Lauri Ylönen muistelee The Rasmuksen hittilevyn aiheuttamaa suosiota – fanit tulivat kotiovelle asti: ”Käsiä tuli postilaatikosta”

Julkaistu:

The Rasmuksen Dead Letters -albumi täyttää 15 vuotta. Nyt Lauri Ylönen ja Aki Hakala perkaavat levyn läpi raita raidalta.
The Rasmuksen Dead Letters -albumia on myyty yli miljoona kappaletta ympäri maailmaa. Bändin kansainväliseen suosioon syössyt levy täyttää jo 15 vuotta.

Merkkipaalua juhlitaan asianmukaisin menoin: syyskuussa julkaistiin levyn fanipainos, jonka biisilistaan on voinut vaikuttaa nettiäänestyksen kautta. Lisäksi fanipainos sisältää neljä harvinaista bonuskappaletta. Bändi myös soittaa koko levyn alusta loppuun Euroopan-kiertueellaan.

IS istutti laulaja Lauri Ylösen ja rumpali Aki Hakalan saman pöydän ääreen muistelemaan albumia raita raidalta.

– Levy on määritelty aika hyvin kansilehdellä. Sen idea on, että jokainen biisi on ikään kuin kirje jollekin. Se voi olla myös itselle osoitettu. Se, menevätkö kirjeet koskaan perille jää auki. Ei voi tietää. Asia jää leijumaan, Lauri taustoittaa.

Levyn yleisilme on tumma. Neljä aiempaa studioalbumia – Peep, Playboys, Hell of a Tester ja Into – olivat iloista ja pirskahtelevaa rokkia aina kansia myöten.

– Dead Lettersin aikaan bändissä tapahtui jotain. Suru puski läpi ja me rakastuimme siihen melankoliaan, Lauri muistelee.

– Edellinen levy oli silkkaa iloa ja Lauri veti siinä valkoisessa tukassaan. Voi olla, että muutos oli myös iän tuomaa, Aki epäilee.

– Tuolloin oli huoli tulevaisuudesta. Oli heittäydytty täysillä bändille. Vaikka oli hyvä meininki, niin ulkomaan suosiota ei vielä ollut. Olimme vähän hukassa. Tiesimme, että annettavaa olisi, mutta miten sen saisi ulos, Lauri kertoo.


Vuonna 1999 bändin rumpupallille kiivennyt Aki oli samanlaisessa tilanteessa.

– Frendeille syntyi lapsia ja mä olin päättänyt satsata bändiin. Olihan se aika hullu juttu. Olin kuin hevonen, jolla on ne laput päässä, ettei näe sivuille. Onneksi meitä oli neljä tyyppiä ja jokaisella oli sama visio, että satsataan tähän.

– Ei ollut varasuunnitelmaa. Oltiin nuoria ja ajateltiin, että aina sitä selviää, Lauri nauraa nyt.

– Mutta meillä oli kirkas visio, Aki komppaa.

First Day Of My Life

Lauri: Olin tehnyt demon valmiiksi akustisella kitaralla. Siinä oli sellainen klassinen viba. Se oli myös ensimmäinen kerta kun oli pikkaisen iskelmää rokin välissä – vähän Abbaa kertosäkeessä. Mutta kun aloimme mättää biisiä kitaroilla, siitä tulikin aika mielenkiintoista musaa. Meillä oli asialle ihan oma termikin: positive sadness.

Aki: Biisissä on kaihoa. 98 prosenttia keikoista on aloitettu tällä biisillä.

In The Shadows

Lauri: Tämä biisi on meidän avain isoon menestykseen. Se on sopivan erikoinen. Ulkopuoliset sanoivat, että eihän kukaan vedä tällaista, että oletteko te ihan varmoja? Biisissä on ärsyttävä koukku, joka jää korvaan ja se vei meidät joka puolelle maailmaa. Teki isoa väylää.

Lauri: Samalla biisi on ihan väärinymmärretty. Tämä on ahdistunut kappale. Sen rivien välissä käydään läpi monenlaisia angsteja. Tämä on erilaisten nuorien oma hymni. Sitten tämä soi jossain Ibizan bilepaikassa ja jengi bailaa ihan onnessaan meidän ahdistuksen tahtiin. No, jotain siis saavutettiin.


Still Standing

Lauri: Meillä oli yhteinen ystävä, yks Lilli. Hän ajautui mieron tielle, käytti huumeita ja kuoli lopulta heroiiniin. Lilli oli läheinen frendi. Oltiin samaan aikaan Oranssi ry:ssä (nuorten kulttuuri- ja kansalaistoimintaa). Se oli surullinen juttu, joten halusin tehdä siitä biisin. Kun biisiä tehtiin studiossa me halusimme saada sen saundaamaan suomalaiselta.

Aki: Siihen piti keksiä jotain ja Lauri sanoi miksaajalle, että laita siihen revontulia.

Lauri: Otettiin yhteys Lilliin, että laitas revontulet soimaan.

In My Life

Lauri: Tämä jos mikä on voimabiisi. Ei lainkaan niin synkkä kuin In The Shadows. Siinä lauletaan, että on otettava riskejä, jos haluaa elämässä johonkin. Me tehtiin bändiä 100 prosenttia lasissa: ei ollut ihmissuhteita, ei tyttöystäviä ja kaikki oli tiskissä. Biisi kertoo heittäytymisestä.


Time To Burn

Lauri: Tämä on jännä biisi. Selkeä albumiraita, joka ei saanut aikoinaan huomiota, mutta nyt me on soitettu tätä joka keikalla. Tässä on raskas, Black Sabbath -henkinen riffi, jossa on jotain mörrimöykkyä. Se ei yritä liikaa. Teksti on ahdistuneempi. Siinä puhutaan fiiliksestä, kun joutuu luopumaan privaattielämästä. Jengi rupesi tunnistamaan meidät. Tuli tilanteita, että faneja tulee pimpottamaan ovikelloa ja käsi tulee postilaatikosta. Toisaalta samaan aikaan olin kiitollinen, että niitä käsiä ylipäätään tulee postilaatikosta.

Aki: Me oltiin silloin teinipoikia ja se oli sellaista teinifanitusta. Muistan kun tehtiin haastis Jyrki-ohjelmassa ja kävelin sen jälkeen Espan kautta kotiin. Siellä oli pieniä tyttöjä jotka kiljui, että me rakastetaan sua. Toiselta puolelta katua kuului samaan aikaan, että v***n homo. Menin himaan mököttämään, koska muistin vain ne haukut.

Lauri: En ole ollut hylkiö, mutta en myöskään suosituin poika luokalla. Kun bändi lähti, tuli aika usein ”turpaan”. Sitä oli silloin aika herkillä ja jalat irti maasta, epätodellisessa tilassa.


Guilty

Lauri: Tämä biisi kertoo huonosta omatunnosta. Siitä, että laiminlöi vanhoja ihmissuhteita. Oltiin 300 päivää vuodesta kiertueella ja välit kylmeni aika moneen suuntaan. Jengi ei tajunnut sitä vaan ajatteli, että ahaa, kusi on noussut päähän.

Aki: Meitä ei näkynyt rippijuhlissa. Ei oltu mestoilla. Se oli se hinta.

Lauri: Tuntui kylmältä, että menestys ja bändi eristi muusta maailmasta.

Not Like The Other Girls

Lauri: Mulla oli frendi, jonka systerin kaverilla oli hirveä aika elämässä. Sen faija teki itsemurhan ja mutsi dokasi. Oli hirveä kaaos päällä. Se yritti olla iloinen, mutta oli murskana sisältä. Ajattelin tehdä hänellä kappaleen, jos hän vaikka piristyisi. Siitä tuli tämä biisi, voimabiisi jollekin muulle.


The One I Love

Lauri: Biisissä on synkkä aihe: alkoholismi. Omassa mielessä kävi, että olenko lipsumassa sinne, sillä tuolloin biletettiin aika paljon – nyt olen ollut 10 vuotta juomatta. Aihe jännitti, sillä siitä oli esimerkkejä omassakin suvussa. Tuntui, että mihin pimeyteen olenkaan astumassa ja silti sinne teki mieli mennä kokeilemaan.

Aki: Oltiin viikonloput maakunnissa ja aina tuli freesit frendit, että nyt bailataan. Me oltiin siinä vaiheessa jo vedetty viikko. Rajua hommaa.

Lauri: Ajateltiin, että nyt ollaan nuoria, mutta äkkiä ne vuodet menee. Alkoholi on isoa myrkkyä ja aiheuttaa niin paljon ongelmia tässä maassa.


Back In The Picture

Lauri: Levyn iloisin biisi. Tein tämän vanhempien himan katolla. Se oli mun skitansoittopaikka Suutarilassa, jossa asuin. Oli tutut maisemat ja niistä kumpusi iloista ja positiivista musiikkia.

Aki: Väitän, että tätä ei ole ikinä soitettu livenä.

Funeral Song

Lauri: Tämä on oma suosikki albumilta. Tärkeä hetki livenä, kun olen yksin yleisön kanssa.

Aki: Muut jätkät lähtee takahuoneeseen kahville, somettamaan ja syömään juustoja. Kerran oli muuten sellainen tilanne, että meidän rumputeknikko toi mulle juustolautasen siihen mun rumpujen viereen. Oli hienoa vedellä brietä ja soittaa samalla.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt