Suosikkiartisti Tuure Kilpeläinen on myös kolmen lapsen isä – kamppailee monelle vanhemmalle tutun ongelman kanssa: ”Onneksi sitä oppii virheistään”

Julkaistu:

Isänpäivä
Tuure Kilpeläinen haluaa tarjota lapsilleen lempeää läsnäoloa.
Muusikko Tuure Kilpeläinen on kolminkertainen isä: kahden teini-ikäisen tyttären ja alle vuoden ikäisen vauvan vanhempi.

Keikkamuusikkona Kilpeläisen työt ajoittuvat usein juuri niihin hetkiin, kun muut ovat vapaalla.

– Alkuviikothan olen usein kotona. Silloin ei ole keikkoja. Käyn päivisin kirjoittamassa työhuoneella, mutta neljän maissa olen jo kotona. Kun mimmit tulevat himaan harrastuksista, on hyvä laittaa ruokaa ja vain olla hetki siinä, Kilpeläinen kuvailee.

– Sitten siinä on se pienokainen. Hänen kanssaan pitää ottaa puoliso huomioon ja jakaa se aika.

Kilpeläinen on aina halunnut olla keikkaileva muusikko. Sen eteen hän on tehnyt töitä ja tekee edelleen.

– Mulla on aina ollut kova nälkä keikoille. Olen priorisoinut paljon, että pääsen sinne. Halunnut, että se homma lähtee elämään. Siksi joudun tekemään paljon erilaisia ratkaisuja päästäkseni esiintymään. Välillä ovat lapsetkin olleet mukana.


Kilpeläinen tunnistaa itsessään tietyn riittämättömyyden tunteen.

– Mä luulen, että se on krooninen juttu, mistä ei pääse eroon. Koko ajan on mielessä, olenko riittävästi ja oikealla tavalla läsnä. Itse asiassa lapset kasvattavat myös minua. He ovat tietynlainen peili siitä, miten osaan olla isä. Onneksi sitä myös oppii omista virheistään.

Riittämättömyyden tunteen kasvaessa liian isoksi Kilpeläinen koettaa olla armollinen itselleen.

– Pitää miettiä isoa kuvaa. Kuinka osaisin olla sellainen isä, joka vahvistaa lapsiaan niin, että heidän siivet lopulta kantavat, hän pohtii.

– Omia haaveitaan ei pidä yrittää elää lasten kautta. Pitää vain yrittää tukea – on se sitten läsnäoloa tai ihan vain sapuskan laittamista.


Kilpeläinen jää miettimään, mistä hänen isänmallinsa kumpuaa? Kuinka paljon siinä on esimerkiksi oman isän vaikutusta?

– Kun lapsi syntyy, silloin syntyy myös isä. Sitä voi olla kaikenlaisia ennakko-oletuksia ja fantasioita, mutta ne pitää tunnistaa, koska voi olla myös vääriä malleja. Oma isä alkaa tulla jossain vaiheessa läpi. Sieltä voi poimia hyvät asiat. Isyys on oman historian ja ympärillä nähdyn synteesi. Kyllä mä puhun paljon kavereiden kanssa, että miten teillä tehdään?

Kilpeläinen kertoo pyrkivänsä eroon vanhoista fiksaatioista.

– Se on jännä että roolitan itseni, että tällä lailla täytyy tehdä, vaikka silloin ei puhu Tuure vaan joku ihme isärooli. Siitä olen pyrkinyt eroon, että en nujertaisi lapsen rikasta mielikuvitusmaailmaa liiallisella ankaruudella. Lempeys edellä mennään.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt