kinnunen nostaa esiin Urho Kekkosen sanat:

– Kekkoselle irvailtiin aikoinaan todella paljon. Hän sanoi, että aivan sama, pääasia että puhutaan.

Kinnunen on viimevuosina nähty muun muassa Mielensäpahoittaja-elokuvien nimiroolissa.

Kinnunen epäilee, että esimerkiksi papeilla saattaisi olla jotain hampaankolossa häntä kohtaan.

– Kun minä tein pastorin hahmon, niin halusin näyttää leipäpappien falskiuden. Silloinkin uskonnolliset piirit olivat tarkkoja, mutta en saanut jumalanpilkkasyytettä kun puutuin vain niihin leipäpappeihin, eikä kukaan loukkaantunut.

– Sitten oli niitä sketsejä, jossa Erkki Saarela oli pastori Silli ja minä olin ilmiselvä homoseksuaali. Siinä pantiin kyllä laidasta laitaan ihan kylmänrauhallisesti.

Kinnunen on esittänyt myös värillisiä ihmisiä. Hän esiintyy sketsissä, jossa vaalea suomalaistyttö tuo tummaihoisen poikaystävän kotiin.

– Tulin naama mustattuna sisään, mutta siinäkin naurettiin vanhempien ihmisten asenteille, sillä eihän siihen aikaan poikaystävä voinut olla värillinen. Että kuka tuo tummaihoisen ihmisen kotiin?

Kinnunen tähditti suosittua Soitinmenot-komediasarjaa 80-luvulla.

Kinnunen korostaa, että kaikki riippuu sävystä, jolla asiat esitetään.

– Missään nimessä vanhoja juttuja ei voi katsoa tämän päivän valossa. On tärkeää osata lukea, että mihin se piikki kohdistuu. Viisas katsoja tajuaa kyllä sketsin älyttömyyden ja lopulta se kääntyy vähemmistöjen puolelle. Ylhäältä alas ei komediassa saa lyödä. En ole koskaan tykännyt sellaisesta keljuilusta.

Komediassa on usein kyse karikatyyrien tekemisestä. Silloin voi mennä vikaankin.

– Sketsitekijä laittaa aina myös itsensä peliin. Huumorintekijä joutuu aina olemaan varpaillaan. Silloin voi sattua vaikka mitä kun pidetään lystiä, karrikoidaan ja tehdään oikein isolla pensselillä. Ja kaikille ei voi olla mieliksi. Kuten Paasilinna sanoi: kun kumarrat tuonne, niin pyllistät toiseen suuntaan.

Kinnunen muistuttaa, että komediassa myös näyttelijät pistävät itsensä likoon.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?