Ylen radiojuontaja Jenny Lehtinen valehteli sairastavansa syöpää – ei halunnut kertoa totuutta, sillä taustalla muhi hiljainen kamppailu

Julkaistu:

syömishäiriöt
Syyllisyys, häpeä ja paha olo. Nuo sanat kuvailevat Jenny Lehtisen mukaan hyvin ylipainoisen syömishäiriötä.
Ylen radiotoimittaja ja mediapersoona Jenny Lehtinen, 41, muistaa pohtineensa omaa painoaan jo ennen ensimmäiselle luokalle menemistä. Pieni tyttö ajatteli olevansa liian lihava.

Ala-asteella ongelma oli jo todellinen. Oman vartalon arvioiminen oli hänelle täysin arkipäiväinen asia.

Vuodet vierivät eteenpäin ja inho kehoa kohtaan pysyi. Hoitoa Jenny haki ensimmäisen kerran jo lukioikäisenä, mutta siitä ei ollut apua.

Lehtinen kertoo ymmärtäneensä vaikeuksiensa syvyyden konkreettisesti opiskeluvuosinaan ammattikorkeakoulussa. Umpiväsynyt nuori nainen myöhästeli koulusta eikä suoriutunut tehtävistään.

Kun opiskelukaveri kyseli yllättäen suoraan hänen voinnistaan, Jennyn suusta pääsi kauhea valhe. Hän kertoi aiheesta jo aiemmin Ylen haastattelussa.

– Valehtelin, että minulla on syöpä. Tajusin saman tien, että mitä ihmettä oikein teen, Jenny sanoo IS:lle.

Todellisuudessa Jenny kärsi syömishäiriöstä, ja vuosia myöhemmin hänellä diagnosoitiin myös ADHD.

– Syömiseen liittyvä häpeäni oli siinä vaiheessa niin kova, että ei ollut ollenkaan vaihtoehto, että olisin sanonut sen ääneen.

Jenny paljasti myöhemmin kaverilleen, että oli valehdellut hänelle. Siitä alkoi pitkä toipumisprosessi.


Ylipainoisen ihmisen syömishäiriö on Jennyn mukaan edelleen valtava tabu Suomessa. Ylipainoon suhtaudutaan hyvin mustavalkoisesti.

– Sanotaan, että jokainen, jolla on vähänkään itsekuria ja älyä päässä, pystyy kyllä laihduttamaan. Kukapa haluaisi olla se henkilö, joka ei pysty niin hitsin yksinkertaiseen asiaan, Jenny sanoo.

Usein ongelmat juontavat juurensa lapsuuteen. Paino-ongelmista kärsiville lapsille saatetaan helposti huomautella herkkujen napostelusta. Kouluterveydenhoitajan huoneessa asiaa saatetaan niin ikään käydä läpi. Jennyn mielestä se on väärin.

– Lapsille ei tarvitsisi puhua paino-ongelmista lainkaan. Jos lapsella on painon kanssa ongelmia, niin aikuiset voisivat puhua keskenään läpi ne asiat, eikä lapsen tarvitsisi olla millään tavalla tietoinen niistä asioista.

Jennyn kohdalla kyseessä oli paljon syvempi ongelmien ketju, johon paras apu löytyi hieman yllättäen fiksun työterveyslääkärin avulla.

– Hänen ansiostaan päädyin ADHD-testeihin. Sain sieltä pohjasyyn monille ongelmille elämässäni. ADHD altistaa tutkitusti syömishäiriöitä, koska siihen liittyy impulssikontrollin puutetta.

Mikä sitten erottaa syömishäiriön ja ylipainon toisistaan?

Syömishäiriö voi olla normaalipainoisella henkilöllä ja toisaalta ylipainoisella ei välttämättä ole lainkaan syömishäiriötä, sanoo Helsingin yliopiston lihavuustutkimusyksikön professori Kirsi Pietiläinen.

Hän sanoo, että ylipainoon liittyy edelleen paljon syyllisyyttä.

– Tässä yhteiskunnassa ylipainoon liittyy valitettavasti edelleen valtavasti stigmaa. moni kokee, että ylipaino ei ole hyväksyttyä.

Syyllisyys onkin tunne, joka hallitsee syömishäiriöisen elämää. Lounas ei ole vain lounas, vaan jokainen ruokailu aiheuttaa syyllisyyden kierteen. Ruoka tuo hetkellisen hyvän olon, mutta sitten seuraakin välittömästi paha mieli siitä, että mitä tulikaan tehtyä.

– Syömishäiriön kaava on, että häiriintynyt syöminen alkaa tyypillisesti kehittyä siten, että ensin on paha olo jostain, ja sitten siihen tunnistamattomaan pahaan oloon lähdetään hakemaan helpotusta syömisestä. Mehän olemme syntymästä saakka oppineet, että syöminen ja hyvä olo liittyvät toisiinsa. Ihan vauvan ensimmäisestä parkaisusta lähtien opitaan, että ensin tulee paha olo, mutta sitten kun saadaan jotain suuhun, niin tulee hyvä olo ja saa äidin hyväksyntää ja lämpöä osakseen.


Jennyn kuvailemat asiat sopivat yhteen Pietiläisen kertoman kanssa.

– Kun lähtee lapasesta, niin lähtee kunnolla lapasesta. Syömistä ei pysty kontrolloimaan, Jenny sanoo.

– Syöminen ei ole enää vain syömistä, vaan ihmisarvon ja onnistumisen mittari. Pikkuhiljaa ruoka alkaa määrittää elämässä ihan kaikkea.

Pään sisällä on pitkä lista kiellettyjä ruoka-aineita, joihin ”sortuminen” aiheuttaa ahdistusta.

Yksi syömishäiriön oireita on myös oman syömiskäyttäytymisen peitteleminen.

– Silloin kun syömiseen liittyy jollain tavalla häpeää, niin jokin on pielessä. Se voi olla esimerkiksi yksin salaa syömistä tai sellaista, että ei kehtaa kertoa, mitä on syönyt. Ajattelussa on jotain pielessä, jos ei kehtaa sanoa, että on syönyt kokonaisen suklaalevyn sen sijaan, että on syönyt vain yhden rivin.

Pietiläinen arvioi, että ajatus laihduttamisesta on syömishäiriöiselle pakkomielle.

– Monet potilaani sanovat, että kun he heräävät aamulla, heidän ensimmäinen ajatuksensa on, että he inhoavat kehoaan ja nyt pitää laihduttaa. Sitten se sama ajatus voi tulla kymmeniä tai jopa satoja kertoja päivässä päähän.

Pietiläisen mukaan noin 20 prosenttia vaikeasti ylipainoisista ihmisistä kärsii ahmintahäiriöstä ja hieman useampi jostain lievemmästä syömishäiriön muodosta.

– Sanoisin kuitenkin, että suurimmalla osalla suomalaisista ylipainoisista ei ole syömishäiriötä tai edes syyllisyyden taakkaa tai häpeästigmaa.

Artikkeliin lisätty kello 11.43 maininta siitä, että Yle kertoi samasta aiheesta aiemmin.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt