Kalle Päätalo -oopperaa on valmisteltu yli 20 vuotta ja nyt se saa viimein ensi-iltansa – kaikki alkoi oudosta rahakiistasta Juice Leskisen kanssa

rac

Julkaistu:

ooppera
Säveltäjä Vesa Haapaniemi oli tv-tähti jo ennen kuin Kalle Päätalo aloitti Iijoki-sarjansa ja Juice Leskisestä tiedettiin mitään.
Jos oli Kalle Päätalon (1919–2000) kirjallinen ura pitkä, niin kauan kesti myös legendan elämästä kertovan oopperan valmistuminen.

Mutta nyt kaikki on valmista ensi-iltaan. Juoksuhautojen jälkeen -nimeä kantavan oopperan konserttiversio kuullaan Tampereen tuomiokirkossa maanantaina 11. marraskuuta, Päätalon syntymän satavuotispäivänä.

Juice Leskisen (1950–2006) librettoon perustuva esitys on tällä tietoa ainutkertainen. Tilanne voi toki muuttua, mutta projektin päällä yli 20 vuotta istuneelle säveltäjä Vesa Haapaniemelle tärkeintä oli saada teksti ja musiikki ulos vihdoin ja edes yhden kerran.

Kyse ei olekaan näyttämötaiteeseen perustuvasta perinteisestä oopperasta.

– Tässä esityksessä ei liikuta eikä laukata, Haapaniemi kertoo konsertista, jonka solisteihin kuuluu muun muassa Uusi päivä -sarjasta tuttu Inga Sulin, joka nousi pinnalle laulajana jo 1970-luvulla.

Tamperelainen Haapaniemi sai inspiraation oopperaan luettuaan vuonna 1997 ilmestyneen Juoksuhautojen jälkeen -romaanin. Idea kelpasi sekä kirjailijalle itselleen että Kalle Päätalo -seuralle.

Kun suurmiehestä kirjoitetaan, pitää kynän olla terävä. Siksi Haapaniemi päätti kysyä tehtävään Leskistä.

Urakasta tehtiin sopimus Tampereella, Koskikadun Cumuluksessa. Haapaniemen kanssa oopperaa suunnitellut Esko Myllymäki muistaa kokouksen, jossa osapuolilla oli vaikeuksia löytää yhteisymmärrystä.

– Päätalo-seura tarjosi Juicelle palkkioksi 15:ttä tuhatta. Elettiin 90-luvun loppua, ja tiedossa oli, että Suomi siirtyy pian euroaikaan. Juice sanoikin, että haluaa palkkion euroina.

Moiseen summaan eli liki 90 000 markkaan köyhällä seuralla ei olisi mitenkään ollut varaa. Myllymäen mukaan asiaan palattiin kokouksen aikana useamman kerran – ja Juice korosti aina, että summa maksetaan oopperan valmistuttua nimenomaan euroina.

– Juice antoi ymmärtää, ettei ole niin tyhmä, että ottaisi palkkion markkoina. Päätalo-seuran edustajat suhtautuivat Juicen europuheisiin täysin huumorilla. 15 000 markkaakin oli heille aivan äärirajoilla.

Tietoa siitä, miten asia lopulta ratkaistiin, Myllymäellä ei ole. Leskinen ryhtyi joka tapauksessa töihin, mutta vauhti ei päätä huimannut.

– Sivu kerrallaan menin hakemaan tekstiä Juicen kotoa, Haapaniemi muistaa.

Leskinen sai laadittua librettoa aluksi kolmen näytöksen verran. Makupaloja esitettiin tuoreeltaan muun muassa Päätalo-päivillä 1999.

– Sekä Kalle että Juice olivat paikalla. Molemmat olivat sitä mieltä, että hyvä tästä tulee.

Valmista oli kuitenkin vasta noin kolmasosan verran. Pidemmälle työ ei tahtonut edetä.

– Minä odottelin ja odottelin. Vuosiahan siinä meni. Kun kysyin Juicelta, missä teksti on, hän löi takaraivoaan ja sanoi, että täällä.

Haapaniemi jaksoi painostaa ja odottaa. Vihdoin vuonna 2003 hän sai Juicelta kerralla työn kokonaisena.

– Juice selitti vaan, että kun tuli se diabetes.

Seuraava odottelujakso oli vielä pidempi, kun aika ehti ajaa ohi Tampereen Työväen Teatterin kanssa suunnitteilla olleesta yhteistyöstä. Haapaniemi piti Juicen papereita laatikossaan ja odotteli sopivaa hetkeä.

Oikea hetki koitti, kun vuosi vaihtui 2019:ksi. Päätalon syntymästä oli tulossa sata vuotta.

– Varasin kirkon tammikuussa, jo 60-luvun alusta saakka Tampereella kanttorina toiminut Haapaniemi kertoo.


Vasta siitä alkoi lopullinen sävellystyö. Haapaniemi on hieronut arviolta hieman yli kaksituntista oopperaa pitkään ja hartaasti, tahti tahdilta. Juicen tekstiin ei ole juuri muutoksia tarvinnut tehdä.

– Yhdessä kohtaa vaihdoin verbin paikkaa laulullisesti paremmaksi, Haapaniemi tunnustaa.

Leskisen libretto saa ylistystä niin Haapaniemeltä kuin Myllymäeltäkin. Jälkimmäinen pelkäsi kansantaiteilijan laittavan homman läskiksi.

– Kun luimme Vesan kanssa libreton, totesimme, että kyseessä on täydellinen huipputyö. Kyseessä ei ollutkaan mikään äkkiä väännetty rääpäisy, Myllymäki muistelee kokemusta.

– Olin suorastaan järkyttyneen liikuttunut, miten Juice oli paneutunut työhön. Se oli jopa musertava yllätys.

Juoksuhautojen jälkeen -teos kertoo entisestä lotasta, Jennistä, joka jo dementoituneena muistelee ankaria aikoja. Kuulijana on esikoispoika Matti, joka on tullut lomalla käymään lapsuudenkodissaan Kainuussa.


Päätalonsa tuntevalla Myllymäellä oli roolinsa Juicen libreton syntymisen suhteen.

– Juice pyysi minua laatimaan oopperan teemoja. Tein sata tuntia töitä ja vein Juicelle 20 liuskaa tekstiä.

Suoraa kiitosta Myllymäki ei Juicelta koskaan synopsiksestaan saanut.

– Juice tuli kadulla vastaan neljän tuulen lakki päässään ja kaksi muovikassia täynnä tupakkaa ja sanoi mulle, että mitä äijä, haista v-ttu, Myllymäki kertoo tapaamisesta.

Libreton kehuminen ei saanut Juicea hempeämmälle päälle. Juicen mukaan Myllymäen pohjatyö ”oli päin helvettiä”, mutta ”jotain siitä kuitenkin tuli”.

– En voi kuvitella suurempaa kiitosta, vaikka se noin sanoi. Pienessä tuiskeessahan Juice oli kuten aina.

Selän takana Juice puhui Myllymäestä toisin.

– Pohjatyöni ansiosta Juice kertoi päässeensä nopeasti asian päälle ja ratkaisseensa, mitä menee roskiin ja mitä ei, Myllymäki kertoo kuulemastaan.

Säveltäjä Haapaniemi miettii ensi-illan lähestyessä puolestaan jo tulevaa. Mielessä siintää Päätalo-sinfonia, joka rakentuisi oopperasävellykselle. Intoa riittää, vaikka ikää on 78 vuotta.


Intoa riitti Haapaniemellä jo puoli vuosisataa sitten, aikana, jolloin Juice Leskisestä edes tiedettiin mitään. Eikä Kalle Päätalokaan ollut vielä aloittanut kuuluisaa Iijoki-sarjaansa.

– Olin 60-luvun lopulla ja 70-luvun alussa veljeni Juhan kanssa mukana tv2:n Muksis-ohjelmassa, jonka nimi oli aluksi Huomenta mukulat. Esiinnyimme nimellä Noora, Timppa ja veljekset, Haapaniemi kertoo.

Veljekset sävelsivät ohjelmaan lauluja. Haapaniemi muistaa, että kevyemmän musiikinkin puolella ura olisi voinut urjeta.

– Monen mukaan lauloimme paremmin kuin Matti ja Teppo!

Muutama vuosi Haapaniemen tv-uran päätyttyä Tampereen Tohlopissa lanseerattiin seuraava lasten ohjelmaformaatti, joka muistetaan paremmin: Pikku Kakkonen.

Samoihin aikoihin Haapaniemi koki paljon muutakin erikoista. Huhtikuussa 1968 hän harjoitteli yöllä Pispalan kirkossa seuraavana aamuna radioitavaa jumalanpalvelusta varten.

– Lopetin joskus yhden jälkeen yöllä ja lähdin kotiin. Aamulla sain kuulla, että kirkko oli palanut. Palon syyksi epäiltiin läheisen Pispalan uittotunnelin rakennustöiden aiheuttamaa oikosulkua.

Eikä siinä kaikki. Seuraavan vuoden lokakuussa Haapaniemi oli esillä myös urheilusivuilla, kun hänen edustamansa Tampereen Pyrintö voitti koripallon Suomen cupin finaalissa HNMKY:n.

186-senttinen Haapaniemi oli 28-vuotiaana Pyrinnön vanhin pelaaja. Nuorempana Haapaniemi pelasi myös A-poikien maajoukkueessa.

Juoksuhautojen jälkeen -oopperan ensi-ilta konserttina Tuomiokirkossa Tampereella maanantaina 11. marraskuuta kello 18. Sävellys: Vesa Haapaniemi. Libretto: Juice Leskinen. Kamariorkesterin säestämän sekakuoro Tampereen Laulun solisteina Inga Sulin, Leena Riihimäki, Jussi Lehtinen ja Rauno Arvola. Esityksen juontaa Esko Myllymäki. Tuotantotiimissä mukana myös Miisa Linden, Eriikka Magnusson, My Honkanen ja Jussi Haapaniemi. Vapaa pääsy.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt