Trendi: Valokuvaaja Meeri Koutaniemi on nähnyt työssään ihmisyyden pimeän puolen – kärsinyt 12 vuotta väkivaltaisista painajaisista

Julkaistu:

Valokuvaaja
Maailman epäkohtien näkeminen on aiheuttanut Koutaniemelle post-traumaattisen olotilan.
Valokuvaaja Meeri Koutaniemi kertoo Trendi-lehdessä, että hänellä on pysyvä post-traumaattinen olotila. Hän on nähnyt 12 vuoden ajan lähes joka yö väkivaltaisia painajaisia.

Unessa hän on usein suljettuna vankilaan ja joku raiskataan vieressä.

– En voi tehdä mitään, olen halvaantunut. Joskus löydän vankilasta vauvan, yritän pelastaa sen ja piilotan matkalaukkuun. Hetken päästä ymmärrän, että vauva on tukehtunut sinne. Koutaniemi kuvailee uniaan.

Unet ovat todellisia ja ne vaikuttavat vielä Koutaniemen herättyä.

– On pahempia ja parempia kausia. Välillä tuntuu, etten halua nukkua ollenkaan kun tiedän painajaisten odottavan. Mutta toisaalta tiedän, että se on vain kehon keino puhdistaa mieltä. Muuten varmaan sekoaisin.

Koutaniemi tapasi viime vuonna 4-vuotiaan lapsen, joka oli raiskattu.

– Siitä jäi lamaantunut olo pitkäksi aikaa. Edes aktivismi ei auta kun mennään ihmisyyden pimeimmille puolille.


Kuusamossa lapsuutensa viettänyt Koutaniemi on kuusilapsisen perheen nuorimmainen. Perheessä harrastettiin niin valokuvaamista kuin musiikkiakin, joten Koutaniemi innostui taiteesta jo hyvin varhaisella iällä.

Kuudennella luokalla nuoren tytön elämä kuitenkin muuttui, kun häntä ruvettiin kiusaamaan koulussa.

Koutaniemi kertoo asiasta Anneli Juutilaisen kirjassa Kirjeitä nuorelle itselle (Docendo), jossa julkaistiin myös Koutaniemen kirje.

Kirjeessä hän muistelee, kuinka muut nuoret kiusasivat häntä tummista piirteistä ja poikkeavasta ulkonäöstä.

Valokuvaaja kirjoittaa, että kiusaaminen jatkui yhdeksännelle luokalle asti. 15-vuotiaana hän muutti yksin asumaan Helsinkiin.

– Eniten sain kuulla kiusaajiltani naiseuden ja kauneuden puutoksesta. Näyttävästi pukeutuvaa tyttöä huoriteltiin, koska nuoren tytön ulkonäkö oli helppo seksualisoida ja sen jälkeen demonisoida. Seksuaalisuus oli joko tabu tai synti, Koutaniemi kirjoittaa Kirjeitä nuorelle itselleni -teoksessa.

– Muistan, kun yksi poika sylkäisi minua suoraan naamaan. Menin itkien vessaan. Erään kerran hakkasin yhden kiusaajan päätä seinään. Toisella kerralla irrottauduin kuristusotteesta raapimalla kuristajaa.