Kommentti: Bruce Springsteen täyttää 70 vuotta! ”Pomo” on tavis ja teräsmies – Katso juhlaohjelma rocklegendan elämän käänteistä

rac

Julkaistu:

Bruce Springsteen on 70-vuotiaana rockin legenda, joka on yhdistänyt tavallisuuden tarunhohtoisuuteen ainutlaatuisella tavalla, kirjoittaa musiikkitoimittaja Pasi Kostiainen.
Paljon onnea Pomo!

Onnea, Bruce Frederick Joseph Springsteen, 70-vuotissyntymäpäiväsi kunniaksi.
  • ISTV:n Bruce Springsteenin 70-vuotisjuhlaohjelman voit katsoa artikkelin alussa olevalta videolta.
The Boss eli suomalaisittain Pomo-lempinimellä tunnettu laulaja-lauluntekijä ja bändinjohtaja syntyi 23. syyskuuta 1949 Freeholdissa, New Jerseyssä. Siellä hän myös kasvoi työteliään työväenluokan asuinalueella, josta on tullut Springsteenin tarinoiden kautta samaistumiskohde miljoonille ihmisille eri puolilla teollistunutta maailmaa.

– En tuntenut ketään, kuka olisi käynyt New Yorkissa, Springsteen kuvailee Netflixin Springsteen on Broadway -konserttitaltioinnissa lapsuuttaan ja nuoruuttaan – ja asumista tunnin matkan päässä New Yorkin Manhattanilta.

– Se oli kuin toinen planeetta.

Vähän tuolta tuntuu tietyssä iässä, ellei satu asumaan kotimaan tai lähiseudun suurkaupungissa: elämä on toisaalla.

Springsteen tosin ymmärsi, että elämä on tässä, ympärillä – ja ikuisti nyt tarunhohtoisiksi lauluiksi nuoren ihmisen epävarmuuden, unelmat ja rakkaudenkaipuun. Hänen maailmassaan nämä tunteet tulivat vastaan New Jerseyssä, mutta samoja tunteita on voinut tuntea niin Vantaalla, Kouvolassa kuin Kemissäkin.

Mutta unelmat olivat toisaalla.


Unelmien perässä Bruce Springsteen matkusti mantereen halki keikkamatkoille jopa Kaliforniaan, bändikaverien kanssa voimakasta yhteishenkeä tuntien. Oli vuosikausien työ keikkamuusikkona ennen levytyssopimusta. Tuli pari levyä ja lisää ahkeraa keikkailua ennen läpimurtoa Born To Run -albumilla vuonna 1975.

Tuolloin Pomo oli 25-vuotias. Lavalla hän oli uskottava ilmestys, mies suoraan laulujensa maailmasta: karhean romanttinen tarinankertoja, jonka pitkien välispiikkien jatkoksi saatiin runsaita versioita levytetyistä lauluista ja melkein mistä tahansa rockhistorian merkkiteoksesta. Keikoilla Springsteen antoi kaikkensa kuin James Brown. Hän lietsoi yleisöä, itseään ja jo tuolloin pitkäaikaista taustayhtyettään E-Street Bandia hurjiin suorituksiin illasta toiseen.

Jos Springsteen olisi noussut esiin Neuvostoliitossa, hän olisi ollut stahanovilainen työn sankari. Pomo ylitti reilusti aikansa rockartistien keskimääräisen työmäärän. Hän teki paljon: uusia lauluja pulppusi omille levyille jopa niin, että myöhemmin on paljastunut kokonaisia julkaisematta jääneitä albumeita. Because The Night -klassikon tasoinen helmi ei mahtunut omiin suunnitelmiin vaan jouti Patti Smithin levytettäväksi klassikoksi. Hän teki paljon keikkoja, pitkiä keikkoja.

Mutta Springsteen ei tietenkään olisi voinut puhjeta Pomoksi Neuvostoliitossa – ainakaan samalla tavalla. New Jerseyssä hän oli saattanut altistua amerikkalaiselle rock’n’rollille, soulille, kantrille, Beatlesille, jenkkiautoille, kruisailulle, hampurilaisille – sekä populaarikulttuurille että periamerikkalaiselle tarinalle oman unelman tavoittelusta oman työn ja määrätietoisuuden kautta.


Unelman kääntöpuolesta Springsteen on laulanut paljon. Jokaisesta esimerkiksi kesämekkoisesta tytöstä inspiroitunutta elämäniloista laulua kohtaan on myös tarina vaikkapa hymyttömänä solmitusta varhaisesta avioliitosta ja velvollisuudentunteesta – ja unelmien kuolemasta:

Is a dream a lie if it don’t come true

Or is it something worse

Eli The River -kappaleessa Springsteen laulaa lohduttomasti laulunkertojahenkilön pettymyksen tunteista: Onko unelma valhetta, jos se ei toteudukaan – vai jotain vielä pahempaa.

Springsteen on lavalla elinvoimainen hahmo, jonka hymy valloittaa.

Mutta hänen laulunsa ovat paljastaneet 1970-luvulta lähtien, ettei elämä ole yhtä hymyä. Akustisella Nebraska -albumilla (1982) Springsteen muun muassa kertoi alakuloisen, painajaismaisen tarinan My Father’s House.

Springsteenin myöhempien tunnusten valossa se oli kertomus hänen ongelmallisesta isäsuhteestaan.

Kymmenen vuotta sitten, 60 vuotta täyttäessään Springsteen kärsi masennuksesta. Se on vaivannut häntä aika ajoin, muun muassa 1980-luvulla ensimmäisen avioliiton päätyttyä muutaman vuoden jälkeen.

Lapsuus- ja nuoruusvuosien suhde amerikanirlantilaiseen Doug-isään on kuitenkin leimannut Springsteenin elämää näihin aikoihin saakka.


Masennuksesta ja muun muassa etäisestä isästä kertominen Born To Run -muistelmateoksessa (2016), keikkojensa välispiikeissä ja melko harvoin myöntämissään haastatteluissa avoimemmin vasta 2010-luvulla on antanut uusia näkökulmia myös Springsteenin laulujen tulkitsemiseen.

Avoimuus on myös tuonut Pomon entistä lähemmäs kuulijoita.

– Pystyn samastumaan häneen todella hyvin. Niin masennukseen kuin vaikeaan isäsuhteeseenkin, sanoo myös laulaja-lauluntekijä Esa Eloranta ISTV:n Bruce Springsteen 70 -vuotisjuhlaohjelmassa.

Pomo onnistuu olemaan esiintymislavalla ja levylautasella tarunhohtoinen sankarihahmo, joka tavoittelee kunnianhimoisesti uutta. Edelleen, 70-vuotiaana. Kesäkuussa julkaistu Western Stars -albumi oli häneltä uusi tyylillinen aluevaltaus, orkestroidun 1960- ja 1970-luvun kantri-americanan haltuunotto. Hän tuntuu jopa laulavan eri tavalla kuin ennen – hukkaamatta tunnistettavuuttaan.

Melkoinen Teräsmies.


Mutta samaan aikaan Bruce Springsteen on myös kuin kuka tahansa elämän kolhuista kärsivä. Tavis, joka kohtaa alakuloa ja masennusta, ja joutuu työstämään lapsuutensa traumoja.

Springsteen arvostaa ammattitaitoaan ja juuriaan. Hän tietää, mihin on päässyt ja mistä tulee.

Ehkä siksi hän on viime vuosina ottanut aktiivisesti kantaa myös muuten kuin lauluissaan. Hän muun muassa osallistui Hillary Clintonin presidentinvaalikampanjan tukikonsertteihin ja kutsui Donald Trumpia uhkaksi demokratialle. Hän on myös sanonut tuntevansa tuskan, joka on johtanut Trumpin suosioon Yhdysvalloissa töiden karattua New Jerseyn Freeholdin kaltaisista paikoista halvemman työvoiman maihin.

Springsteen omistaa tiettävästi asunnon nykyisin myös Kaliforniassa, mutta häneen saattaa yhä törmätä myös Freeholdin lapsuusmaisemissaan. Näin kävi kolme vuotta sitten, kun Pomon moottoripyörä jätti hänet tielle. Paikalle osuneet paikalliset pyöräharrastajat eivät saaneet konetta käyntiin, mutta he menivät Springsteenin kanssa paikalliseen baariin kaljalle.

– Hän oli oikein mukava, maanläheinen ihminen, laulajaa auttanut ja hänen kanssaan tuopin juonut Dan Barkalow kuvaili CBS-uutisten haastattelussa.

Juuri sellainen, kuin Bruce Springsteen todennäköisesti haluaa muiden ihmisten mielestä olla. Kukapa ei haluaisi?

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt