Duran Duranin jäsenet avoimena supersuosion karuista seurauksista – alkoholi, huumeet ja naiset veivät mukanaan: ”Meiltä vaadittiin järjettömiä”

Julkaistu:

Duran Duran nousi suureen suosioon 1980-luvulla, mutta menestyksellä oli myös karu kääntöpuoli.
Duran Duran muistetaan yhtenä 1980-luvun menestyneimmistä yhtyeistä. Hurmokselliseen suosioon aikanaan noussut yhtye muistetaan muun muassa hiteistään Hungry Like The Wolf sekä Save a Prayer.

Vuonna 2018 ilmestyneessä dokumentissa Duran Duran: There’s Something You Should Know yhtyeen jäsenet muistelevat suosionsa kulta-aikaa sekä paljastavat, millaista rocktähden elämä 1980-luvulla hurjimmillaan oli.

Duran Duran sai alkunsa vuonna 1978, kun kaverukset Nick Rhodes ja John Taylor päättivät perustaa bändin yhdessä. Kun Andy Taylor, Roger Taylor ja Simon Le Bon liittyivät mukaan muutama vuosi myöhemmin, lähti Duran Duranin suosio lähti räjähdysmäiseen kasvuun.

– Juttu levisi silloin räjähdysmäisesti. Olimme auliisti muiden käytettävissä, kaverukset muistelevat dokumentissa.

Kun yhtyeen niin ikään Duran Duran -nimeä kantava esikoisalbumi ilmestyi vuonna 1981, nousi se välittömästi soittolistoille Britanniassa. Suosio oli hurjaa erityisesti yhtyeen synnyinseudulla Isossa-Britanniassa ja Duran Duranin pojista puhuttiinkin ”Birminghamin riikinkukkoina”.


– Olimme mielestämme niin hyviä, että ajattelimme valloittavamme koko maailman. Mutta emme me ylimielisiä olleet, todella nuoria vain, Le Bon muistelee.

Vaikka yhtyeen esikoisalbumi ja erityisesti albumilta löytyvä Girls on Film -single olivat listamenestyksiä Britanniassa, nosti vasta Duran Duranin toinen albumi Rio heidät myös maailmankartalle.

Rio-albumia seurasi entistä suurempi hurmos ja miehet saivat maistiaisen siitä, millaista oli olla aikansa suosituimpia rocktähtiä. Elämä piti sisällään hienoja limusiineja, eksklusiivisia luksusjuhlia sekä jatkuvasti ympärillä pyöriviä näyttäviä naisia.

– Nautinnot kuuluivat paljolti rocktähden elämäntyyliin. Meitä haluttiin ja meitä kutsuttiin kaikenlaisiin juhliin. Ja niitä oli paljon, yhtyeen jäsenet muistelevat menestysvuosiaan.

– Ihmiset pitivät siitä, että nousimme vaatimattomista oloista ja elimme silti luksuselämää, he pohtivat.


Kun yhtyeen kolmas studioalbumi Seven and the Ragged Tiger ilmestyi vuotta myöhemmin, nousi se kuunnelluimpien albumeiden listalle paitsi Britanniassa, myös Yhdysvalloissa. Suursuosion siivittämänä Duran Duran suuntasi vuoden mittaiselle Amerikan kiertueelle, joka piti sisällään lukuisia loppuunmyytyjä stadionkeikkoja. Kiertue-elämä oli toisinaan railakasta.

 Kukaan meistä ei ollut pyhimys. Miksi olisikaan, kun tarjolla oli niin paljon. Oli huumeita, alkoholia ja muuta. Se oli varsinainen miinakenttä, muistelee Taylor.

– Veljellisen hauskanpidon lomassa oli myös yksinäisyyttä. Kukaan ei halunnut nukkua yksin, jos sen pystyi välttämään, hän avaa yhtyeen jäsenten naisseikkailuja.

Seven and the Ragged Tigerista tuli lopulta yhtyeen myydyin albumi. Kuten lähes aina, myös tässä tapauksessa menestyksellä oli kuitenkin kääntöpuolensa. Dokumentissa nähdään lukuisia vilauksia konserttisaleihin rynnivistä väkijoukoista sekä kirkuvista faneista. Myös raha alkoi painaa vaakakupissa entistä enemmän.

– Meiltä vaadittiin järjettömiä. Liikemiehet olivat haistaneet rahan kaikessa mahdollisessa ja meiltä haluttiin koko ajan lisää ja lisää, muisteli John Taylor.

– Lopilta kirjanpitäjät totesivat, että emme voisi enää asua verojen takia Englannissa, joten muutimme Etelä-Ranskaan. Asuimme linnassa keskellä ei mitään.


Amerikan kiertueella yhtyeen ympärillä vellonut hurmos saavutti huippunsa. Dokumentissa miehet muistelevat, kuinka keikoilla tuhansien teinityttöjen huudot peittivät alleen jopa musiikin. He vertasivat tunnetta kovaan myrskyyn lentokoneessa.

– Emme voineet edes liikkua ulos hotellihuoneesta ilman, että 200 teinityttöä oli valmiina repimään heidät palasiksi, he muistelevat.

– Se oli hurjaa. Kerran kiertueella saavuin hotellihuoneeseeni ja aloin purkaa laukkuja, kun yhtäkkiä vaatekaapista ilmestyi tyttö, paljasti Le Bon.

Rumpali sai tarpeekseen

Saavutettu menestys alkoi lopulta näkyä myös yhtyeen jäsenten keskinäisissä suhteissa ja bändin sisällä alkoi esiintyä riitoja ja väärinymmärryksiä. Vuonna 1985 rumpali Roger Taylor päätti jättää Duran Duranin.

– Vaikka olimme olleet vuosien ajan todella läheisiä, olimme yhtäkkiä siinä pisteessä, että hyvä jos kestimme olla toistemme kanssa samassa huoneessa. En vain jaksanut sitä enää, hän valottaa päätöksensä taustoja dokumentissa.

Taylorin jälkeen yhtyeen jätti myös Andy Taylor. Samaan aikaan Duran Duranin suosion kultavuodet alkoivat olla takana päin ja seuraavat studioalbumit, Notorius, Big Thing ja Liberty eivät enää yltäneet edeltäjiensä tasolle.

– Yhtyeen suuri hetki oli jo takana ja olimme kriisissä. Levy-yhtiö näki rahojen lipuvan väärään suuntaan, Le Bon ja Rhodes muistelevat.

– Kun bändin uusi levy ei enää ole yhtä suosittu kuin edellinen, ketään ei enää kiinnosta. Ei mediaa, ei levy-yhtiöitä, ei faneja.


Vaikka yhtye saikin oman tähtensä Hollywoodin Walk of Famelle vuonna 1993 ja samaan aikaan julkaistu The Wedding Album myikin kiitettävästi, ei yhtye yltänyt enää 80-luvun suosionsa tasolle. Vuonna 1996 myös John Taylor jätti yhtyeen, eikä Duran Duranilta kuultu 90-luvun loppupuolella enää ainuttakaan listahittiä.

Muutaman vuoden tauon jälkeen Andy, John ja Roger Taylor alkoivat jälleen soittaa yhdessä vuonna 2001 ja lopulta yhtyeeseen liittyivät uudestaan myös Rhodes ja Le Bon. 2000-luvulla Duran Duran on julkaissut viisi studioalbumia, joista viimeisin, Paper Gods, ilmestyi vuonna 2015.

Duran Duran: There’s Something You Should Know katsottavissa Yle Areenasta sekä Yle Teemalta lauantaina 9.11. kello 20:00.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt