Ari Elomaa pudotti tv:ssä uskomattomat 135 kiloa, mutta rääkki oli koitua kohtaloksi: ryyppyputki venähti ja pää hajosi – sitten suurin unelma toteutui

Julkaistu:

suurin pudottaja
Ari Elomaa tuli tunnetuksi Suurin pudottaja -sarjasta, jonka innoittamana hän laihdutti käsittämättömät 135 kiloa. Kilot eivät kuitenkaan karisseet ongelmitta ja välillä miehellä on ollut todella vaikeaa.
14 vuotta sitten jurvalainen Ari Elomaa oli kolmekymppinen poikamies, jolla oli valtavasti aikaa. Hän oli työtön ja asui pikkupaikkakunnalla, joten tekemistä ei juuri ollut. Tyhjät päivänsä Elomaa täytti kaljalla ja makkaralla, joita meni valtavia määriä.

Elintapojen seurauksena omat polvet ja varpaat olivat kadonneet näkökentästä eikä Elomaa ollut pystynyt sitomaan kengännauhojaan aikoihin. Vaaka näytti hieman yli 220 kiloa ja lääkäri oli varma, ettei Elomaa näkisi 40. syntymäpäiväänsä.

Toivottomalta tuntuvan tilanteen vuoksi Elomaa oli luopunut haaveistaan – esimerkiksi siitä, että hänestä tulisi joskus isä. Elämä tuntui menetetyltä eikä tunnelin päässä juuri näkynyt valoa. Sitten Elomaa kuuli, että Suomeen oli tulossa uusi tosi-tv-ohjelma. Suurin pudottaja -sarjassa ylipainoiset ihmiset muuttaisivat elämäntapansa ja laihduttaisivat valtavia määriä. Elomaa päätti hakea mukaan.

– Olen aina tykännyt esiintyä ja harrastanut teatteria, ja se oli vähän sellainen päähänpisto, että siinä ohjelmassa lihava kaverikin voisi päästä televisioon. Pistin vitsillä paperit menemään, Elomaa kertoo.


Elomaan yllätykseksi hänet valittiin mukaan. Kun treenit ja laihdutusurakka valmentajina toimineiden Eva Wahlströmin ja Jani Sievisen johdolla alkoivat, heräsi hänen sisällään hiljalleen pohjalainen kilpailuhenkisyys ja halu näyttää. Hän halusi todistaa, että 220-kiloisesta miehestä voisi olla vaikka mihin.

– Siinä vaiheessa, kun huomasin sellaisen pienen arkipäiväisen asian, että pystyin sitomaan kengännauhat, tein päätöksen, että nyt näytän kaikille mihin minusta on. Tajusin, että elämässä voisi vielä olla kaikkea mukavaa ja aloin pyrkiä kohti sitä.

Suurin pudottaja -sarjan kuvaukset kestivät pari kuukautta ja sen jälkeen kisaajat lähtivät kotiin jatkamaan laihdutusta. Viimeinen jakso ja punnitus kuvattiin puolen vuoden kuluttua siitä ja tulos oli mykistävä: Elomaa oli pudottanut painoaan kahdeksassa kuukaudessa 89 kiloa.

Hän ei voittanut kilpailua, mutta painui katsojien mieleen käsittämättömän laihdutusmääränsä vuoksi.


Elomaa uskoo, että hän onnistui valtavassa urakassa siksi, että oli sarjan kuvausten aikaan työtön ja pystyi keskittymään pelkästään laihduttamiseen.

– Joka aamu aloitin päiväni sillä, että kävin uimahallissa uimassa puolitoista kilometriä, söin sen jälkeen aamupalan, lounaan ja välipalan. Sitten tein vielä jonkun toisen urheilusuorituksen iltapäivällä ja söin päivällisen ja iltapalaa. Elin kuin urheilija.

– Näin jälkeen päin ajatellen se oli oikeastaan aika järjetöntä ja hurjaa. Siinä mentiin ihan ääripäästä toiseen tosi lyhyessä ajassa.

Vaikka Suurin pudottaja -projekti päättyi keväällä 2006, jatkoi Elomaa laihduttamista. Motivaatiota jatkamiseen toivat sarjan aikana tehty lupaus – sekä tietenkin naiset.

– Jossakin vaiheessa laihdutusta huomasin, että vastakkainen sukupuoli alkoi kiinnostumaan minusta. Se motivoi tosi paljon ja oli iso asia minulle. Olin myös sanonut ohjelman aikana, että joskus tulette vielä näkemään, että juoksen maratonin ja aloin hiljalleen treenata sitä varten.

Elomaa lunasti lupauksensa ja juoksi ensimmäisen maratoninsa Tukholmassa 2008 ja toisen 2011.


Jo ensimmäisen maratonin aikaan Elomaan oli muuttunut täysin tunnistamattomaksi. Hänestä oli kuoriutunut uusi ihminen, jota ihmisten oli vaikea tunnistaa. Edes hän itse ei ollut tunnistaa hoikempaa miestä joksi oli muuttunut.

