Sedu Koskinen, 62, ja Jorma Sairanen, 65, kertovat, millaista on tulla isäksi vasta ikämiehenä: ”Olin tiedostamaton kyvystäni isäksi”

Sedu Koskinen, 62, ja Jorma Sairanen, 65, kertovat, millaista on tulla isäksi vasta ikämiehenä: ”Olin tiedostamaton kyvystäni isäksi”

Julkaistu:

Isänpäivä
Ravintoloitsija Sedu Koskinen tuli ensimmäistä kertaa isäksi 56-vuotiaana ja ohjelmajohtajalegenda Jorma Sairanen 55-vuotiaana. Ilta-Sanomien haastattelussa he puhuvat isyydestä ja siitä, millaista on olla iäkäs isä.
Tunnelma on leppoisa, kun Jorma Sairanen ja Sedu Koskinen tapaavat lounasaikaan helsinkiläisessä ravintolassa.

He ovat vanhoja tuttuja työelämän kuvioista.

Mtv:n pitkäaikainen ohjelmajohtaja Jorma Sairanen on jo eläkkeellä. Ravintoiloitsija Sedu Koskinen on tullut aamulla suoraan Porista, jossa hänellä on ”konsultointia”.

Näyttävän uran ohella heitä yhdistää isyys. Kumpikin tuli ensimmäisen kerran isäksi vasta varttuneemmalla iällä.

Jorma Sairanen oli 55-vuotias, kun hänen poikansa Sasu syntyi.

– Sä olit vähän juniori, ravintoloitsija Sedu Koskinen tokaisee.

– Olitko sä vanhempi, Jorma Sairanen kysyy.

– 56! Sedu Koskinen vastaa.

Molempia naurattaa.

– Tässähän on kaksi tunnettua mennyt ohi, näyttelijä Kari Heiskanen tuli 63-vuotiaana isäksi ja tasavallan presidentti Sauli Niinistö 69, Jorma Sairanen sanoo.

Heillä tosin oli lapsia aiemminkin.

– Ei ole mitään hätää. Nyt odotellaan vaan Dannya (Lipsanen) tässä, Sairanen jatkaa.

– Dannya odotellessa, Sedu Koskinen nauraa.

Maailmalla on paljon vanhoja vanhempia, Sedu Koskinen tietää. Hän on lukenut hiljattain lehdestä, että 67-vuotias kiinalaisnainen on synnyttänyt.

– Ei ikä ole tärkeä, jos pysyy kunnossa fyysisesti, Jorma Sairanen sanoo.

– Korvien väli pitää olla kunnossa, Sedu Koskinen lisää.

Sedun tytär Lara on viisivuotias. Jorman poika Sasu on kymmenen.

Isyys on Sedu Koskisesta kokopäivätyö.

– Kun silloin tällöin vietän lapsen kanssa koko päivän, olen ihan poikki, Sedu kertoo.

– Se on huomattavasti raskaampaa kuin työnteko. Joudut olemaan 24/7 koko ajan aistit valppaina, Sedu sanoo.

Jorma Sairasen mielestä vaikein aika oli, kun lapsi oli 2–4-vuotias.

– Se on se täystuhovaihe. Lapsi ymmärtää, mitä puhuu, muttei sisäistä sitä. Ja ne haluaa tuhota kaiken. Ei viittä minuuttia voi antaa olla yksin, Jorma Sairanen sanoo.

Nyt pahin on takana. Ollaan menossa parempaan päin.

– Voi jutella jo, Sedu Koskinen kertoo.

– Lara kyselee kaikista asioista ja vastaan mitä osaan. Välillä tuntuu, että juttelee jonkun aikuisen kanssa. Ei tarvitse enää puhua kuin lapselle.

Jorma Sairanen kertoo aloittaneensa melkein heti pojalleen normaalin puheen.

– Pitääkö niille ikinä lässyttää, hän ihmettelee.

– Voi, voi, nyt tyttö, Sedu Koskinen lässyttää.

– Mitä sulle nyt kuuluu, Jorma Sairanen sössöttää.

