Vappu Pimiä esittelee upean Salon-mökkinsä – rantasauna, kesäkeittiö, poreallas... ”Jokainen penni mitä on tullut, on mennyt tänne” - Viihde - Ilta-Sanomat

Vappu Pimiä esittelee upean Salon-mökkinsä – rantasauna, kesäkeittiö, poreallas... ”Jokainen penni mitä on tullut, on mennyt tänne”

Julkaistu: 29.9.2019 9:08

Suosikkijuontaja Vappu Pimiä on löytänyt tasapainon kiireisen työn ja perhe-elämän välillä. Nyt hän kertoo, miten se onnistui.

Punaisen mökin edestä aukeaa upea näky tyynelle järvenselälle, leppeä tuuli kutittelee koivun oksia ja kielot rinteessä ojentelevat varsiaan kohti aurinkoa. Kaikkialla on hiljaista. Tai ei aivan, sillä silloin tällöin ilmaa halkoo kirkkaana kuuluva linnun viserrys. Hetki voisi hyvin olla postikortista.

Mökin sisällä on sen sijaan täysi tohina päällä. Olohuoneesta kantautuu Kauniit ja rohkeat -sarjan tunnusmusiikki ja talon emäntä, juontaja ja ruokakirjailija Vappu Pimiä, 41, istuu kukkamekossaan keittiönpöydän ääressä. Hän mutustaa aamupalaksi keittämänsä kananmunan ja pitää samalla tarkasti silmällä ikkunaa pitkin kiipeävää ampiaista. Niitä on näin alkukesästä Vapun mökillä aina viheliäisen paljon.

– Jos kahvia haluatte, niin sitten pitää itse keittää. Minä juon kahvia vain häissä ja hautajaisissa, Vappu ilmoittaa nauraen ja viittilöi keittimen suuntaan.

–Mökille tulevat vieraat ovat lähtökohtaisesti aina yötä ja silloin on enemmän aikaa jutella ja tehdä kaikkea.

Vapun aviopuoliso Teemu Huuhtanen ja pariskunnan tyttäret Viola, 6, ja Selma, 3, ovat vain tuntia aiemmin kaartaneet autolla mökkitieltä kohti Helsinkiä. Tänäkin aamuna Vappu on herännyt sen verran aikaisin, että hän ehti pulahtaa aamu-uinnille viileään järviveteen. Tärkeä rutiini tuottaa hänelle hyvää oloa ja antaa energiaa päivään.

– Olen joka päivä jostain kiitollinen. Tänä aamuna olin esimerkiksi kiitollinen siitä, että saan olla täällä mökillä vielä kaksi päivää lisää.

– Päivän aikana tulee myös monta sellaista tilannetta, kun ajattelen, että onpa mahtavaa. Pyrin näkemään kaikessa jotain hyvää, Vappu sanoo.

Positiivisuus kumpuaa Vapulla luonnostaan, sellainen hän on ollut aina. Ja sellaiseksi myös suuri yleisö rakastetun juontajan monesti mieltää. Hersyvästi naurava ja silmät tuikkien hymyilevä nainen saa myös ympärillään oleville ihmisille hyvän fiiliksen.

Niin nytkin.

– Lapsuuteni ystävät sanovat, että Vappu on tuollainen, koska sitä on rakastettu kotona niin paljon. Jotkut taas sanovat, että energiatasoni ovat harvinaisen korkeat.

–Olemme kokeneet haastavia hetkiä ja taloudellisia vaikeuksia, mutta olemme aina menneet hymyissä suin eteenpäin.

Juuri kiitollisuutta ja onnellisuutta käsitteleviä teoksia löytyy nyt pino Vapun yöpöydältä. Syykin on selvä: sellainen on hänellä itselläänkin työn alla. Yhdessä menestystutkija Johanna Huhtamäen kanssa tehty kirja ilmestyy syksyllä Otavalta. Teos kantaa nimeä Valon antajat.

– Kirjan teemana on kiitollisuus johtaa onnellisuuteen ja onnellisuus johtaa menestykseen, Vappu kertoo.

Ideana on, että omia kokemuksia ja tieteellistä tutkimusta yhdistämällä lukijalle pyritään avaamaan, miksi kannattaa olla kiitollinen ja mitä hyötyä onnellisuudesta on. Tärkeää on myös se, miten näitä asioita kukin voi kerryttää.

Vappu kokee, että tässä ajassa kirjalle on tilausta. Monelta kun tuntuu kiitollisuus unohtuvan ja helposti keskitytään ennemmin negaatioon.

Toimet mökin pihamaalla keskeytyvät hetkeksi, kun Vapun isä soittaa ja tiedustelee, että onko katiskaan uinut kalaa. Vappu rientää laiturin nokkaan ja nostaa katiskan ylös tottunein ottein. Siinä sätkii täysmittainen kuha kilpaa pienen ahvenen kanssa. Kuha päätyy myöhemmin Pimiän perheen pöytään, mutta ahven saa vielä jatkaa elämäänsä kalana.

Kiinnostus ruokaa kohtaan heräsi Vapulla jo varhain. Kolmilapsisessa perheessä Helsingin Pirkkolassa varttunut Vappu seurasi pienenä kokkiohjelmia televisiosta ja rakkaus ruokaan heijastui myös leikkeihin.

– Leikin usein Kati Nappaa. Hän ja Teija Sopanen olivat suosikkini.

Vapun yrittäjänä toimiva isä on alkuperäiseltä ammatiltaan keittiömestari ja juuri isä vastasi perheen ruokapolitiikasta. Vapun varhaisiin ruokamuistoihin liittyvät myös perheen lomareissut ja isän työmatkat. Hän muistaa vieläkin, miltä vaikkapa Portugalin kalaherkut maistuivat.

– Etsimme aina ravintoloita, joissa paikalliset työmiehet kävivät. Siitä tiesi, että sieltä saa hyvää ruokaa.

Myös lapsuudenperheen mökiltä on monia rakkaita muistoja. Vapun vanhemmilla on Turun saaristossa Korppoossa hehtaarin kokoinen saari ja siellä Vappu vietti kaikki lapsuutensa kesät seitsemänvuotiaasta lähtien.

– Söimme savukampeloita suoraan savustuspöntöstä.

Pimiän perheessä myös kokeiltiin mielellään erilaisia ruokia ja raaka-aineita. Matkoilta tuotiin kotiin muun muassa vihanneksia ja oliiviöljyä.

– Meillä saatettiin syödä juustoja iltapalaksi, kun olin jonkun kahdeksan vanha. Ei Suomessa siihen aikaan oikein kukaan vielä syönyt juustoja.

Ja kun isä lähti Norjaan lohijoelle kalastamaan, oli Vapun vastuulla pitää muu perhe sillä aikaa sapuskoissa.

– Kiikutin äidilleni ruoat vielä parikymppisenäkin, jos isä oli poissa. Nykyään isäni tekee pakkaseen niin paljon ruokaa valmiiksi, että äiti pärjää hyvin siellä.

Myös leivonnan aloittamisen Vappu liittää vahvasti lapsuuteensa. Isomummin kanssa leivottiin monesti pullaa Helsingin Kruununhaassa.

– Jos olin pienenä kipeä, niin menin isomummini hoiviin. Vanhempani eivät voineet tuohon aikaan olla töistä poissa, jos meistä lapsista joku sairastui. Aika vähän me kipeänä tosin olimmekaan.

Yrittäjäperheen vesana Vappu oppi myös varhain miten tärkeää on, että perhe pitää kaikessa yhtä.

– Olemme kokeneet haastavia hetkiä ja taloudellisia vaikeuksia, mutta olemme aina menneet hymyissä suin eteenpäin.

Pimiän perheen välit ovat edelleen läheiset ja lämpimät. Vanhemmat ja sisarukset perheineen ovat myös tuttu näky Salossa Vapun ja Teemun kesämökillä.

– Meitä lapsia pidettiin aina kaikkialla mukana. On kivaa, että Teemun perhe on samanlainen. Ja varmaan siksi meille molemmille on perheen kanssa oleminen niin kovin tärkeää.

”Jokainen penni mitä on tullut, on mennyt tänne”

Vappu vasta odotti perheen esikoista Violaa, kun pariskunta seitsemän vuotta sitten ajoi ensimmäistä kertaa tuolloin myynnissä olleen mökin pihaan. Vappu arvasi miehensä ilmeestä, että oman mökin etsintä oli viimein tullut päätökseensä.

– Kun tultiin tänne, niin tiesin sen heti.

Tuohon aikaan tontilla oli vain mökki ja rantasauna. Sittemmin sinne on sorvattu kesäkeittiö, laajennettu viheralueita, tehty pari terassia ja asennettu poreallas. Ja totta kai tiluksilta löytyy myös kasvimaa sekä useampi kukkapenkki.

– Jokainen penni mitä on tullut, on mennyt tänne, Vappu myöntää suoraan.

Ja kyllä perhe mökillä viihtyykin, ihan ympäri vuoden. Kaikki juhannukset ja joulut vietetään tiiviisti täällä.

– Kesällä me pääsääntöisesti asumme täällä. Teemu kyllä saattaa olla Helsingissä töiden takia välillä enemmänkin.

Syksyllä perheessä koitti uusi elämänvaihe, kun esikoinen aloitti koulutien. Vappu pudistelee päätään ja päivittelee ajan kulua.

– Ei se meidän oloa täällä mökillä silti miksikään muuta. Sitten pitää vain lähteä aikaisemmin ajamaan takaisin Helsinkiin, jotta Viola ehtii kouluun.

Rakkaita muistoja on mökiltä paljon. Pelkästään tytärten vauva-aikojen muistelu saa herkän hymyn kohoamaan Vapun kasvoille. Viola syntyi, kun Vappu oli 34-vuotias ja kuopus Selma kolme vuotta myöhemmin.

– Olen saanut lapset niin sanotusti iäkkäämmällä iällä - tai nykypäivänä ehkä normaalilla iällä. Ei tarvitse miettiä, että jäisin mistään paitsi.

Mökin suojissa Vappu otti myös ensi askeliaan äitinä.

– Muistan, miten kävimme tekemässä kävelylenkkejä tuolla mökkitiellä, kun Viola oli ihan vauva. Ja sen, kun veimme hänet ensimmäistä kertaa saunaan. Sitä oli niin varovainen ensimmäisen lapsen kanssa. Olimme kovin tarkkoja siitä, että missä häntä pystyy pesemään.

– Toisen lapsen kanssa tulimme tänne suoraan laitokselta, koska kukat piti saada kasteltua. Kantelin täällä vesiä, kun synnytyksestä oli kulunut vain kaksi päivää. Toisen lapsen kanssa osaa ottaa jo niin paljon rennommin.

Pienet väriliidut kesäkeittiön sivustalla odottavat taas pääsyä pihaleikkeihin. On helppo uskoa, että myös Vapun ja Teemun lapset viihtyvät mökillä erinomaisesti. Pihalta löytyy niin leikkimökki, hiekkalaatikko, keinut kuin trampoliinikin.

Myös Vappu nauttii suuresti siitä, että hän voi vain avata mökin oven ja laskea tytöt ulos touhuamaan. Samaa hän ei voisi tehdä kotona kaupungissa.

– Vielä pari vuotta sitten Selma oli sellainen hullu, että hänen perässään piti olla koko ajan. En voinut laskea hänestä huomiotani hetkeksikään.

– Silloin oli aika vaikea tehdä mitään pihahommia, mutta nyt he voivat olla hetken kahdestaan pihalla. He tietävät säännöt ja se on helpottanut elämää todella paljon.

Myös Vapun ja Teemun ystävät tulevat mielellään viettämään viikonloppuja ja juhlapyhiä mökille.

– Ei meillä käy Helsingissä juuri koskaan ketään kylässä, mutta täällä käy. Mökille tulevat vieraat ovat lähtökohtaisesti aina yötä ja silloin on enemmän aikaa jutella ja tehdä kaikkea. Syömme, saunomme ja teemme mökkihommia yhdessä.

– Ainahan täällä on jotain pientä projektia, mutta siitä ihmiset kyllä tykkäävätkin. Varsinkin ne, joilla ei ole omaa mökkiä.

Mökki on Vappu Pimiälle äärimmäisen rakas paikka.

Mutta palataan vielä siihen hetkeen, kun Vappu ja Teemu päättivät ostaa nykyisen mökkinsä.

– Jos sitä tiettyä fiilistä ei tule mökistä tai asunnosta, niin sanoisin jokaiselle suoraan, että älä osta. Kyllä siinä pitää tulla se olo, että se on nyt tässä, Vappu neuvoo.

Hänelle oli raskaana ollessaan tullut vahva pesänrakennusvietti. Vapulle oli tärkeää, että lapset oppivat jo varhain liikkumaan luonnossa. Pariskunta etsi mökkiä kuumeisesti yhden kesän ajan.

– Olisin ostanut ensimmäisen mökin, mitä kävimme katsomassa. Siinä mökissä olivat kattohirret niin matalalla, että Teemu löi niihin päänsä. Sanoin, että tämä on aivan hyvä ja että kyllä sinä opit noita parruja väistelemään, Vappu hekottaa.

Kaiken kukkuraksi mökki sijaitsi rinteessä. Aviomies tiedusteli, että miten Vappu aikoo talvella lähettää lapset mäen juurella sijaitsevaan ulkovessaan.

– Teemu nauroi, että laitatko lapset pulkkaan ja työnnät rinnettä alas.

Vesi on Vapulle rakas elementti

Haave omasta mökistä oli kytenyt parin mielessä pitkään. Ystävät ihmettelivät. Eikö Pimiöiden Turun saaristossa sijaitseva mökki riittäisi Vapullekin?

– Ei se ole minun mökkini, vaan vanhempieni. Lisäksi isäni omistaa sen puoliksi yhtiökumppaninsa kanssa, joten esimerkiksi juhannukset on jaettu vuoro vuosiksi. Nyt saan itse päättää, että kuka tänne tulee, milloin ja miksi.

Vappu piti tiukasti kiinni siitä kriteeristä, että heidän mökkinsä on ehdottomasti sijaittava meren tai järven äärellä. Niin rakas elementti vesi on.

– Ymmärrän toki sellaisia, jotka eivät pidä uimisesta tai kalastamisesta, niin mitä sitä suotta sitten maksamaan siitä.

Hän on hyvillään siitä, että Viola-tytär osaa jo uida. Vappu itse oppi taidon vasta viidennellä luokalla, mutta siitä lähtien uiminen on ollut hyvin rakas harrastus.

– Ei ollut kyse siitä, että minua ei olisi opetettu uimaan. Minulla oli lapsena jatkuvasti korvatulehduksia, joten pelkäsin veden varaan menemistä. Korviini koski valtavasti, jos niihin meni yhtään vettä. En edelleenkään pysty hyppäämään pää edellä veteen, vaan tulen sen jälkeen tosi kipeäksi.

–Ehkä nuorena oli itsevarmuutta ja rohkeutta eri tavalla, mutta olen aina luottanut siihen sydämen ääneen.

Mökin laituri laitettiin viime kesänä täysin uuteen uskoon ja nyt siitä on tullut yksi koko perheen suosikkipaikoista. Vapusta on ihanaa kellahtaa laiturilla olevaan riippukeinuun ja nauttia kiireettömyydestä oma perhe ympärillään.

– Saatamme joskus viettää koko päivän siinä laiturilla. Toki suurimman osan ajasta olemme melkein huhkimassa jossain mökkiaskareissa.

Mökillä perheellä on oma rauhansa, mutta Vapusta on silti hyvä, että myös naapureita on pienen matkan päässä.

– En haluaisi olla paikassa, jossa ei ole kahden kilometrin säteellä ketään. Jos tulee vaikka avuntarve tai jotain. Olemme tutustuneet hyvin naapureihimme ja se on ollut oikein mukavaa. Talvisin olemme kyllä lähes ainoita täällä.

Pitkä tie koko kansan tuntemaksi juontajaksi

Kun puhe kääntyy uraan ja menestykseen, menee Vappu hetkeksi mietteliääksi. Tie rakastetuksi ruutukasvoksi ja koko Suomen ykkösjuontajaksi on ollut pitkä.

Vappu oli vasta 22-vuotias, kun hän aloitti yöchatin juontamisen MTV3-kanavalla vuonna 2000. Sittemmin hän teki radiotöitä Kiss FM:llä ja Voicella sekä juonsi tv:ssä Big Brother -ohjelmassa niin Extraa kuin päälähetystäkin. Kysyntää riitti. Silti Vapulla oli kanttia lähteä pois, kun hän huomasi, ettei tehnyt työtä enää täydellä sydämellään.

– Ne ovat olleet tietyllä tapaa aika rohkeitakin vetoja. Otin riskin ja luovuin BB Extran juontamisesta, vaikka se oli ensimmäinen isompi tv-työni. Olisi voinut hyvin olla niin, että minua ei olisi enää ikinä palkattu mihinkään. Ei minulla vielä silloin ollut nimeä tai sellaista arvoa tällä alalla.

– Ehkä nuorena oli itsevarmuutta ja rohkeutta eri tavalla, mutta olen aina luottanut sydämen ääneen.

Vuonna 2008 Vappu osallistui Tanssii tähtien kanssa -kilpailuun tanssiparinaan Jani Rasimus. Suositun tanssiohjelman jälkeen Vapun tunnistivat kaikki.

Seuraavana vuonna puhelin soi ja häntä pyydettiin juontamaan kyseistä ohjelmaa.

Vappu muistaa hetken ikuisesti.

– Se oli ensimmäinen kerta, kun ei kysytty koekuviin, vaan pestiä tarjottiin suoraan minulle. He luottivat ammattitaitooni niin paljon, että ei tarvinnut koekuvata. Se oli minulle iso ja merkittävä asia. En ole sen jälkeen käynyt yksissäkään koekuvauksissa.

– Sehän on Suomen suurin tv-ohjelma. BB:llä oli paljon katsojia, mutta se oli silti marginaalinen yleisö ja aika nuorta porukkaa.

Selma-tytär oli vain seitsemän viikon ikäinen, kun Vappu lähti tekemään Kädettömät kokit -tv-ohjelmaa.

– En aio olla enää raskaana, mutta en myöskään enää menisi ruutuun niin pian synnytyksen jälkeen.

Vappu muistaa vieläkin, miten raskas tv-projekti oli. Kuvauspäivät venyivät jopa 12-tuntisiksi.

– En ollut omissa nahoissani, ja joka toinen hetki kävin imettämässä lasta.

Tämän jälkeen Vappua ei tehnyt yhtään isoa tv-ohjelmaa puoleentoista vuoteen.

– Se oli monella tapaa tervehdyttävä kokemus. Minulle kyllä tarjottiin paljonkin erilaisia töitä, mutta maltoin vaan olla. Oli tärkeää huomata, että oma identiteetti ei rakennu siihen, että olenko julkisuudessa vai en.

– Jos ammatti on ainoa identiteetti, niin silloin elämä romahtaa, jos töitä ei yhtäkkiä enää tarjottaisikaan. Kyllä me kaikki esiintyjät olemme jollain tasolla narsistisia persoonia, sehän on fakta. Jotkut ovat enemmän ja toiset vähemmän kuin toiset.

Vappu pani tuona aikana merkille, millainen vaikutus sillä oli, kun hän ei yhtäkkiä ollutkaan enää esillä kaikkialla.

– Ihmiset lähestyivät ihan eri tavalla. Kun on poissa ruudusta, niin kyllä ihmiset aika äkkiä antavat olla.

Tuolla välin Vappu toteutti itseään ruoan parissa, teki juontokeikkoja ja vietti aikaa perheensä kanssa. Totta kai mielessä kävi myös se, että mitä tapahtuu, jos hän vastaa koko ajan kaikkiin tv-projekteihin kieltävästi.

– Ymmärrän, että kukaan ei ole korvaamaton. En minä eikä kukaan muukaan. Sekin oli terve keskustelu itseni kanssa.

Lapsia äidin julkisuus ei hetkauta

Maltti kannatti ja kun häntä pyydettiin juontamaan suosittua Maajussille morsian -ohjelmaa vuonna 2017, Vappu tiesi tehneensä oikein. Kiitollisuutta hän tuntee myös siitä, että hän on päässyt uransa aikana tekemään kahta talk show'ta, joista viimeisin Vappu ja Marja live pyöri tv:ssä keväällä.

– Näissä pitää olla aina tähdet kohdillaan, Vappu summaa.

Julkiseen työhön ja sen tuomaan suosioon Vappu yrittää suhtautua rennolla otteella.

– Plussalle se jää, itse olen ammattini valinnut. Totta kai siihen kuuluu molempia puolia. Kuraa tulee joskus niskaan, mutta palaute on onneksi 95 prosenttisesti positiivista.

Vapun lapsia äidin julkisuus ei juuri hetkauta, ainakaan vielä.

– Meidän lasten maailmassa se on niin tavallista, että tv:ssä on välillä Mikko- tai Jukka-setä tai Susanna-täti.

– Enemmän se näkyy vaikka tyttöjen päiväkotikavereiden keskuudessa. Muutuin yhtäkkiä Violan ja Selman äidistä Vappu Pimiäksi. He huutelevat minulle, että terve Vappu Pimiä!

Tämä tietysti naurattaa, mutta on Vapulla ollut niitäkin hetkiä, kun hän on joutunut tosissaan miettimään, että miksi hän tekee tätä työkseen. Erityisesti silloin, kun joku on ollut erityisen ilkeä.

– Keikoilla ihmiset tulevat kertomaan kaikenlaisia kommentteja ihan ulkonäöstäni lähtien. Yleensä mitä vanhempi ihminen on kyseessä, niin sitä suorempaan hän sanoo.

– Kommentteja tulee tyyliin "missäs sun lapset ovat, kun sä oot täällä" tai "ohoh, sä ootkin tuon näköinen". Yleisin on kuitenkin se, että et olekaan lihava, vaan ihan laiha.

– Eivät tällaiset ihmiset ajattele minua ihmisenä, vaan esineenä. Ennen olin vastaavissa tilanteissa ihan hiljaa, mutta kun täytin 40 vuotta, tein päätöksen, että enää en ota ihmisiltä kuraa niskaan. Nykyään vastaan, että kiitos kohteliaisuudesta.

Tänä syksynä Vappu Pimiä nähdään tv:ssä juontamassa supersuosittua Maajussille morsian -sarjaa.

Syksyllä Vappu on taas kaikkien olohuoneissa, kun Maajussille morsian palasi ruutuihin. Vappu sanoo vilpittömästi pitävänsä työstään.

– Esimerkiksi raha ja menestys eivät korreloi minulle millään tavalla tai missään mielessä. Todella monet tekevät työtä, joka ei ole mielekästä ja se on minusta surullista.

– Onhan minullakin toki asioita, joita teen rahan takia. Jos olisi vähemmän lainaa, niin en välttämättä tekisi kaikkia töitä, mitä nyt teen.

Uransa suhteen Vappu on aina tehnyt tarkkoja suunnitelmia. Siirrot ovat olleet perusteellisesti mietittyjä.

– Olen ajatellut, että jos intoni lähtee yhtään hiipumaan, niin sitten menen eteenpäin. Jos en tee tätä 110 prosenttisesti, niin sitten minun ei tarvitse tehdä tätä enää ollenkaan. Olen pitänyt siitä aika tiukasti kiinni.

Jaksamisestaan Vappu pitää huolta liikkumalla ja syömällä terveellisesti.

– Totta kai huomaan, jos asioita alkaa olla liikaa. Voin ihan suoraan sanoa, että kevät oli tosi kiireinen. Oli kirjaprojektia, Maajussille morsian -ohjelman kuvauksia ja Vappu ja Marja liven tekemistä.

Nuorelle itselleen Vappu sanoisi nyt, että tämä luottaisi siihen, että elämä kantaa.

– Varmaan antaisin enemmän vinkkejä sinne yksityiselämän puolelle, Vappu sanoo nauraen, mutta vakavoituu sitten:

– En päässyt aikoinaan heti tekemään aamuradioita, vaikka kuinka sitä toivoin. Jälkikäteen ymmärsin, että vielä ei ollut minun aikani. Kaikelle on aikansa, ja tästä käyn puhumassa myös muille ihmisille. Monesti vaaditaan hieman askelia, että saavuttaa tavoitteensa.

Kukkakaali-kurkkusalaatista tuli hitti

Vappu laittaa tottunein ottein nieriän halsteriin ja nostaa tuoreilla yrteillä ja sitruunalla täytetyn kalan grilliin. Sitten hän nappaa lusikan ja maistaa juuri valmistamaansa kukkakaali-kurkkusalaattia.

Kyseinen salaatti nousi keväällä hitiksi sosiaalisessa mediassa. Se syntyi ikään kuin vahingossa, kun Vappu vain sovelsi jääkaapistaan löytyviä tuotteita salaatiksi ja latasi ruoantekohetkestä kuvatun videon Instagram-tililleen.

– Siitä tuli ihan hirveästi kyselyjä. Laitoin reseptin jakoon ja sitten ihmiset alkoivat tehdä tätä salaattia ihan hulluna. En ajatellut lainkaan, että teenpä tässä nyt hittisalaatin.

Pari vuotta sitten Vapun perheen kestosuosikki oli lehtikaali-porkkana-kotijuustosalaatti. Viime kesänä taas lautaselta löytyi lähes jatkuvasti minttu-meloni-fetasalaattia.

– Mieheni juuri valitti, että hän ei jaksa enää syödä kukkakaali-kurkkusalaattia, kun meillä on syöty sitä koko kevättalvi. Aina, kun innostun jostain, niin teen sitä sitten koko ajan.

Vappu sanoo tekevänsä ruokia aina sesongin mukaan. Nyt kesällä hän valmistaa pääasiassa kaikenlaista grillattavaa eri salaattien kera.

– Grilliin voi tunkea melkein mitä vain. Grillaan esimerkiksi kurkkua, salaattia ja kaaliakin.

Juhannus ei tuntuisi juhannukselta ilman Vapun kuuluisia ribsejä. Niitä juhannusvieraat toivovat joka kerta ja näitä herkkuja onkin yleensä tarjolla jompanakumpana päivänä.

– Jos lapseni taas saisivat päättää, niin he varmaan eläisivät valkosipulipastalla ja Teemu sen lisäksi pihvillä.

Vuosien saatossa on Vapun moni ruokaan liittyvä unelma käynyt toteen. Hän on kirjoittanut kolme ruokakirjaa ja tehnyt useamman ruokaan liittyvän tv-ohjelman. Tällä hetkellä hänellä ei ole erityisiä haaveita ruoan saralla, mutta ihmisten arjen helpottaminen vaikkapa ruokaboksien kautta kiinnostaa.

– Teen ruokaa perheelleni, mutta esimerkiksi suosikkiharrastustani, eli ruokakirjojen lukemista, en ole ehtinyt harjoittaa lainkaan. Se harmittaa.

–Meillä saatettiin syödä juustoja iltapalaksi, kun olin noin kahdeksan vanha. Ei Suomessa siihen aikaan oikein kukaan vielä syönyt juustoja.

Vapun oma ruokafilosofia perustuu pitkälti maalaisjärkeen: hän syö viikolla terveellisesti, mutta viikonloppuisin hän antaa itselleen luvan herkutella.

– Ajatuskin siitä, että lopettaisin vaikka jonkun sokerin syömisen, ei kiinnosta minua lainkaan. Enemmän välttelen lisäaineita.

Einekset eivät ole Vapulle mikään kauhistus, vaan joskus hän saattaa latoa lautaselleen Saarioisten valmista maksalaatikkoa.

– Nykyään monet einekset ovat tosi hyviä. Vaikkapa purkkihernekeitto ei ole lainkaan huonoa. Vakuumipakattuja mikroruokia tai pakastepitsoja en sen sijaan halua syödä.

– Mottoni on edelleen se, että en suostu syömään huonoa ruokaa. Mutta mikä nyt sitten on kenellekin huonoa.

Vappu sanoo olevan hedonisti, jolle ruoka on yksi elämän suurimpia nautintoja.

– Kukaan ei haudassa mieti, että miltä me näytimme. Tietenkin haluan pysyä hyvässä fyysisessä kunnossa ihan oman terveyteni vuoksi.

–Mottoni on edelleen se, että en suostu syömään huonoa ruokaa. Mutta mikä nyt sitten on kenellekin huonoa, Vappu Pimiä sanoo.

Tuore muistutus terveyden tärkeydestä on toukokuussa sattunut lääkärikeikka. Vappu oli äitienpäiväaamiaisella vanhemman tyttärensä päiväkodissa, kun hän kaatui portaissa ja muljautti nilkkansa. Lopputuloksena oli kaksi poikki mennyttä nivelsidettä ja yksi haljennut jänne.

– Sain ortopedilta palautetta, että minulla on lihakset, nivelet ja luut hyvässä kunnossa. Säännöllinen liikunta on siis kannattanut. Lääkäri sanoi, että voit taputtaa itseäsi olalle tästä, sillä tämän takia myös paraneminen tapahtuu hyvin ja nopeasti.

Myös liikuntaa Vappu kertoo harrastavansa ensisijaisesti oman päänsä takia.

– Ja toki lisäksi siksi, että haluan syödä hyvää ruokaa ja että pysyn myös jotenkin vaatekoossani. Teen silloin tällöin puhdistautumisia ja noudatan hetkellisesti puritaanista ruokavaliota, mutta toimin näin lähinnä vain hyvän olon vuoksi.

”Olen riippuvainen metsään menemisestä”

Yöelämässä ja kissanristiäisissä pyöriminen ei ole kiinnostanut Vappua enää moneen vuoteen. Hektisen elämän vastapainoksi hän paljon mieluummin rentoutuu perheen ja läheistensä kanssa.

– Saan energiaa muun muassa metsästä ja puiden halaamisesta. Sanon muillekin, että menkää metsään. Siellä maadottuu.

– Huomaan, että olen fyysisesti riippuvainen metsään menemisestä. Kuuntelen siellä luonnonääniä ja rauhoitun. Ahdistun, jos viime kerrasta on liian pitkä aika. Suomen luonnon puhtaus on äärettömän ihanaa: se hiljaisuus ja se rauha.

Vapulle itselleen tärkeää positiivisuuden filosofiaa hän vie eteenpäin myös puhekeikoillaan. Hän kannustaa ihmisiä katkeruuden tai kyynisyyden sijaan tarttumaan toimeen ja ottamaan ohjat omasta elämästään.

– Puhun pääasiassa unelmien toteuttamisesta. Kerron myös, mitä olen itse tähän mennessä tehnyt ja miten olen oman työni ja valintojeni kautta pystynyt vaikuttamaan asioihin.

– Monelta puuttuu rohkeus muuttaa elämäänsä ja he vain tarvitsevat tähän hiukan vauhtia. Pitää uskaltaa hypätä rotkoon, Vappu kannustaa.

Hän on saanut puhekeikoistaan oikein hyvää palautetta. Vappu kertoo naisesta, joka kirjoitti hänelle jälkeenpäin kauniin kiitosviestin.

– Nainen kertoi olleensa leskenä melkein 10 vuotta, mutta että minun inspiroimanani aikoi nyt aktivoitua ja hankkia itselleen vielä kumppanin. Se oli ihan mahtava juttu!

– Toinen taas oli irtisanonut itsensä vakituisesta työstä ja lähtenyt opiskelemaan. Yleensä ihmiset tarvitsevat vain niitä rohkaisun sanoja.

Yrittäjän työssä on harvoin samanlaisia päiviä. Joskus Vapun päivät voivat venyä 15-tuntisiksi, mutta sitten voi olla pidempiä vapaita.

– Kiireisinä päivinä saatan nukkua vain viisi tuntia yössä, mutta kyllä sen sitten huomaa. Minulla on sellainen motto, että nuku aina kun voit.

Hän kertoo olevansa tunnettu siitä, että hän saattaa hyvin ottaa 10 minuutin torkut kuvauspäivän lomassa.

– Olen oppinut tämän taidon lasten myötä. Ennen nukuin kahden tunnin päiväunia, mutta nyt olen jo 10-15 minuutin nukkumisen jälkeen täynnä virtaa.

Nykyisin Vapun perheessä nukutaan yöt hyvin, mutta välillä vanhempien sängystä löytyvät aamulla molemmat tyttäret. Vappu ei kuitenkaan valita, sillä vielä kaksi vuotta sitten heillä nukuttiin paljon huonommin.

– Sekin helpottaa nykyisin paljon, että lapset voivat täällä mökillä olla aamuisin pari tuntia itsekseen elokuvaa katsellen ja aamiaismuroja syöden.

Freelancer-työn hyviksi puoliksi Vappu laskee sen, että hän voi urheilla aamuisin ennen lasten heräämistä tai vaikka keskellä päivää palaverien välissä. Harrastuksiin kuuluu fustra-harjoittelu ja lenkkeily. Monet Vappua sosiaalisessa mediassa seuraavat saattavat ihmetellä, että miten ihmeessä hän aina ennättää joka paikkaan.

– En omasta mielestäni tee mitenkään erityisen paljon. Treenaan 3-5 kertaa viikossa. Se on sitä omaa aikaa ja antaa niin paljon energiaa.

– Jos minun pitää herätä töihin aamukuudelta, niin en pomppaa ylös viideltä lenkin takia. Niin sekaisin en ole, vaan käytän järkeä myös tässä.

Tiukasti kalenteriin tai kellonaikoihin sidotut harrastukset Vappu on lopettanut jo aikaa sitten.

– Olen tosi tarkka siitä, että en käy iltaisin missään niin kauan kuin lapset ovat pieniä. Olen luopunut naisten tanssiryhmästä ja sellaisista. Haluan pyhittää illat pääsääntöisesti perheelleni.

Kun grillaus mökin pihakeittiössä on saatu päätökseen, Vappu noukkii tarkasti talteen kaiken biojätteeseen sopivan. Elintarvikejäte kompostoidaan ja multa käytetään myöhemmin hyödyksi kasvimaalla.

– Pelkästään tämän erottelun tekeminen vähensi meidän roskaamista ihan hirveästi. Helsingissä taas taloyhtiöömme on nyt tullut muovinkeräys. Ihan kaikkia metalleja en vielä erottele, mutta mökillä olen tehnyt sitäkin. Teemulta tuli vähän sanomista, kun terassilla oli kymmenen eri keräyspussia näille asioille.

Myös perheen omavaraisuus kasvaa koko ajan, etenkin kesäaikaan.

– Perunat, yrtit ja salaatit saadaan omasta maasta ja pyrin vahvasti sesonkisyömiseen. Säilön, pakastan, kuivaan yrttejä ja teen hilloja. Lisäksi tietysti sienestän ja marjastan.

Erityisesti erilaisten muovipakkausten määrä on saanut Vapun huolestumaan tosissaan.

– Lasten lelut ovat monesti pelkkää muovia käärittynä muoviin. Se on pöyristyttävää.

Vaihtoehtoisia keinoja on etsittävä ilamstonmuutoksen torjunnassa. Suomen teot eivät tietenkään yksin riitä, mutta Vapun mielestä voisimme näyttää esimerkkiä.

– Elämme ilmastovyöhykkeellä, missä on kylmä, joten totta kai meidän päästöt ovat isoja. Emme voi sille mitään, mutta jokainen voi omalla toiminnallaan vaikuttaa asioihin.

Esimerkiksi lentämisestä Vappu olisi valmis maksamaan mielellään vähän enemmän.

– Koen, että olen silti isompi rasite yhteiskunnalle, jos en pääse matkoille pari kertaa vuodessa. Se on mielenterveyteni kannalta tärkeää. Ja toki minulla on myös työn takia muutamia rakoja, että on pakko lentää.

– On myös ihmisiä, joiden työn kannalta lentäminen on välttämätöntä. Mutta sitä en ymmärrä, että joku Kim Kardashian lentää yksin jumbolla mantereen yli.

Julkinen keskustelu ilmastonmuutoksesta on saanut ihmiset kärkkäämmiksi, sen Vappukin on huomannut. Kun hän hiljattain julkaisi Instagram-tilillään kuvan lomaltaan, niin heti oli joku kommentoimassa, että miksi näytät huonoa esimerkkiä.

– Toisten syyllistäminen ei ole oikea keino. Kyllä minulla ainakin tulee se syyllistymisen tunne ihan itseltäni.

Nuorempana Vappu saattoi lähteä ystäviensä kanssa shoppailemaan - ihan vain kuluttaakseen aikaa. Vaatteita ostettiin huvin vuoksi.

– Sellaista en tee enää. Työni takia tarvitsen tietysti jonkin verran vaatteita, mutta pyrin aina harkitsemaan, että tarvitsenko vaatteen todella ja yritän olla ostamatta turhaa.

– Nykyisin kierrätän vaatteeni tai annan vähävaraisille. Lisäksi myyn ja annan tavaroita kavereilleni.

Ahdistus.

Sitä Vappu tunsi vuosi sitten, kun he viettivät Teemun töiden takia kuukauden Yhdysvalloissa.

– Olimme siellä marraskuun, jolloin joulumyynti oli kuumimmillaan. Se tavaran paljous ja tuputtaminen ihmisille oli ihan hirveää. Minulle tuli siitä vastareaktio enkä halunnut ostaa oikein mitään.

Myös vaatteistaan Vappu sanoo olevansa valmis maksamaan hiukan enemmän.

– Totta kai ostan välillä jotain halpis- ja massaketjuistakin, mutta yritän olla haalimatta niitä turhaan.

–Olen joka päivä jostain kiitollinen. Tänä aamuna olin esimerkiksi kiitollinen siitä, että saan olla täällä mökillä vielä kaksi päivää lisää.

Sitä Vappu ei voinut mökkiä ostaessaan aavistaa, kuinka loistavia lähiruokapaikkoja Salon ympäristö tarjoaisi.

– Tässä on lähellä luomuvihannes- ja -lihatilat, kananmunat taas käyn hakemassa Perttelistä. Lisäksi asioin kahdella karitsatilalla, jotka sijaitsevat niin ikään tässä lähellä. Lisäksi tuolla on yksi ankkatila, missä minun pitäisi taas mennä pitkästä aikaa käymään, hän luettelee.

Onpa vihannestilan pitäjä metsästänyt Vapulle peurankin, josta saadut lihat ovat nyt perheen pakkasessa.

– Hän istui 19 tuntia puussa kytiksellä ja ampui peuran sitten jousella. Se on stressivapaampaa niin.

Jäniksiä Vapun mökkimailla on jopa riesaksi asti. Terävien talttahampaiden takia Vappu verkottaa ryytimaansa, sillä viime kesänä lehtikaalit katosivat nopeasti parempiin suihin.

– Lisäksi käytämme todella ahkerasti Salon torin palveluja. Ruoanlaatu on minulle hyvin tärkeää.

Hän sanoo seuranneensa kiivaana käyvää keskustelua lihansyömisen vähentämisestä. Tähän toki Vappukin kiinnittää huomiota, mutta enemmän hänen mielestään pitäisi puhua tuontiruoasta.

– Koko ajan puhutaan halpuuttamisesta. Se ajaa siihen, että tosi monet maatilat ovat lopettaneet toimintansa. Minusta tuntuu, että ihmiset eivät oikein käsitä sitä.

– Jostainhan meidän on ruokaa saatava, niin sitten sitä tuodaan tuolta tuhansien kilometrien takaa. Kohta ollaan tilanteessa, että meillä ei ole kotimaista lihaa tai kotimaisia maitotuotteita.

Hän toivoo, että ihmiset miettisivät entistä enemmän tuotteiden alkuperää.

– Syön aina kotimaista lihaa. Jos verrataan muuhun maailmaan, niin veikkaan, että Suomessa eläimiä kohdellaan paremmin kuin missään muualla.

– Kaikkea ei tietenkään ole mahdollista syödä kotimaisena, se on ihan selviö. Ymmärrän sen ja ostan itsekin esimerkiksi italialaista tomaattimurskaa. Haastan kuitenkin ihmisiä kotimaisen vaihtoehdon tarkasteluun.

Ja kuin sanojensa painoksi Vappu kantaa vastagrillatun kalan mökin terassille katettuun pöytään.

Nieriä on haettu aamulla Salon torilta.

Kuinkas muuten.

Meikki, hiukset ja tyyli: Ida Jokikunnas.

Tiedustelut: Kylpytakki Jotex, pyyhkeet ja muut tekstiilit Jokipiin pellava, raitamekko H&M.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?