– Ulkonäköni muuttui täysin enkä tajunnut kuka peilistä oikein katsoi takaisin. Olin niin oudon näköinen. Se oli outoa myös tutuilleni, jotka tiesivät kyllä, kuka olin, mutteivät osanneet puhua minulle kuin ennen tai suhtautua minuun oikein millään tavalla. Se oli erikoinen tilanne ja oma tunneskaalani vaihteli tosi paljon.

Elomaa myöntää, että äärimäisen laihdutusurakan aikana hänellä oli välillä todella vaikeaa. Hänen mielensä ei pysynyt mukana kehon muutoksissa, hurja elämäntapa verotti jaksamista ja hän vajosi pohjalle. Vaikeimmilla hetkillä Elomaa turvautui alkoholiin ja ryyppyputki venähti pitkäksi.

– Olin aivan hukassa enkä tiennyt kuka olen ja mitä teen. Kyllä siinä välillä meinasi käydä vähän huonostikin. Muistan yhden jakson, kun en meinannut jaksaa eteenpäin ja tartuin siksi pulloon ja join viinaa useamman viikon yhtä soittoa.

Elomaan onneksi hänellä on laaja tuttavapiiri ja vankka tukiverkosto. Kun eräs ystävä tajusi miehen olevan lopen uupunut, astui hän apuun.

– Hyvä kaverini sanoi minulle, että voit Ari soittaa koska vaan, vaikka keskellä yötä, jos tuntuu pahalta eikä meinaa jaksaa. Ja minähän soitin. Saatoin huutaa ja itkeä, kun mistään ei meinannut tulla mitään. Hän kuunteli minua ja jo se auttoi jaksamaan.

Lopulta rääkki tuli päätökseensä ja Elomaa oli kutistunut alle puoleen entisestä. Hän karisti yhdeksässä kuukaudessa 100 kiloa, yhteensä painoa oli lähtenyt noin 135 kiloa ja lopuksi puntari näytti reilut 90 kiloa.

– Olin lukenut iltapäivälehdestä jutun kaverista, joka oli laihduttanut 100 kiloa vuoden aikana. Sain siitä pökköä pesään, että kyllä nyt täytyy paremmaksi pistää. Minulla meni siihen lopulta yhdeksän kuukautta.

– Puhuin aina kaikille, että kun mä laihdun. En sanonut ikinä, että jos laihdun. Olin tosi päättäväinen enkä epäillyt hetkeäkään, ettenkö onnistuisi tavoitteessani. Ja niin minä vaan onnistuin.


Jossakin vaiheessa Elomaa tajusi, että yli sadan kilon pudottaminen oli muuttanut hänen koko elämänsä. Hän uskalsi jälleen unelmoida ja suunnitella tulevaisuutta.

– Laihtuminen muutti ihan kaiken. Olin aina tykännyt lapsista ja halunnut isäksi, mutta siihen aikaan kun painoa oli 220 kiloa, olin jo unohtanut sellaiset haaveet. Ajattelin, etten tule koskaan saamaan perhettä. 2009 unelmani kuteinkin toteutui ja minusta tuli isä. Tyttäreni on minulle kaikista tärkein asia.

Pian tyttärensä syntymän jälkeen Elomaa opiskeli itsensä lähihoitajaksi ja aloitti työn mielenterveyspuolella. Tällä hetkellä hän työskentelee lastensuojelun parissa ja nauttii työstään. Hän kokee, että vaikeat kokemukset omassa menneisyydessä ovat suuri voimavara muiden auttamisessa.

Nyt 47-vuotiaana Elomaa sanoo olevansa onnellinen, mutta pelkkä painon pudotus ei ole saanut sitä aikaan. Hän kertoo, että suurin osa laihdutetuista kiloista on pysynyt poissa ja että perusasiat ovat kunnossa.

Elomaa kokee olevansa seitsemättä vuotta ”jatkoajalla”, sillä lääkäri ei uskonut hänen elävän yli 40-vuotiaaksi. Hän onkin kiitollinen aivan tavallisista asioista ja siitä, mitä kaikkea pystyy nyt tekemään.

– Nykyään elän ihan tavallista arkea. Tänään on vapaapäivä, olen vähän siivonnut ja tytär lähti tuossa juuri partioon. Sitä ennen laitettiin ruokaa. Tytön kanssa pyöräillään ja käydään uimassa aika paljon.

– Niin ja on minulla naisystäväkin ollut jo kahdeksan vuotta eli sekin puoli on kunnossa. Matkustelemme yhdessä aika paljon. Kävimme esimerkiksi Balilla ja se oli tosi mielenkiintoista, hän kertoo.


Elomaan tuntemukset Suurin pudottaja -ohjelmasta ovat jälkikäteen ristiriitaiset. Kokemus oli hänelle ehdottoman positiivinen ja pelasti luultavasti hänen henkensä. Hän ei kuitenkaan halua kannustaa ihmisiä yhtä nopeaan ja hurjaan painonpudotukseen, jonka kävi itse läpi.

– Itse ohjelmastahan voi olla montaa mieltä ja voidaan ajatella, että siinä tehdään isoilla ihmisillä halpaa huvia. Minun kohdallani se oli kuitenkin pelastukseni ja viimeinen mahdollisuuteni. Todennäköisesti en olisi tässä juttelemassa, jos en olisi päässyt siihen mukaan.