Uutuuskirja paljastaa laulaja Seija Simolan elämän surulliset varjopuolet – epävarma tähti sepitti tarinoita sairauksista ja erakoitui lopulta kotiinsa - Viihde - Ilta-Sanomat

Uutuuskirja paljastaa laulaja Seija Simolan elämän surulliset varjopuolet – epävarma tähti sepitti tarinoita sairauksista ja erakoitui lopulta kotiinsa

Seija Simola oli superlaulaja, mutta silti todella epävarma. Tuore elämäkerta kertoo Simolan itsemurhayrityksestä ja menestysvuosista, joihin liittyi paljon vaikeuksia.

Seija Simola oli äärimmäisen lahjakas, mutta epävarma laulajatähti.­

25.9.2019 6:46

Seija Simola oli lähes kaikkien aikojen paras kevyen musiikin laulaja Suomessa, ja silti älyttömän epävarma, lähes kauhuissaan ennen keikkoja, tuottaja Ande Päiväläinen muistelee Pirkko Vekkelin ja Ismo Loivamaan uutuuskirjassa Kun aika on - Seija Simolan tarina (Avain).

Kirjan ilmestymispäivänä 25. syyskuuta Seija Simolan syntymästä tulee 75 vuotta.

Simola kuoli 21. elokuuta 2017 kotonaan Vantaalla 72-vuotiaana.

Hänen ajattomat hittinsä Sulle silmäni annan, Kun aika on ja Et itkeä saa Argentiina soivat radiossa yhä.

1960- ja 1970-luvuilla menestynyt Seija Simola kärsi kirjan mukaan ”kaamean syöjättären” maineesta.

Menestyksestä huolimatta hän näki välillä itsensä ressukkana, jota käytettiin hyväksi.

Suomen kansa ei saanut laulajasta kunnon otetta. Simola nautti muodonmuutoksista. Hän muuttui usein niin ulkonäöltään kuin ammatillisestikin.

Seija Simola 60-luvulla.­

Milloin hän lauloi yksinäisestä Maritzasta tai Maria Magdalenaa rockoopperassa. Oli olemassa liian monta Seijaa.

Seija Simola syntyi Helsingissä 1944. Isä Urpo oli kanttori ja viuluntekijä, äiti Anita oli menestynyt nuorena voimistelijana.

Lapsuus oli onnellinen. Varhaislapsuutensa Simola asui isänsä kotitilalla Janakkalassa. Vanhemmat erosivat, kun Seija oli viisivuotias. Tytär jäi äidilleen.

Jo koulussa Seija Simola oli kympin laulaja.

Kaisaniemen kansakoulua muutamaa vuotta alemmalla luokalla käynyt Sinikka Sokka muistaa, että ”kaikki” hänen ikäisensä katsoivat Seijaa ylöspäin.

– Jo silloin tiedettiin, että hän oli hyvä laulaja, Sinikka Sokka kertoo kirjassa.

30 vuotta kestäneen uransa aikana Seija Simola työskenteli eturivin ammattilaisten kuten Mosse Vikstedtin, Aarne Ranisen, Veikko Samulin ja Ande Päiväläisen kanssa.

Seija Simola koki olevansa iskelmämusiikin ulkopuolella; omaksi lajikseen hän määritteli balladit ja puoliklassisen musiikin.

Ääni lumosi kuulijat

Simolan äänessä oli voimaa. ”Lindblomin bändillä on helvetin hyvä solisti”, levy-yhtiön Mosse Vikstedt totesi kuultuaan nuoren Seija Simolan laulavan. Ateneumin iltakoulussa opiskellut Simola löydettiin 17-vuotiaana Leo Lindblomin orkesterin solistiksi.

Päivätyö somistajana jäi, kun lääkäri määräsi ahkerasti keikkailevan Simolan jättämään toisen työn. 18-vuotias Seija Simola oli nimittäin raskaana.

Tyttö, jonka isästä ei pukahdettu, syntyi 1963. Äiti ja Hulda-mummo kaitsivat usein lasta.

Menestys antoi odottaa seitsemän vuotta. 1969 Simolan esittämästä italialaisesta käännösiskelmästä Sulle silmäni annan tuli hitti.

Kriitikko vertasi Ilta-Sanomissa Simolan ääntä kuohkeaksi kuin sellossa.

Seija Simola nuorena. Hän esiintyi viimeisen kerran televisiossa ohjelmassa Neljän tuulen tiellä vuonna 1995.­

Haastatteluissa Seija Simola kertoi liiankin hanakasti vaikeuksistaan: työttömyydestä, avioerosta, syvästä masennuksestaan ja siitä, miltä tuntui, kun rahat eivät riittäneet.

1960-luvun lopun vuosina Seija Simola sortui lehdissä sepittämään tarinoita vakavista sairauksistaan.

– Kuluttava työtahti ja julkisuuden sääntöjen opettelu aiheuttivat väsymystä, anemiaa ja ”pyörtyilyä”, mutta kyse lienee ollut pikemmin paniikkihäiriön tyyppisistä oireista kuin mistään vakavammasta, kirja analysoi perättömien tarinoiden syytä.

Ajan henkeen kuului melodramaattisuutta. Laulaja Kristian lavasti itsemurhan yhteisellä sopimuksella aikakauslehden kanssa.

Tämä oli totta: 1960-luvun lopussa Simola kertoi avoimesti Hesperian sairaalassa itsemurhayrityksensä jälkeen viettämästään kuukaudesta, josta puolet hän oli tiedottomana.

– Hän oli hiljan kokenut avioeron, mutta ei kuitenkaan arvellut sen aiheuttaneen itsemurhayritystä, syyt olivat paljon syvemmällä, kirjassa kerrotaan.

Kirjan mukaan sairaalassa virumista Seija luonnehti pysähdyttäväksi kokemukseksi: elämä oli rakennettava uudelleen. Julkisuus ei tehnyt asiaa helpoksi. Osa toimittajista juuttui Seijan sairauksiin ja muistutti niistä.

”Hän oli vähän sulkeutunut ihminen”

Seija Simolan avoimuus poikkesi ajan hengestä. 1970-luvulla Suomessa oli pitkä perinne vahvoja naislaulajia, jotka varjelivat tähteyttään.

Sisimmiltään Seija Simola oli herkkä ja verbaalinen. Ne olivat hänen vahvoja puoliaan.

– Hän oli vähän sulkeutunut ihminen, joka antoi helposti itsestään negatiivisen kuvan, Ande Päiväläinen kertoo kirjassa.

– Minä sanoin joskus tuottajan ominaisuudessa, että yritä nyt suhtautua vähän myötämielisemmin esimerkiksi lehdistöön, tässä yritetään myydä sun levyjä. Mutta ei. Hän vetäytyi Myyrmäkeen täyttämään ristisanoja, Simolan kanssa työskennellyt tuottaja Ande Päiväläinen kertoo kirjassa.

Vuodet 1969–1974 olivat Seija Simolan uralla parhaita vuosia. Hän esiintyi televisiossa useissa ohjelmissa ja levytti myös lastenlauluja.

Seija Simola oli viherpeukalo. Kerran viikossa gardenia on haukuttava ja sitten kehuttava, hän vinkkasi.­

Seija Simola halusi valita biisit huolella. Hän haaveili ranskalaisesta chanson-perinteestä ja toisenlaisista esiintymispaikoista.

Simola oli yksi ravintola-show-esiintyjien pioneereista Suomessa. 1979 hän esiintyi Hesperian yökerhon show’ssa Vesa-Matti Loirin kanssa.

Työtoverina hän oli reilu ja ja vierasti hierarkiaa. Hän vaati aina, että bändi majoitetaan samaan hotelliin, missä Simolakin asuu.

Artisti Pepe Willberg tutustui Seija Simolaan 1972 kulttuurimatkalla Alma Atassa Pepe & Paradise -yhtyeen kanssa.

Willbergin mukaan Simolassa oli sen verran diivan elkeitä, että jos meni huonosti, hän vaati erikoishuomiota.

– Saattaa olla, että hän oli herkkä aiheuttamaan riitaa, jos asioihin tuli mutkia matkaan. Mutta normaalisti kaikki meni kyllä hyvin. Seija oli ihminen, joka käveli mieluummin siloteltua kuin kivikkoista polkua, Willberg kertoo.

Willberg muistaa Simolan taitavana laulajana.

– Ja mikä parasta, hänen soundinsa oli sellainen, että kuulija vakuuttui. Tulkinta meni pinnan alle, Willberg jatkaa kirjassa.

1977 Ilta-Sanomien haastattelussa Seija Simola kertoi löytäneensä miehikseen aina itseään heikompia. Ensimmäinen avioliitto 23-vuotiaan autokoulun­opettajan kanssa oli lyhyt. Tämä ei sopeutunut lapsiperheen elämään.

Lastensa roolin Simola kiteytti elämässään ytimekkäästi: ”Tämä Niko on tällainen vanhuuden toivottu hairahdus. Taina on nuoruuden toivottu synti”.

Simola vihittiin poikansa isän Pekka Hartosen kanssa 70-luvulla. Simolan toinen avioliitto kesti pari vuotta. Erosta huolimatta laulaja kertoi olevansa kotona viihtyvä Hartoska Myyrmäestä. Hän oli viherpeukalo ja puhui tunteenomaisesti lähiöistä. Parvekkeella hänellä oli palmuja.

Simola tunsi olevansa kuin laulunsa Maritza, yksinäinen kulkija: ”Tai oikeastaan olen enemmänkin kuin Maritza: en edes hae itselleni ystäviä”, hän totesi.

Hänen alkoholinkäytöstään liikkui juttuja, mutta ottaen huomioon kostean ajan, jota 70-luvulla elettiin, Seija Simolan ajoittaista alkoholinkäyttöä ei voi kirjan mukaan tulkita alkoholismiksi.

Ei pitänyt esiintymisestä yleisön edessä

Seija Simola oli lahjakas ja osasi kieliä. Hän leikkasi hiuksensa itse ja teki joskus yhtyeelleen esiintymisasut, kirkkaanpunaiset, koristeelliset liivit.

Hän myös sanoitti kappaleita. Tunnetuin on Simolan esittämä ja sanoittama Anna rakkaudelle tilaisuus, vuoden 1978 euroviisu. Se kertoo pienen pojan varttumisesta.

Laulussa parivuotiaan Niko-pojan äiti Seija Simola osoitti, mikä on kaikkein tärkeintä: rakkaus.

”Moni aate, ihonväri vaatii kantaa ottamaan / mutta tärkeintä on rakkaudelle antaa tilaisuus”.

Euroviisuissa Simola tuli toiseksi viimeiseksi. Sen jälkeinen lehtikirjoittelu masensi perinpohjaisesti.

1990-luvun lamavuodet tyrehdyttivät keikkailun lopullisesti. Jo 80-luvun alussa Simolalla saattoi olla vain yksi keikka keväällä.

Seija Simola oli omasta mielestään juuttunut välitilaan iskelmällisen tanssimusiikin – joka ei tuntunut omalta – ja niin sanotun ei-kaupallisen, puolitaiteellisen laulumusiikin vangiksi.

Esiintymisestä yleisön edessä Simola ei koskaan pitänyt. Hän oli likinäköinen. Esiintyessään ilman silmälaseja hän näki yleisön vain sumuisena massana, eikä kunnon kontaktia voinut syntyä.

Viimeinen Seija Simolasta julkaistu kuva 2005 Muusikko-lehden kannessa.­

Seija Simola lopetti uransa ilmoittamalla siitä tanssiravintola Vanhan Maestron lavalla syksyllä 1992.

– Bändi soitti paremmin kuin koskaan ja jotenkin meillä siinä lavalla oli hirveän hyvä fiilis kaikin puolin, mutta ei minkään näkoistä reagointia yleisön taholta – se oli loukkaavaa, Seija Simola kertoi Muusikko-lehdessä 2005.

– Sen keikan lopussa sanoin mikrofoniin yleisölle, että tämä oli sitten viimeinen keikka minkä teen, kiitos teille oikein paljon ja hyvää elämää tästä eteenpäin, Seija Simola kertoi haastattelussa.

Hän myönsi harvinaisen haastattelun saatuaan valtion taiteilijaeläkkeen 2005.

Viimeinen niitti oli äänihuulten vaurioituminen epäonnistuneen leikkauksen seurauksena. Myös vaikea astma rasitti Simolaa. Hän erakoitui kotiinsa.

Hieno tulkitsija on poissa, mutta laulut elävät yhä. Vuoden 2019 jääkiekon MM-kilpailun loppuottelun tunnelmien kohottamiseksi soi Seija Simolan kappale Kun aika on.

– Ennen kaikkea hän oli superlaulajatar, Ande Päiväläinen kiteyttää kirjassa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?