Haimatulehdus pysäytti kirjailija Hannu Salaman 30 vuotta sitten – juopottelu ja kapakat vaihtuivat ahkeraan työntekoon: ”Ei siinä kovin paljon juhlita”

Julkaistu:

Vanha rienaaja Hannu Salama, 83, jaksaa yhä kapinoida. – Maailma on vielä paljon hullumpi kuin minun nuoruudessani. Minulla riittää kirjoittamista, Salama sanoo.
Kirjailija Hannu Salama täytti sunnuntaina 6. lokakuuta 83 vuotta. Vai täyttikö sittenkään? Virallisissa papereissa syntymäajaksi on merkitty 4. lokakuuta. Salaman mukaan 4. lokakuuta on virheellinen. Hän on yrittänyt oikaista sitä, mutta tieto ei mene perille.

Salama sai lauantaina Tampereelle kulttuuriraitin. Sen varrella on 12 Salamalle tärkeää paikkaa. Mittaa raitilla on noin 30 kilometriä.

– Olen kiitollinen, mutta huokaisin helpotuksesta kun kuulin, etten joudu kävelemään sitä kerralla täällä reissulla, Salama kertoo.

Salamalle tärkeitä paikkoja löytyy paljon Pispalasta, kuten Pispalan Pulteri, missä Salama on nauttinut hörpyn jos toisenkin.

Nuoruudessaan Salama oli junioritason jalkapallomestari. Hyhkyn kentällä pelattiin, ja sinne kuului lähitalosta kirjoituskoneen naputusta. Lauri Viita siellä kirjoitti, ja Viidasta tuli Salamalle esikuva.

– 17–18-vuotiaana ajattelin, että tuo on hommani tässä maailmassa.


Tampereen keskustasta löytyy Suomen Pankin talo. Sitä oli rakentamassa Salaman isä sekä monet Siinä näkijä missä tekijä -romaanin henkilöt.

Kun mennään Teiskoon, sieltä löytyy tanssilava, missä muurari Hiltunen piti Juhannustanssit-romaanin rienaussaarnan. Juhannustanssit toi Salamalle vankeustuomion, josta presidentti Kekkonen hänet lopulta armahti.

Kulttuuriraitin avajaisissa näyttelijä Minea Lång esitti muurari Hiltusen saarnan, joka romaanista sensuroitiin vuosikymmeniksi.

– Kyllä se aika mauton esitys on, Salama tuumii.

Juhannustanssit tulee Tampereen Työväen Teatteriin lähiaikoina. Moni varmaan kuuntelee saarnaa korvat punaisina. Voi olla, että katsomossa nähdään paikallinen piispa, niin kuin usein.

– Ei se ole minun päästäni revitty. Olen kuullut sen alkuperäisen version joskus. En muista kenen suusta, enkä sanoisikaan.

– Tavallisella kansalla on ollut taipumus matkia esivaltaa, oli se sitten pappi, lukkari, poliisi tai joku muu. Se (saarna) on tältä pohjalta minun mielessäni muotoutunut tuollaiseksi kuin se on, Salama kertoo.


Nuoruudessaan Salama elätti itsensä muun muassa viinan myynnillä. Hän trokasi salakuljetettua pirtua. Hän arvelee, että olisi ollut samoissa hommissa myöhemminkin, jos ei olisi karistanut Pispalan tomuja jaloistaan. Oikeisiin päivätöihin hänestä ei ollut.

– Kirjoittaminen on ollut ainoa mahdollisuuteni, Salama sanoo.

Salama oli kapinallinen jo pikkupoikana. Hän oli saada selkäänsä kun pamautti äidilleen Sinuhesta löytämänsä lausahduksen: ”Puheesi on kärpäsen surinaa korvissani.”

Oletko kapinallinen yhä?

– Joitakin ilmiöitä vastaan kyllä. Juhannustanssit ilmestyi 1964 ja se kuvaa 50-lukua. Siellä on lause, joka kuvaa kipeästi tätä aikaa. Ilman saastuminen alkoi silloin, kun ne alkoivat atomikokeita tekemään. Ei kukaan voi väittää, etteikö asia olisi ollut tiedossa. Olisi ollut aikaa tehdä jotain asian hyväksi. Tässä ollaan. Tehty on, mutta onko tarpeeksi. Mielestäni ei.

Uusi kirja on valmiina. Mitä se käsittelee?

– Meidän aikaamme, tätä päivää. Olen huolissani tulevaisuudesta. Pidän pahasti jälkeen jääneenä sitä, että maailman suuret herrat, suurvaltojen johtajat kinaavat kuin jotkut Afrikan kyläpäälliköt jossain Meksikon ja Yhdysvaltain rajoilla, Kiina ja Hongkong on toinen, Venäjä ja Ukraina kolmas. Nää on mielettömiä asioita. Jos ihmisiltä loppuu hengitysilma, ja nää on toisiaan kohtaan siellä nyrkit pystyssä.


Kohulehdet olivat 60- ja 70-luvulla täynnä juttuja siitä, kun Pentti Saarikoski, Hannu Salama, Jorma Ojaharju ja Pekka Kejonen ryypiskelivät Helsingin kulttuurikapakoissa. Saarikoski ja Ojaharju ovat poissa. Salama ja Kejonen porskuttavat yhä. Kirjoja noista kapakkaseikkailuista syntyi varmaan hyllymetreittäin.

Haimatulehdus pysäytti Salaman 30 vuotta sitten.

– Olen aika tavallista elämää viettänyt viimeiset 30 vuotta. En ole kertaakaan ollut päissäni eli jurrissa taikka juovuksissa. Lopetin vuonna 1989. Voin ottaa ryypyn tai kaksi, mutta se jää siihen, Salama kertoo.

Klassista taiteilijan elämäntapaa, siis hillitöntä juopottelua, Salama ei suosittele kenellekään.

– Ei siinä kovin paljon juhlita. Siinä tehdään työtä, Salama sanoo kirjailijan ammatista.


Tuskin monikaan osasi 60-luvulla ennustaa, että Hannu Salama virkeänä kasikymppisenä keikkailee Vapaat Radikaalit -ryhmän kanssa lausumassa runojaan.

Onko kunto rautaa?

– En tiedä, onko se rautaa, mutta niin kauan kuin pää pelaa, vatsa toimii ja jalatkin pelaa, niin mikäpä tässä.

Salama oli junioritason jalkapallomestari, vasen pakki.

Kuntoiletko yhä?

– Kyllä minä jotenkuten kuntoani hoidan. Tupakkaa en ole polttanut vissiin vuosikymmeniin. Olen raitis mies.

Hannu Salama on asunut ties kuinka monessa kymmenessä osoitteessa. Liekö asuinpaikkoja enemmän kuin ikävuosia? Tätä nykyä hän asuu taiteilija-asuntolassa Helsingin Vuosaaressa.

– Olen poikamies. Naimisissa en ole, mutta on minulla vakituinen tyttöystävä, Salama sanoo.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt