Reijo Taipaleen lapsenlapsi Senja Myller, 18, sai isoisältään korvaamattomia neuvoja – ”Hän oli rakastava, lämmin ja sanavalmis”

Julkaistu:

Reijo Taipale menehtyi puoli vuotta sitten ja kansa menetti yhden ikonisimmista iskelmätähdistään. Senja Myller menetti isoisänsä. – Koko ajan tulee asioita, joissa haluaisi kysyä neuvoa vaarilta, Senja sanoo.
Senja Myller ei puhu isoisästään menneessä aikamuodossa. Ajoittain muistot herkistävät. Viimeiset puoli vuotta ovat olleet niin kiireisiä, ettei kaikkea tapahtunutta ole pystynyt käsittelemään.

Ja kuinka voisikaan, kun muistot ovat läsnä joka päivä.

Reijo Taipale menehtyi perjantaina 26. huhtikuuta 79-vuotiaana. Viimeisiä vuosia varjosti muistisairaus, mutta iskelmätähti eli elämänsä loppuun asti onnellisena ja läheistensä ympäröimänä.

– Tässä on tapahtunut niin paljon, ettei ole oikeastaan ehtinyt tajuta asioiden lopullisuutta. Kun tämä on ollut muutenkin aika rankkaa. On joutunut kasaamaan itseään samalla, kun on kasannut tuota muistokonserttia, Taipaleen tyttärentytär Senja pohtii.

– Onneksi meillä on perhe, joka on samassa veneessä. Tuemme toinen toisiamme, Senja sanoo.

Mustaan nahkatakkiin, farkkuihin ja vihreään paitaan pukeutunut Senja hymyilee varovasti. 18-vuotias ei vaikuta iskelmätähdeltä, mutta astuu tänään suurille konserttilavoille. Hän on yksi tähdistä, jotka nousevat estradille Reijo Taipaleen muistokonserteissa.

Muistokonsertin piti olla Taipaleen 80-vuotisjuhlakonsertti. Suunnitelmat muuttuivat, kun hänen vointinsa alkuvuodesta heikkeni. Tähti sammui. Sitä on ollut hankalaa käsittää.

– Koko ajan tulee asioita, joissa haluaisi kysyä neuvoa vaarilta. On vaikeaa tajuta, ettei se ole enää mahdollista. Haluaisi kuulla hänen mielipiteensä – mitä hän ajattelee tekemistämme valinnoista tätä konserttia varten, Senja pohtii.

– Tämä kaikki on hänelle kuitenkin. Pakko vain ajatella, että hän olisi varmasti tyytyväinen.


Puolivuotinen on ollut paitsi tekemisen, myös muistelun aikaa. Kuvat, videot ja laulut ovat olleet jatkuva osa arkea. Yhteiset, taltioidut hetket ovat tuoneet isoisää osaksi arkea surun keskellä. Muistelussa on kuitenkin aina kaksi puolta.

– Olen vain ajatellut, että oi, tuo oli ihana aikaa ja tuo oli ihana päivä. Niissä tulee lähelle myös ikävä ja se, ettei niitä hetkiä välttämättä enää tule, Senja toteaa ja hymähtää sananvalinnalleen.

– Tai siis ei tule. Ei välttämättä, vaan ei tule.

Senja kutsuu isoisäänsä välillä vaariksi, välillä Papiksi. Papilla oli Senjalle oma lempinimensä, Senttu.

– Joku meistä serkuksista keksi sen joskus, kun olimme aivan pieniä. Se jäi elämään, hän naurahtaa.


Lapsuus on täynnä lämpimiä muistoja isovanhempien kanssa. Tanssilavat ja takahuoneet tulivat Senjalle tutuiksi jo nuorena Taipaleen keikoilta. Ne tuntuivat kotoisilta. Musiikki ja esiintyminen olivat aina läsnä.

Niin ikään ensimmäiset keikkamuistot ovat myös ensimmäisiä yhteisiä muistoja isovanhempien kanssa. Vaarilla oli keikka Miehikkälän juhannustansseilla, missä yötöntä yötä juhlittiin koko perheen voimin.

– Äiti ja isä olivat jo menneet mökille, mutta halusin itse jäädä vielä keikkapaikalle mummin ja vaarin kanssa. Jossain vaiheessa he sitten tekivät minulle auton takapenkille sängyn, kun minua alkoi väsyttää liikaa. Niin paljon tanssilavat kiinnostivat jo silloin, Senja naurahtaa.


Reijo Taipale levytti yli 40 albumia, joista 14 poiki kultalevyn. Neljästä tuli platinaa. Vuosikymmenten ura kansan viihdyttäjänä ei ollut aina pelkkää ruusuilla tanssimista – se oli myös työtä, joka vaati nöyryyttä. Samaa asennetta Taipale painotti tyttärentyttärelleen.