– En pysty tuollaiseen! Jorma Sairanen sanoo.


Sedu Koskinen

Hiljattain ruokakaupassa Sedu Koskisen viisivuotias tytär Lara alkoi kiukutella.

Kiukuttelu jatkui vielä matkalla autollekin.

– Lara oli ottanut jäätelötuutin kassista, vaikka oli sovittu, että se syödään vasta kotona. Heitin sen metsään varmaan 50 metrin päähän, Sedu Koskinen kertoo.

– Lara jäi haavi auki, että mitä nyt tapahtui. Sanoin, että sä käyttäydyit huonosti.

Nyt episodi jo naurattaa. Jälkeenpäin Sedua hämmästytti oma käytös. Se oli ensimmäinen kerta, kun 56-vuotiaana isäksi tullut Sedu raivostui tyttärelleen.

Pieni tytär on kietonut isänsä pikkusormen ympärille. Se näkyy esimerkiksi kodin tavaramäärässä. Nukkeja on paljon.

– Ehkä vähän liikaa tulee ostettua, Sedu Koskinen sanoo.

– Kaikki naapuriston lapset lainaavat hänen lelujaan. Hänellä on kaikki mahdolliset.

 

Kaikki naapuriston lapset lainaavat hänen lelujaan. Hänellä on kaikki mahdolliset.

Kallein tavaroista on iPhone -merkkinen puhelin. Sen Lara sai kolmevuotiaana. Tablettitietokone iPad Laralle ostettiin jo kaksivuotiaana. Laitteet ovat Koskisen mielestä tätä päivää, myös lasten elämässä.

– iPad lensi heti seinään ja on nyt mykkänä jossakin. Hän rikkoi sen.

– Totesin, että se oli liian aikaisin ostettu, virhe. Ajattelin, että siitä voisi katsoa liikkuvaa kuvaa.

Isän suu sulaa hymyyn, kun hän puhuu tyttärestään. Lapsi on tuonut elämään iloa ja lämpöä.

– Olen leikkisä isä, Sedu kertoo.

Hänellä on kaksoishenkilö Paavo, jota hän näyttelee tyttärelleen tämän ollessa tuhma. Paavo on hassu, leikkisä herra.

–  Se on eleiltään vähän kuin mustekala, hän kertoo.

– Paavo naurattaa Laraa. Se riisuu aseet pois ja rauhoittaa häntä. Hän itsekin kysyy, että missäs Paavo on. Se on tässä, sanon.

Ennen isyyttä tunnetun ravintoloitsijan arki oli menemistä ja tulemista ympäri maailmaa. Parhaillaan hän omisti 60 ravintolaa.

– Oli aikamoista haipakkaa. Menin junalla, bussilla, helikopterilla, takseilla, autolla ja laivalla, hän kuvailee entistä elämäänsä.

Sedu ei kuitenkaan usko, että lasta olisi kannattanut hankkia aikaisemmin tai että elämä olisi pitänyt elää toisin.

– Tämä on ollut mun elämä. On turha jossitella.

– Sitä on kypsä isäksi sitten, kun lapsi tulee.

Isyys ei ollut suunniteltua. Koskinen oli jo ehtinyt ajatella, ettei hänelle tule lapsia ollenkaan.

– Minulla ei ole ollut vauvakuumetta. Olin tiedostamaton kyvystäni isäksi, hän sanoo.

 

Minulla ei ole ollut vauvakuumetta. Olin tiedostamaton kyvystäni isäksi.

Helsingissä asuvaa tytärtään Koskinen näkee säännöllisen epäsäännöllisesti. Hän asuu viikot Porissa työprojektin takia.

– Pisin jakso ettemme ole nähneet, on ollut kaksi kuukautta. Silloin Lara asui äitinsä kanssa puolitoista vuotta Rovaniemellä.

Nyt koko perheellä on yhteinen osoite. Sedu meni hiljattain naimisiin lapsensa äidin kanssa.

Riippumatonta elämää elänyt Koskinen sanoo sopeutuneensa hyvin isäksi.

– Kyllähän elämä muuttui paljon, varsinkin äidillä, kun lapsi on aluksi äidissä niin kiinni.

– Olen jutellut kavereideni kanssa ja tiedän lainalaisuudet. Lapsi kaipaa isäänsä vasta vähän isompana. Nyt huomaa, että viisivuotiaana isä on tärkeä juttu.

Isä ja tytär tykkäävät touhuta yhdessä. He käyvät lenkillä ja leikkimässä.

– Olen itse sopivan lapsellinen luonne. Koen olevani aika hassu. Voin pelleillä lapsen kanssa, Sedu Koskinen sanoo.

– Kun pitää tehdä töitä, laitan kännykästä videon päälle ja sanon Laralle, katso tätä. Muuten se on koko ajan: isi, isi.

Ollessaan reissutöissä Koskinen soittaa tyttärelleen joka päivä muutaman minuutin puheluita ja lähettelee kuvakkeita.

– Puhelu menee suunnilleen näin, että mitä kuuluu ja lopetetaanko isi. Sanon lopetetaan vaan.

Lara on isänsä mukaan vilkas tyttö, jolla on tiukat periaatteet ja mielipiteet. Hänen päätään on vaikea kääntää.

– Vaikka minäkin olin lapsena vilkas, niin en pärjää ollenkaan.

– Hän ei jännitä ihmisiä yhtään. Laralla on kova pokeri. Hänellä ei ole luonteenpiirrettä, että ollaan arkana nurkassa.

Sedua jo vähän pelottaakin jatko. Kun hän kävi päiväkodin vanhempainpäivässä, muut lapset istuivat kiltisti vanhempiensa kanssa.

– Kolme ovelan näköistä tyttöä, Lara niiden johtajana, teki kaikennäköistä, Sedu Koskinen kertoo.

– Oli heti pieni jengi siellä. Ne taisi viedä kenkiä eri paikkoihin, tekivät jekkuja.


Ylpeä isä uskoo, että hahmotuskykyisestä tyttärestä saattaa tulla taiteilija. Piirrokset ovat ”hassunhyviä” ja vähän surrealistisia.

– Kun teimme terassin meidän takapihalle, hän piirsi senkin.

– Hänellä on taiteellista silmää. Kun hän teki isin kuvan, hän on löytänyt jonkun jutun, mistä tunnistan, että se on meikäläinen.

Sedun vanhemmat ovat kuolleet. Äiti ehti nähdä Laran. Hän kuoli 2015. Lara oli puolitoistavuotias.

– Äiti oli tosi tyytyväinen, kun kuuli lapsen tulosta. Hän oli yllättynyt.

Sedu oli lopussa muistisairaan äitinsä omaishoitaja. Hän kävi Valkeakoskella viikoittain. Äiti ei halunnut mennä hoitolaitokseen.

– Minulla oli kuin kaksi lasta samaan aikaan hoidossa.

– Äiti kuoli rauhallisesti. Hän vain sulki silmät. Se oli kaunis kuolema.

Omasta historiastaan Sedu Koskinen on kertonut tyttärelleen jo vähän. Hänen mielestään kasvatukseen kuuluu, että kerrataan, mitä on itse tehnyt. Samalla tulee vähän opettaneeksikin asioita.

– On tärkeää, että lapsi uskoo omaan itseensä.

Pienen lapsen isäksi Sedu Koskinen on keskivertoa vanhempi. Oma ikä oli mietinnässä jo ennen tyttären syntymää.

– Mietin, minkä ikäinen olen, kun lapsi pääsee ripille ja tällaista.

56-vuotiaana isäksi tullut ei ehkä koskaan ehdi tulla isoisäksi tai ehdi nähdä lastaan 40-vuotiaana.

– En mieti sitä, Sedu Koskinen sanoo.

– Elämä on, ja oman elämän pituuteen ei voi vaikuttaa kuitenkaan loppukädessä.

Isänpäivänä Sedu Koskinen aikoo viedä tyttärensä katsomaan poneja ja trampoliinipaikkaan kiipeilemään.

– Lara on kova kiipeilemään, Sedu Koskinen sanoo ja suu sulaa hymyyn.

Onnellisen isän tyttärenä on hyvä olla.


Jorma Sairanen

Jorma Sairasella on värikkäät merkkilenkkarit.

Hän on ostanut ne Berliinistä.

– Sasu sanoi, että noi on muodikkaat, sä ostat faija noi, Jorma Sairanen kertoo.

65-vuotias Sairanen ei yritä näyttää ikinuorelta. Mutta jos kymmenvuotias Sasu haluaa, että Jorma olisi vähän kuin muutkin faijat, hän voi ostaa pojan suosittelemat Off White -lenkkarit. Varsinkin, kun ne ovat nyt kuuminta hottia.

– Ei tarvitse väkisin näyttää nuoremmalta, mutta nuorten suosimia vaatteita voi ihan hyvin itsekin ostaa, Sairanen sanoo.

Mtv:n entinen pitkäaikainen ohjelmajohtaja Jorma Sairanen oli 55-vuotias tullessaan ensimmäistä kertaa isäksi.

Hän oli luullut, että juna meni jo. Isyys ei tuntunut yli viisikymppisenä enää realistiselta.

– Olin nuorena naimisissa kymmenen vuotta. Silloin oli vaihe, että yritettiin lasta, mutta ei tullut. Ja oli myös vaihe, ettei yritetty.

– Virallinen ero tuli, kun olin 36-vuotias. Sitten ei tullut vaan sopivaa saumaa.

Vauvakuumetta hänellä ei ole ollut koskaan.

– En ollut huippulapsirakas, mutta en myöskään lapsivihaaja.

 

En ollut huippulapsirakas, mutta en myöskään lapsivihaaja.

Kun Sasu syntyi, sopeutuminen isäksi kävi hyvin. Jorma Sairanen oli nähnyt lähipiirissä lapsiperheiden touhua aika paljon.

– Kun Sasu syntyi, tiesin, että pääsen eläkkeelle 60-vuotiaana.

– En ollut enää uraohjus, että olisi pitänyt etsiä koko ajan vaativampaa mestaa. Se oli rauhoittava tilanne.

Nyt Jorma Sairanen on etäisä. Hän asuu Helsingissä ja Sasu asuu Berliinissä. Sasun äiti Tanja Huutonen on lehdistöneuvos Suomen Berliinin suurlähetystössä viiden vuoden ajan.

6-8 kertaa vuodessa isä lentää Berliiniin.

Lomilla Sasu on Suomessa. Isä ja Sasu soittelevat toisilleen päivittäin.

– En muuta Berliiniin. Tässä näkyy ehkä ikä, Jorma Sairanen sanoo.

– Pystyisin muuttamaan, mutta ei mua oikeastaan kiinnosta. Mulla on täällä sen verran voimakkaat kuviot.

Kesäisin Jorma Sairanen pelaa golfia ja vähän futista. Elokuvat, taidenäyttelyt ja musiikki ovat hänelle tärkeitä harrastuksia, samoin kavereiden tapaaminen.

– Tuollainen verkostot olisivat aika puutteellista Berliinissä.

–  Se olisi totaalisesti pojan kanssa olemista. Eikä tässä nyt niin hirveän pitkä aika ole, kun hän tulee takaisin.

Berliinin kansainvälinen koulu välittää vanhemmille videoita koulutapahtumista.

– Sain juuri videon, jossa Sasu puhuu saksaa, Jorma Sairanen kertoo hymyillen.

– Sasu on kielitaitoinen ja hyvämuistinen ja täysin pelkäämätön keskustelemaan vieraiden ihmisten kanssa.

 

Niin vanha ei pidä olla, että kuolee, kun lapsi on viisivuotias.

Vanhemmalla iällä isäksi tulemisessa on Jorma Sairasen mielestä omat hyvät ja huonot puolensa.

– Hyvä puoli on se, että joudun pitämään huolta kunnostani, jotta saan pojan saatettua 20-vuotiaaksi, jolloin hän alkaa asua omillaan.

– Niin vanha ei pidä olla, että kuolee, kun lapsi on viisivuotias. Tietysti tällaistakin tapahtuu, mutta todennäköisyys on, että mutta todennäköisyys on, että elän vielä kymmenen vuotta tai pitempään.

Toinen hyvä asia on raha. Vanhempana ihminen on yleensä varakkaimmillaan.

– Nyt jätkä tarvitsee perinnön just silloin, kun mä kuolen.

– Usein lapsi saa perinnön vasta 70-vuotiaana, jolloin ei tarvitse enää rahaa.

Sillä on myös henkisesti merkitystä, että joku jää hoitelemaan perintöä, jonka on henkilökohtaisesti tienannut. Sairanen ei näe mielekkäänä koko omaisuuden lahjoittamista hyväntekeväisyyteen.

– On kiva, että on joku, joka perii ja senkin avulla pystyy muistamaan, mitä faija teki ja sai ansaittua duunilla. Muuten omaisuus ehkä haihtuisi taivaantuuliin ja joku sukulaisporukka jakaisi rahat.

Lapset tykkäävät leikkiä autoilla. Jorma Sairanen myöntää, että pikkuautot eivät oikein koskaan kiinnostaneet. Trampoliinipuistoon hänestä ei myöskään ole enää kiipeilemään.

– Nyt tuon ikäinen pelaa tietokonepelejä. Tietokonepelit eivät ole koskaan kiinnostaneet minua, mutta istun vieressä ja seuraan mitä tapahtuu.

Sairasesta on ollut yllättävää, kuinka kaikki on mennyt kuitenkin aika sujuvasti. Hän uskoo, että vastuuntunto ja velvollisuudentunto ovat syvällä. Ne kuuluvat omiin luonteenpiirteisiin.

– Kun jotain tehdään, tehdään kunnolla. Ei minulla ole koskaan ollut tunnetta, että en jaksa tätä. Kyllä vaan pitää jaksaa.


Kaksivuotiaana Sasulla todettiin ykköstyypin diabetes. Se on vaatinut kovaa hoitoa. Diabetes ei ole hengenvaarallinen. Enemmänkin hoidot ovat Sairasen mielestä vähän rasittavia.

Hän on opetellut pistämään poikaansa.

– En ole koskaan tuskaillut sen kanssa, mutta kyllä tässä on diabeteshoitajan jonkinasteinen pätevyys.

Ensimmäiset viisi vuotta sormenpäistä otettiin seitsemän verensokerimittausta päivässä ja takapuoleen pistettiin insuliinipiikkejä.

– Aluksi lapsi oli niin pieni, ettei hän pystynyt suoraan sanomaan, mikä on olotila. Nyt hän pystyy jo sanomaan, että sokerit ovat vähän matalalla.

Aluksi sairaus oli kova järkytys. Se on loppuiän juttu.

– Pitää suhteuttaa, että jokaisella on jotakin. Tämä tuli meille ja sen kanssa selvitään.

– Diabetes ei ole aiheuttanut pelkoa. Se on helpottanut minua itseäni. Ajattelen, että jos tuo pikkukundi ottaa pistoksia koko ajan, en voi alkaa jännittää itse verikokeessa.

Monet Jorma Sairasen ikätoverit ovat jo isoisiä. Isoisyydestä hän ei haaveile. Saattaa olla, että sitä päivää hän ei koskaan näe.

– En isoisyydestä niin välitäkään, tämä riittää.

– Ei tässä iässä ole enää sitä tärkeyttä, jos 60-vuotiaana tulee isoisäksi. Varsinkin, jos on ollut useampia lapsia ja taas tulee joku pienempi, jota saa hoitaa.

Jorma Sairasella on tavoite. Hän toivoo pysyvänsä elossa niin kauan, että Sasu on omillaan. Ehkä poika pitää sitten nuorena miehenä vähän isästään huolta.

– Olemme puhuneet, että kun Sasu on 50, minua ei enää ole.

– Hän sanoi, vai niin, yritä nyt aika kauan olla vielä. Sanoin, että kyllä mä yritänkin.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt