Kirja: Timo Kojo todisti Rauli Badding Somerjoen uran nousun ja tuhon – viimeinen yhteinen keikka päättyi ambulanssiin: ”Hän istui yksinään ja puhui enkeleille”

rac

Julkaistu:

Rauli Badding Somerjoen uraa ja traagista elämää todisti vierestä hänen kanssaan tiiviisti keikkaillut muusikko Timo Kojo.
Laulaja Timo Kojo pureutuu suomirockin värikkäisiin vaiheisiin uutuuskirjassaan Kojo –Tasasta ku Sveitsissä (Docendo 2019). Pitkän uran tehnyt Kojo on ehtinyt edustaa Suomea euroviisuissa ja soittaa monien musiikkimaailman tähtien kanssa. Yksi heistä oli suomirockin legenda Rauli Badding Somerjoki, jonka kanssa Kojo soitti 70-luvun alussa kahden vuoden ajan.

Viikonloput keikkailtiin isolla bändillä, mutta viikot painettiin Baddingin kanssa kaksistaan. Kolme keikkaa päivässä, kolmen biisin setillä. Fiilaten ja höyläten, Nuori rakkaus sekä Ja rokki soi, ja sitten lentokoneella tai kopterilla seuraavaan kylään.
  • Yllä olevalta videolta voit kuunnella, miten Kojon elämäkerta alkaa.
Tahti oli kova, sillä Kojon mukaan he tekivät yli 360 keikkaa vuodessa. Joulupäivä oli ainoa vapaapäivä. Kojo kertoo uutuuskirjassa, että hän piti huolta showbisneksen pyöritykseen joutuneen Baddingin voinnista.

Mulla oli selkeä tehtävä maanantaista torstaihin. Valvoin, että Badding pysyi suunnilleen pystyssä eikä dokannut liikaa. Nyt pitää muistaa, että kyseessä oli moniongelmainen ja pohjattoman ujo kaveri. Badding pelkäsi omaa varjoaankin. Autossa se istui matkat hiljaa, veti vermuttia olan takaa ja itki, kuinka elämä on vaikeaa ja kamalaa. Itki ihan hysteerisenä mun olkapäätä vasten, oltiin sitten taksissa, lentokoneessa tai ihan missä vaan. Mä olin sellainen komppaava kasassapitäjä siinä projektissa.


Eräälle Lapin-reissulle Badding oli ostanut mukaan ylimääräisen orkesterin. Eräänä aamuna Kojo heräsi kamalaan paukkeeseen ja näki ikkunasta, miten basisti juoksee alasti umpihankeen niin lujaa kuin jaloista pääsee. Bussikuski-urkuri painoi perässä aseen kanssa ja ampui. Heille oli tullut riitaa naisesta.

Seuraavalla keikalla ei sitten ollut ei kitaristia eikä basistia. Badding joi vermuttia, eivätkä nämä maalliset murheet sitä tuntuneet häiritsevän. Matka jatkui. Sellaista se oli se Baddingin kanssa kiertäminen.

Kojon ja Baddingin viimeinen yhteinen keikka oli Joensuussa. Kojo kertoo kirjassa, että seurue pysähtyi jo Porvoossa Alkoon. Badding lipitti vermuttiaan koko matkan pohjoiseen ja höpisi itsekseen. Keikkapaikalla Kojo lämmitteli yleisöä Madame George -yhtyeensä kanssa.


Kun hän kuulutti Baddingin lavalle, viittoili järkkäri hermostuneena Kojoa verhon taakse.

Järkkäri tuijotti pukuhuoneeseen ovelta, mutta ei uskaltanut mennä sen pidemmälle. Mä paukautin sinne sisään, ja siellä tämä raukka istui yksinään ja puhui enkeleille. Se kertoi näkevänsä enkeleitä ja piti niiden kanssa jotain palaveria. Mä ymmärsin heti, että tää oli tässä. Se oli flipannut.

Ambulanssimiehet hälytettiin paikalle ja he totesivat saman: nyt pitää Baddingin lähteä lepäämään. Badding vietiin heti, ja Kojon mukaan pitkäksi aikaa. Siihen päättyi myös heidän yhteistyönsä.

Me vedettiin sitten keikka loppuun ilman päätähteä. Meidän yhteistyö Baddingin kanssa loppui sinä iltana.


Badding palasi vielä pitkän tauon jälkeen takaisin. Kojo muistelee kirjassa Baddingin esiintyneen myöhemmin Kallion kapakoissa ja yrittäneensä uutta uraa iskelmäpuolella, johon hän olikin aina tuntenut eniten vetoa.

Mä uskon, että Badding olisi ollut paljon onnellisempi, jos sen olisi annettu laulaa tangoja. Jos multa kysytään, ei se heppu sopinut ollenkaan showbisnekseen. Sen olisi pitänyt saada olla kioskinpitäjä Somerolla. Se määrä viinaa mitä se veti ja kaikki se suosio yhdistettynä siihen ahdistukseen – täytyy ihmetellä, että se jaksoi niinkin kauan. Lisäksi keikkoja oli ihan järjetön määrä.

Badding kuoli sairauskohtaukseen kotonaan vuonna 1987. Hän oli 39-vuotias.

Baddingin ura oli lyhyt ja varmaan yksi erikoisimmista suomalaisen rockin historiassa. Oli kyseenalainen kunnia olla todistamassa sen nousu ja tuho.

Kursivoidut kohdat ovat otteita Kojo – Tasasta ku Sveitsissä -kirjasta.