– Vaari kehotti aina tekemään nöyrästi työtä, koska se on sun työ. Sitä on artisti, eikä mikään julkkis tai titteli. Laulaminen ja kansan viihdyttäminen on se pääasia, Senja sanoo pontevasti.

Senja muistaa isoisänsä lempeänä ja kaikkia kunnioittavana miehenä, joka sai jo pelkällä läsnäolollaan läheisilleen turvallisen olon.

– Sellainen rakastava, lämmin ja sanavalmis. Aina vitsailemassa ja heittämässä huulta. Katson häntä siinä ylöspäin.

Vuosien varrella Senja ja Reijo ehtivät keskustella muusikon urasta, sen parhaista puolista ja sudenkuopista. Vaari antoi lapsenlapselleen vihkomaisen kirjan, joka sisälsi ohjeita ja vinkkejä aloitteleville artisteille.

– Papi kannusti minua aina suuntaamaan unelmani kohti. Hän on minut lavalla nähneenä itsekin sanonut, ettei voisi kuvitella minua missään muualla. Että elämästä tulee tyhjää, jos tekee jotain sellaista, mistä ei nauti, Senja pohtii.

– Vaari on aina myös kannustanut olemaan oma itseni. Musta tuntuu, että hän kannustaa edelleen, hän jatkaa hieman herkistyen.


Senjan äiti Satu Myller kurkistaa kulman takaa. Hän ei halua häiritä, mutta kahvi on valmista. Pöytään on katettu piirakkaa sekä voisilmäpullia, jotka saavat veden kielelle pelkällä tuoksullaan. Äiti ja tytär piikittelevät jatkuvasti toisilleen, niin kuin vain lapsi ja vanhempi voivat. Rakkaudella.

Senja on lähes juonut kahvinsa, kun kuvaaja pyytää nuorta naista poseeraamaan muutamaa kuvaa varten.

– Jännittääkö sinua Senjan puolesta, kysyn hänen äidiltään sillä välin.

Sadun kasvoille leviää lämmin, leveä hymy.

– Ei ollenkaan, sillä tämä on niin Senjan juttu. Hän on luonteeltaan esiintyjä, kuten vaarinsakin. Tuntuu, että hänet on tehty sinne estradille. Mitä isompi lava, sen parempi, hän sanoo.

Viime viikkoina Senjan arki on ollut kiireistä. Musiikkilukion abivuoden ja koulun projektien lisäksi hän harjoittelee neljänä päivänä viikossa tanssia, laulua ja soittaa useita instrumentteja. Aiemmin tanssitreenejä oli jopa yhdeksän kertaa viikossa, mutta Senja valitsi vaarinsa jalanjäljissä laulun.

Senja Myllerin sukupolven äänimaisemassa kuuluu r&b ja urbaani pop, Reijo Taipaleen taas iskelmä ja tanssilavamusiikki. Senja on tykästynyt molempiin. Tekeillä on myös omaa musiikkia, jota hän haluaisi julkaista tosissaan.


Vapaa-ajallaan Senja on viettänyt paljon aikaa perheensä, erityisesti mummonsa, Anita Råback-Taipaleen kanssa. Kaksikko käy yhdessä shoppailemassa, kynsihuollossa ja seuraa tv:stä suosikkisarjojaan.

Arki konserttien jälkeen jännittää. Surua on ollut helppo käsitellä pysymällä kiireisenä. Sen julkisuus on kuitenkin ollut lohdullista.

– Siitä on tullut tosi hyvä mieli, että vaaria muistellaan hyvällä. Se on auttanut käsittelemään tätä kaikkea. Hän jätti tänne niin ison jäljen, Senja kiittelee.

– On silti vaikeaa miettiä etukäteen, millaista arki tulee olemaan konserttien jälkeen. Se on sitten seuraava vaiheensa.

Tulevaisuudensuunnitelmia Senjalta kyllä löytyy. Hän aikoo lukion jälkeen pyrkiä jatko-opiskelemaan alaa Metropolian Pop & Jazz -konservatorioon. Myös Teatterikorkeakoulu kiinnostaa.

– Papi on opettanut, että unelmien eteen täytyy tehdä töitä.


Senja istuu valtavalla nojatuolilla jalat ristissä ja pyörittelee kahvikuppia käsissään. Hän ei vielä paljasta, millä kappaleilla isoisänsä muistoa kunnioittaa.

– Mulla on ollut elämässäni mahtava esimerkki, ketä olen voinut katsoa ylöspäin. Odotan kaikista eniten tunnetta, josta vaari on kertonut lavalla ollessaan, hän sanoo hetken mietittyään.

– Haluan tehdä hänet ylpeäksi.

Reijo Taipaleen muistokonserttikiertue alkaa Kulttuuritalolta lauantaina 19.10. ja päättyy Lahden Sibeliustalolle 24.10.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt