Uutuuskirjassa palataan Albert Järvisen kuolinyöhön – nyt Timo Kojo paljastaa, mitä Lontoossa todella tapahtui 28 vuotta sitten

rac

Julkaistu:

Albert Järvisen viimeiseksi jäänyt keikka oli Timo Kojon kanssa Lontoossa maaliskuussa 1991. Nyt Kojo puhuu elämäkerrassaan ensimmäistä kertaa yöstä, joka muutti suomalaista musiikkimaailmaa pysyvästi.
Tänään tiistaina julkaistussa laulaja Timo Kojon elämäkerrassa paljastetaan kaunistelematon totuus suomirockin värikkäistä vaiheista aina 60-luvulta nykypäivään. Kojo – Tasasta ku Sveitsissä (Docendo 2019) on kirjoittanut televisiobisneksen konkari Petteri Ahomaa, johon Kojo tutustui jo 20 vuotta sitten urheiluseura Zoomin kautta.
  • Voit kuunnella yllä olevalta videolta, miten Kojon elämäkerta alkaa.
Pitkän uran muun muassa Madame George -yhtyeen keulakuvana, Rauli Badding Somerjoen säestysyhtyeessä ja sooloartistina tehnyt Kojo palaa uutuuskirjassa suomalaista musiikkihistoriaa peruuttamattomasti muuttaneeseen yöhön, jolloin Hurriganesin kitaristi Albert Järvinen menehtyi lontoolaisessa hotellissa.

Vuosiahan tästä on kulunut, mutta ajattelin, että nyt voisi olla se aika, että joku vihdoin kertoo, miten kaikki meni Albertin kuoleman suhteen.

Elettiin maaliskuuta 1991. Kojo oli lähdössä Finnmatkojen Äffät-yhtyeen kanssa esiintymään Lontooseen hienon hotellin avajaisiin, ja tarvitsi lisävahvistusta bändiin. Kojo törmäsi kaupungilla Albert Järviseen ja pyysi häntä mukaansa. Kojon mukaan Järvinen oli siihen aikaan kuivilla, vaikka käyttikin ”helvetisti rauhoittavia lääkkeitä”.

Bulevardilla, Ruttopuiston kohdalla, Albert Järvinen käveli vastaan ja mä ajattelin, että tässähän tää on. Äffien kitaristi ihaili tai oikeastaan palvoi Albertia. Tiesin, että jos se lähtee vetämään, niin ne ei unohda sitä ikinä. Niinhän siinä sitten tosiaan kävikin.


Lontoon-matka alkoi hienosti. Ennen keikkaa seurue suuntasi syömään intialaiseen ravintolaan hotellin lähelle.

Olin huomannut siinä intialaisessa raflassa, että Albert popsi rauhoittavia aina vartin välein. Me otettiin bissee siinä ja näin päin pois, mutta se napsi kai jotain diapamin tyylisiä niin kuin jotain nallekarkkeja.

Järvisen viimeiseksi jäänyt keikka sujui kuin unelma. Keikan jälkeen Kojo, Järvinen ja muu seurue lähtivät jatkoille paikalliseen Hard Rock Cafeen. Katseltuaan aikansa baarin menoa, päätti seurue jatkaa pubiin pahamaineiselle Sohon alueelle. Kojon mukaan Järvinen alkoi pian soitella kavereilleen.

Rockpile oli siihen aikaan todella kova rockbändi, jossa soittivat aikoinaan muun muassa Elvis Costello, Nick Lowe, Dave Edmunds ja muut. Ne oli kaikki Albertin frendejä, niin kuin Motörheadin Lemmy Kilmisterkin. Albert kysyi multa, lähtisinkö messiin tapaamaan jätkiä öisessä Lontoossa.

Kojo kieltäytyi. Hän lähti mieluummin juomaan samppanjaa ulkoministeriön virkamiesporukan kanssa, joka oli keikan jälkeen esittänyt kutsun soittajille. Kojo kertoo kirjassa sopineensa Järvisen kanssa paikan, jossa he näkisivät vielä myöhemmin samana yönä. Kojo hyppäsi taksiin ajatellen, että kyllä Järvinen tulisi niihin bileisiin.

Järvistä ei näkynyt koko yönä.


Aamu valkeni. Kojo kertoo ajatelleensa toiveikkaasti, että Järvinen varmaan ilmestyisi aamiaiselle. Kun miestä ei vieläkään näkynyt, alkoi huoli herätä. Kojo kertoo istuneensa matkassa mukana olleen Lasse Norreksen kanssa hotellin aulassa ja aikoneensa mennä pian ylös etsimään Järvistä. Pian hotellin päällikkö käveli miesten luo naama kalpeana. Hän pyysi Kojoa ja Norresta huoneeseen katsomaan, mistä oli kysymys. Kojo jäi suosiolla alas odottamaan.

Jäin hotellin aulaan ihan shokissa ja kyllähän siinä alkoi kyyneleet virrata silmistä. Kuitenkin peruspositiivisena jätkänä kelasin, että se on vaan huonossa kunnossa. Kai siinä tuli yläkerrankin puoleen käännyttyä. Sitten Lasse tuli alas, käveli mua kohti ja näin, että se oli myös ihan shokissa. ”Se on delannut.”

Kojon mukaan heille kerrottiin, että Järvinen oli saanut jonkinlaisen ”verenpurkauman”.

Lasse oli nähnyt, että sillä oli lentänyt veret ulos silmistä. Se ei ollut missään tapauksessa kaunista katsottavaa. Verensyöksy on kai se oikea nimitys, lekureilla varmaan on joku tieteellinen termi sille kohtaukselle.

Hässäkkä alkoi heti. Kirjassa kuvaillaan Norreksen alkaneen soitella levy-yhtiöön ja luottohenkilöille. Scotland Yardin ryhmä saapui nopeasti paikalle. Kojon mieleen painui poliisien asiallinen käytös: he olivat ennenkin kohdanneet kuolleita rock-tähtiä. He kysyivät, oliko Järvinen kuuluisa Suomessa.

Kun myönsimme, ne lupasivat, etteivät sano mitään. Ilmoittivat pressille, ettei Scotland Yard kommentoi tätä juttua mitenkään. Äärimmäisen tahdikkaita tyyppejä. Ne näki miten me itkettiin ja oltiin järkyttyneitä.

Kotimatka sujui järkyttyneissä tunnelmissa. Ennen matkalle lähtöä Kojo oli lainannut Järviselle myrkynvihreän Hugo Bossin pukunsa keikkaa varten. Nyt mies kannettiin arkussa koneeseen sama puku päällä.

Istuimme Lassen kanssa koneessa, molemmat hiljaa. Tsiigailin ikkunasta ulos – ja sitten mä näin mitä ulkopuolella tapahtui. Siihen tuli sellainen arvokkaan oloinen kuljetusauto, josta ruvettiin nostamaan sinkkiarkkua koneeseen. Kelasin, että sieltä se herra nyt tulee myrkynvihreässä Hugo Bossin puvussaan Suomeen, samaa matkaa.


Helsingin Sanomat uutisoi 26.3.1991, että pitkään raittiina ollut Albert Järvinen menehtyi Lontoossa sydänkohtaukseen. Kojo kertoo kirjassa, ettei hänkään tiedä yön tapahtumista tai Järvisen liikkeistä ennen kuolemaa sen tarkemmin.

Sen sijaan hän arvelee, ettei Järvistä tappanut pelkkä diapami.

Kaikki aina kysyy multa, oliko ne huumeet, jotka Albert Järvisen tappoi? Jokainen voi vetää omat johtopäätöksensä, mä en tiedä asiasta yhtään sen enempää kuin tässä nyt kerron. En mä nyt usko, että ihan diapamillakaan sellaisia verensyöksyjä tulee. Ymmärsin, että Albert lähti yöllä sellaisiin porukoihin, jossa ei nyt ihan pelkkää pilveä polteltu. Mutta ei mulla ole minkäänlaista todistetta enkä pysty mistään sanomaan mitään, kun en tiedä.

Kojo kertoo kirjassa, että kuolinsyyntutkija oli puhunut sydänkohtauksesta. Hänestä oli hyvä, ettei asiasta puhuttu tai sitä kaiveltu enempää.

Tilanne pysyi kuitenkin pitkään Kojon mielessä ja järkytti niin häntä kuin musiikkipiirejäkin. Kojo kertoo pitäneensä Järvistä yhtenä parhaista kavereistaan ja hengenheimolaisenaan, vaikkei ollutkaan hänen kanssaan paljon tekemisissä. Erityisen raskaan tilanteesta teki se, että Kojon kokemuksen mukaan rivien välistä vihjailtiin hänen olevan syypää Järvisen kuolemaan.

Rupesin itsekin skitsoilemaan himassa asian kanssa. Että oliko se tosiaan mun syy? Mutta mä olin vain pyytänyt sen samalle keikalle. Ei mulla nyt voinut olla sen asian kanssa kauheasti muuta tekemistä. Aina roiskuu, kun rapataan, näin voi käydä.

Kursivoidut kohdat ovat otteita Kojo – Tasasta ku Sveitsissä -kirjasta.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt