Suomalaisen Paul J. Vogelin, 34, elämä on kuin elokuvasta: lapsuutta varjostivat äidin kuolema ja isän alkoholisoituminen – nyt mies luo uraa Hollywoodissa

rac

Julkaistu:

Paulin äiti kuoli tämän ollessa pikkupoika ja isän elämä suistui raiteiltaan. Täti adoptoi Paulin Suomeen. Nyt hän on palannut USA:han luomaan Hollywood-uraa.
– Action, ohjaaja Paul J. Vogel, huutaa.

Klaffitaulu kolahtaa. Taustanäyttelijöitä alkaa kävellä kameran näkökentässä. Vogel seuraa toimintaa monitorista kädessään kuvalista, johon on piirretty filmin kukin otos.

Olemme CBS Center -studioilla, New Yorkilta näyttävällä kadulla, jonka varrelta löytyy matkatoimisto, pesula, vaateliike ja leipomo – kulisseja kaikki tyynni. Kadulla ruoka-autossa kinastelevat näyttelijät Diedrich Bader ja Mateo Mpinduzi-Mott.

Ulkona asiakasta näyttelevä Ann Benson ihmettelee, missä hänen tonnikalavoileipänsä viipyy. Bader heittää essunsa tiskiin ja ottaa lopputilin.

– Cut, ohjaaja kajauttaa.

– Phantom Spectre on 20 minuuttia pitkä parodia, joka kertoo keski-ikäistyvästä supersankarista, joka ei haluaisi päästää irti sankaroimisestaan, Vogel, 34, valaisee.

Leffaa on tekemässä pari tusinaa ihmistä. Filmi on suomalaismiehen opinnäytetyö University of Southern California -yliopistoon.


Filmikoulu antaa fasiliteettinsa käyttöön ilman korvausta. Leffa tulee silti maksamaan 45 000 dollaria (noin 40 200 euroa) ja on ns.”proof of concept,” eli siinä olisi ainekset tv-sarjalle.

Hollywood-studiolta on pitkä matka Atlantaan, Georgian osavaltioon, jossa Paul on syntynyt.

Ossi-isä oli tullut Suomesta USA:han lapsena oman isänsä mukana ja työskenteli lentokapteenina. Niin ikään suomalainen Eija-äiti teki töitä muun muassa huoltoaseman kassalla. Pojan ollessa vain kaksivuotias äiti kuoli yllättäen aivoverenvuotoon.

Paulille ei ole jäänyt hänestä muistikuvia. Isälle se oli raskas isku. Vietnamin sodan veteraani lähti hakemaan lohtua pullosta.

– Isä alkoholisoitui ja alkoholi muuttui kovemmiksi aineiksi. Jossain vaiheessa hän ajoi varmaan humalapäissään kolarin. Hänen jalkansa oli ihan palasina. Siinä oli metallihäkki ympärillä, Paul muistelee.

Isä alkoi liikkua hämäräperäisissä porukoissa.

– Pyörin ystävien nurkissa. Muutin hetkeksi Philadelphiaan isoisäni luo. Siellä asuessani isoisä sai sydänkohtauksen ja kuoli, Vogel tilittää.

Pojalleen isä oli selvin päin mukava, mutta kännissä pelottava. Näin ei voinut enää jatkua. Äidin sisko Terttu ja tämän mies, jonka nimi myös on Ossi, ottivat seitsemänvuotiaan pojan luokseen Saloon.

Paul ei siinä vaiheessa puhunut lainkaan suomea.

– Minut pistettiin heti kouluun ensimmäiselle luokalle. Kun ei ollut yhteistä kieltä, oppilaat, jotka puhuivat vähänkään englantia, tulivat juttelemaan. Se auttoi oppimaan kieltä, Paul kiittää.


Ottoisä oli rehtori ja ottoäiti venäjän kielen opettaja samassa Hermannin koulussa, jota Paul kävi. Elokuvat kiinnostivat poikaa jo nuorella iällä.

– Koska minua siirreltiin pienenä paikasta toiseen, lohtu, turva ja vakio olivat elokuvat. Niitä tuli katsottua todella paljon. Muiden nurkissa lapsi oli helppo sysätä telkkarin eteen. Siitä se kiinnostus lähti. Teimme Salossa kaveriporukalla omia pikku elokuvia, Paul taustoittaa.

Ylioppilaaksi päästyään nuorimies lähti opiskelemaan mediatuotantoa Turun Ammattikorkeakoulun Taideakatemiaan.

Hän perusti mainoselokuvia tekevän tuotantoyhtiön ja kuvasi dokumenttielokuvan Suomen vanhimmasta pelifirmasta nimeltä The Name of the Game. Mies myös kohtasi tulevan vaimonsa Isan Turussa. He menivät naimisiin kolme vuotta sitten.

Paul oli ollut vuosien varrella isäänsä kirje- ja puhelinyhteydessä. Kun tämä pääsi vankilasta istuttuaan siellä yli kymmenen vuotta, he kohtasivat Atlantan lentokentällä. Vastassa oli vanhentunut, yhä jalkaansa ontuva mies.

Elokuvassa vastaavanlaisessa kohtauksessa musiikki alkaisi soida, mutta totuus oli toisenlainen.

– Se oli enemmänkin uudelleen tutustumista. Isä mainitsi kaipaavansa Eijaa. Äitini oli hänen elämänsä rakkaus. Hän oli löytänyt itselleen uuden naisystävän ja sen myötä saanut elämänsä raiteilleen, Paul kertoo.

Pian tapaamisen jälkeen isä kuoli vatsasyöpään vain noin 55-vuotiaana.

Vaikka työt pitivät Vogelin kiireisenä Suomessa, tämä halusi suurempiin kuvioihin.

– Minulla oli pitkään ollut haaveena lähteä Jenkkeihin jatkamaan elokuva­opintoja. Aina tuntui olevan huono aika lähteä kun oli kiireitä. Lopulta sitä tajusi, että ellei lähde, se hyvä aika ei tule koskaan, Paul perustelee.

University of Southern Californian maisteriohjelman hakuprosessissa pyydettiin kirjoittamaan tarinoita ja toimittamaan näytteitä aikaisemmista töistä.


Paul pääsi sisään ensimmäisellä yrittämällä. Yliopisto on ollut uutisissa siitä, että julkkisvanhemmat ovat ostaneet sieltä opiskelupaikan lapsilleen koulun viranomaiset lahjomalla.

– Itsellänikin oli hakiessa vähän kysymysmerkki, että kuinka paljon ihmiset tulevat tämmöiseen kouluun rahalla ja suhteilla. Ilmapiiri on ollut selvästi jännittynyt, opiskelija kuvailee.

Halpaa ei opiskelu yksityisessä USC:n yliopistossa ole laillisinkaan keinoin.

– Opintokuluja on tullut pienen asuntolainan verran. Kokonaiskustannukset harjoitustöineen liikkuvat siinä 100 000:n ja 150 000 dollarin välissä, Paul paljastaa.

Mutta rahalle saakin sitten täyden vastikkeen.

– Opiskelu on aktiivista ja tuotantovetoista. Ensimmäinen vuosi oli leikillisesti sanoen se, jolla karsittiin heikot pois. Viikot oli koulua ja valmistelua, viikonloput kuvattiin ja seuraava viikko leikattiin. Eli mennään, mennään, mennään, Paul luonnehtii.

– Vaikka opiskelin ohjausta, täällä altistetaan muidenkin osastojen opeille. Olen ottanut kursseja kuvaamisesta, käsikirjoittamisesta, äänisuunnittelusta ja visuaalisista tehosteista.

– Ajatus sen takana on, että jos ymmärrät tarinankerronnan kaikkien osastojen osalta ja mitä siihen teknisesti vaaditaan, olet parempi kommunikoimaan ja ohjaamaan, mies selittää.

Esimerkiksi äänisuunnittelua opetti moninkertainen Oscar-voittaja.

– Hänen kurssillaan annettiin viiden minuutin pätkä elokuvista, jossa oli oven avauksia eri tilanteista. Piti suunnitella äänet 50:lle eri oven avaukselle. Se oli hirveän työlästä ja pää meinasi räjähtää, mutta lopulta ymmärsi, mitä hän ajoi takaa, opiskelija nauraa.


Vogel valmistui maisteriksi toukokuussa satojen muiden USC:n opiskelijoiden ohella. Keväisenä iltapäivänä yliopistokampus täyttyy mustakaapuisista juhlijoista ja heidän läheisistään.

Paulin ottovanhemmat olivat tulleet Suomesta juhlistamaan tapahtumaa ja ottivat yhteiskuvia elokuvakoulun nurmikentällä. Opiskelija jätti jäähyväisiä opiskelijatovereiden ja professoreiden kanssa.

Syntyperäinen Yhdysvaltain kansalainen aikoo jäädä Hollywoodiin tavoittelemaan elokuvaohjaajan uraa. Paulin elokuva on nyt viimeistelyvaiheessa. Suomainen rockbändi Poets of the Fall on tehnyt siihen balladin. Filmin ennakkonäytös on USC:ssa joulukuussa.

– Koululla on hyvä exit-ohjelma. Eli opiskelijoiden töitä näytetään agenttitoimistoille, jotka hakevat uusia, tuoreita tekijöitä. Ehkä joku näkee tämän opinnäytetyöelokuvan ja meissä tekijöissä potentiaalia tulevaisuuden ammattilaisiksi, filmintekijä toivoo.

Ja moni lukija varmaan näkee, että Paulista itsestään on tullut oman elämänsä supersankari.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt