”Kaikenlaista homottelua” – julkkismiehet kuulevat jatkuvasti haukkuja ulkonäöstään: Suomen eturivin tähdet kertovat rajuista kokemuksistaan

Julkaistu:

Ulkonäköpaineet eivät ole vain naisten ongelma, vaan niitä kokevat myös miehet. Viisi suomalaista julkkismiestä kertovat omista kokemuksistaan.
Vaaleaksi värjätty pitkä tukka, meikatut silmät, näyttävät bootsit ja nahkahousut. Siinä riitti syitä haukuille ja kommenteille, joita Olli Herman sai nuorempana kuulla. Hänen valtavirrasta poikkeava tyylinsä kirvoitti keskustelua ja hän joutui sen vuoksi silmätikuksi.

– Ennen kun olin julkisuudessa, sain kuittia ulkonäöstäni koko ajan. Mies, jolla oli pitkä vaalea tukka, niin kyllä sitä kaikenlaista homottelua ja neidittelyä sai kuulla valtavasti. Siihen kun vielä lisättiin erikoinen pukeutuminen, oli sitä kommentointia ihan riittävästi.


Herman tuli julkisuuteen vuonna 2010, kun hänen Reckless Love -yhtyeensä julkaisi ensimmäisen levynsä. Rokkikukon tyyli jäi ihmisten mieliin ja bändi alkoi niittää suosiota. Hieman yllättäen julkisuus sai haukkujat hiljenemään.

– Se kommentointi loppui siinä vaiheessa, kun naama alkoi näkyä valtakunnan medioissa. Veikkaan, että jengi tajusi, mikä se juttuni on tai ne vittuilijat luovuttivat, kun he tajusivat, että en aio leikata tukkaani ja mennä ”oikeisiin töihin”.

Kuuluisuuden myötä tuli kuitenkin uusia, erilaisia paineita ulkonäöstä. Herman nähtiin keikoilla aina viimeisen päälle laitettuna ja hänen tavaramerkikseen vakiintui muhkea, vaalea tukka.

– Totta kai olin välillä epävarma ulkonäköni suhteen. Huomasin sen jälkeen kun tulin julkisuuteen, että ihmiset alkoivat olettamaan, että näytän aina tietynlaiselta hahmolta. Koin paineita siitä, että minun pitäisi näyttää aina siltä, miltä näytän lavalla tai jossain promokuvassa.

– Sehän on tietysti ihan täyttä bullshittiä. Tajusin, että näytän kuitenkin tällaiselta Uuno Turhapurolta! Nykyään ajattelen, että mitä rähjäisempi, sen parempi. Haen sellaista rappioromantiikka. Se on ollut pelastus niihin paineisiin.


Hermanin mukaan ulkonäköpaineet selättää parhaiten, kun muiden huutelut jättää omaan arvoonsa.

– Paskat nakkaa niistä, puskee vain tarpeeksi kauan päin harmaata seinää ja tekee omaa juttuaan. Joskus se kylähullukin on muotivirtauksen huipulla.

– Nuorempana otin kommenteista itseeni ja ne saattoivat jäädä mietityttämään pitkäksikin aikaa, mutta kyllä nahka on paksuuntunut iän myötä. Nykyään, kun olen lähempänä neljääkymmentä, en mieti asiaa enää. Osittain se on välinpitämättömyyttä, koska en jaksa pohtia, mitä muut minusta ajattelee, 36-vuotias rokkari sanoo.


Elastinen, oikealta nimeltään Kimmo Laiho, on koko uransa ajan ollut yksi suomalaisen rap-musiikin suunnannäyttäjistä. Mies nousi alkujaan tunnetuksi Fintelligens-yhtyeestä ja on sittemmin luonut mittavan uran myös sooloartistina.

Kun yksi Elastisen pitkäaikaisimmista kollegoista, Cheek eli Jare Tiihonen, lopetti uransa viime syksynä vain 36-vuotiaana, alettiin Suomessa pohtia ikääntymisen vaikutusta rapartistien uraan. Elastinen, 38, ei kuitenkaan koe, että olisi vielä Tiihosen tavoin valmis lopettamaan uraansa.

– En missään nimessä koe, että olisin nähnyt oman urani huippua vielä, tai ainakin niin haluan itse ajatella, Elastinen toteaa Ilta-Sanomille.

Sitä, että rapartisteille olisi jo ennalta asetettu jonkinlainen parasta ennen -päiväys, ei mies myöskään allekirjoita.

– Kyllä mä vielä viiskymppisenäkin räppään, Elastinen nauraa.

– Ehkä mun pitää selvittää, onko tollasta ja näyttää sitä kautta esimerkkiä, hän pohtii.

Räppäreitä leimaavat usein monet stereotypiat ja ennakkoluulot, aina kimaltavista koruista kalliisiin autoihin. Elastinen kuitenkin kokee, että myös rap-genressä alkaa tänä päivänä olla tilaa mitä erilaisimmille artisteille.

– Suomi on tässä suhteessa varmaan yksi progressiivisempia maita. Mun silmissä musiikkiala on täällä tosi avomielistä. Se jengi, ketä mä kohtaan, on tosi värikästä ja monipuolista. Todella hienoja tyyppejä, Elastinen hehkuttaa.


Elastinen toteaa olleensa aina varsin sinut itsensä kanssa. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin muistuttaa, että Suomessa monet kohtaavat ulkonäköön liittyviä paineita huomattavasti häntä enemmän. Niinpä mies ei koe oikeutta valittaa.

– Valkoisen heteromiehen hyvä tässä huudella, että kaikki on hyvin, Elastinen toteaa vakavana.

– Kyllä mä koen olevani etuoikeutetussa asemassa. Jopa mun tähän vastaaminen voi jonkun silmissä olla loukkaavaa, hän lisää.

Elastinen nousi julkisuuteen Fintelligens-yhtyeestä 1990-luvun loppupuolella. Hänen suurimpia hittejään sooloartistina ovat Anna sen soida, Eteen ja ylös sekä Supervoimii. Elastinen toimii myös oman Rähinä Records -levy-yhtiönsä toimitusjohtajana.


– Koen, että en ole onnistunut siinä vaiheessa kun liikakiloja alkoi kertyä. No, saan liveterapiaa aina kun lavalla kerron itsestäni, Sami Hedberg naurahtaa.

Tosin aihe ei ole niin helposti käsitelty, että nousee lavalle vitsailemaan omasta painosta ja sen jälkeen huolet ovat poissa ja velat muuttuvat saataviksi.

– On aika monimutkainen juttu kertoa itsestään asioita, joille muut ihmiset sitten nauravat. Silti se helpottaa ja tuo mua lähemmäksi sitä mitä olen – ja hyväksyn sen, millainen olen.

Hedberg kertoo, ettei mieti juuri lainkaan omaa ulkonäköään. Fokus on aivan muualla.

– Mietin koko ajan sen sijaan sitä, että haluaisin olla paremmassa kunnossa. Se on tosi tärkeä asia. Pelasin koko nuoruuteni koripalloa. 20-vuotiaana olin hyvässä kunnossa. 25 oli vielä hyvä, mutta kolmikymppisenä alkoi tulla lisäpainoa. Totta kai esiintyvä ihminen miettii myös, että voiko mennä johonkin tv-ohjelmaan vai näkyykö se, että on tosi väsynyt.

Hedberg ei ole koskaan ajatellut treenaavansa vain siksi, että näyttäisi paremmalta, vaan siksi, että olisi parempi olo.

– Sitä oppii tykkäämään itsestäänkin enemmän kun on parempi olo. Se, että pitäisi sopia johonkin ulkonäkömuottiin, on mulle vieras ajatus.

Hedberg on jo pitkään ihmetellyt, miksi jotkut ihmiset arvostelevat ja kommentoivat toisten ulkonäköä.

– Se on musta tosi outoa, että joku kirjoittaa vaikkapa someen, että olet läski, mene salille. Ei mene mun ajatukseen sitten yhtään. En ymmärrä ihmisiä, jotka kirjoittavat noin. Ajattelen joskus itseäni, että millainen tila mulla pitäisi olla, että menisin sanomana jotain tuollaista? Näillä kirjoittajilla on tosi huono olo ja he purkavat sen muihin.


Hedberg ei ihmettele lainkaan, että kurjat kommentit ulkonäöstä satuttavat.

– Itse pystyn käsittelemään asiaa ja koomikkona pitää olla itsensä kanssa sujut, sillä silloin katsojat voivat samaistua minuun. On se silti outoa kun joku kysyy, että oletko huomannut olevasi lihava. No, olen!

Mutta mitä asialle voisi tehdä? Kuinka epäasiallinen huomauttelu saataisiin loppumaan?

– Mä kokisin näin, että tämä on aihealue, johon tulisi puuttua tiukemmin kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Pitäisi olla joku laki tai pykälä, joka määrittelisi missä kohtaa mennään liian henkilökohtaiselle tasolle. Eikä missään nimessä siksi, että Hedbergillä oli parempi mieli, vaan siksi että henkilökohtaisille loukkauksille pitää saada stoppi.

Hedberg näkee, että ongelma on maailmanlaajuinen.

– Silloin kun Trump alkoi kirjoitella Twitteriin, kaikki olivat aivan, että mitä ihmettä se tekee? Taas tulee uutta solvausta. Lopulta Trump itse ei ole asiasta kärsinyt, vaan pikemminkin luonut sellaisen toimintamallin, että kaikkea voi sanoa. Kaikki vain ihmettelevät ja sitten joku toteaa, että voi, voi, sellaista se on ja älä ole niin herkkänahkainen. Se on ihan sairasta.

Nuorille Hedbergille on muutama neuvo:

– Keskity näkemään itsesi jonkin sinua kiinnostavan asian parissa. Sitä kautta kannattaa lähteä rakentamaan omaa itsetuntoa, eikä miettimällä, että mitä muilla on. Kaikkeen on aikaa ja kaikkea ei tarvitse saada heti. Itse pärjäsin joukkueurheilun takia. Sain sieltä ystäviä ja onnistumia. Tunsin kuuluvani johonkin joukkoon.


JVG:stä tuttu VilleGalle, 31, on mukana uudella Vain elämää -kaudella. Koko kansan suosikkiräppäri on kolmekymppinen, eikä vielä mikään ikämies. Artistielämä tuo kuitenkin mukanaan tiettyjä odotuksia.

VilleGalle haluaa uskoa, että räppärikin voi ikääntyä.

– Elastinen on periaatteessa se ensimmäinen, joka sinne on menossa. Se on niin sanotusti maamme vanhimpia räppäreitä.

VilleGalle muistuttaa, että Yhdysvalloissa moni rap-artisti menestyy, vaikkei olekaan enää ihan nuori.

– Jay Z alkaa olla viisikymppinen ja on edelleen relevantti. Uskon, että tässäkin genressä asiat lopulta menee ihan samalla tavalla kuin esimerkiksi rockmusiikissa, että tuolla painetaan ihan loppuun asti tai ainakin niin pitkään kuin jaksaa keikkailla.

VilleGalle painottaa myös, että fanikunta kasvaa artistin mukana.

– Tuntuisihan se tyhmältä lopettaa, jos yleisö edelleen haluaa kuulla kappaleita. On tullut tehtyä isoja biisejä ja yhtäkkiä lopettaisi vain sen takia, että on muka liian vanha.


Musiikissa ei pohjimmiltaan ole kyse ulkonäöstä tai nuorekkuudesta.

– Tuskin ne varsinkaan meidän bändin kohdalla tulee meidän lärvejä katsomaan. Meidän kappaleet ovat se asia, jotka merkitsee ihmisille.

VilleGallen mukaan Jare Tiihosen, 37, päätös lopettaa Cheekinä on vaikuttanut mielikuviin Suomessa.

– Nyt kun Cheek lopetti, on oletus, että muidenkin on lopetettava. Meillä on salit täynnä ja kaikki hyvin. Koen, että tässä ollaan vasta puolivälissä.

– Kun yleisölle ei enää maistu, on aika miettiä jotain muuta.

Nyt ei kuitenkaan vielä hetkeen näytä siltä, sillä JVG:llä riittää yleisöä.

Vain elämää -ohjelma tuo mukanaan valtavan palauteryöpyn. VilleGallelle se on jo tuttua, sillä niin kävi edelliselläkin kaudella.

– Jokaisella tuntuu olevan minusta joku mielipide. Joskus se vähän harmittaa, että tulkintoja tehdään todella pintapuolisesti. Se on tämän alan todellisuutta, etteivät kaikki voi tykätä VilleGallesta. Yritän taas vähän vähentää itseni googlaamista, VilleGalle toteaa.


Suomen suosituimpiin miesartisteihin lukeutuva Antti Tuisku palasi hiljattain vuoden mittaiselta keikkatauolta. Kuluneen vuoden Tuisku vietti pääosin Espanjassa, mistä käsin hän opiskeli itselleen liikunta-alan ammattitutkinnon.

– Liikunta tuo mulle todella paljon hyvää oloa. Oon tässä vuoden aikana oivaltanut sen, että esimerkiksi tämä koulu ja se mitä olen siellä oppinut, on tuonut mulle tosi paljon onnea ja onnistumisen tunteita, Tuisku hehkuttaa Ilta-Sanomille.

Nyt paluuta artistimaailmaan ja keikkalavoille tekevä Tuisku painottaa, että liikunta on hänelle elintärkeä henkireikä. Hiljattain huippuraskaaksi luokitellun puolimatkan triathlonin suorittanut artisti kuitenkin tunnustaa, että ahkeran treenaamisen taustalla piilee paljon muutakin.

– Olisi tekopyhää väittää, ettei treenaamisella olisi mitään tekemistä ulkonäön kanssa, Tuisku myöntää Ilta-Sanomille.

– Kyllä mä haluan olla tietyllä tapaa freesi. Lisäksi mun tapa tehdä tätä työtä on kovin fyysinen. Mun täytyy olla huippukunnossa, jotta voin tehdä tätä työtä ja vetää keikkoja sillä tavalla, mitä meiltä on totuttu näkemään.

Ulkonäköpaineet mielletään yleisellä tasolla usein enimmäkseen naisia koskevaksi ongelmaksi ja julkisuudessa esillä olevat naiset saavat usein rankkaakin kritiikkiä ulkonäöstään. Tuisku kuitenkin painottaa, että myös hän on kohdannut urallaan ulkonäköön kohdistuvia paineita.

– Kyllä mun täytyy ihan rehellisesti myöntää, että kun oon 35 vuotias ja kuitenkin tässä genressä, niin niitä on.


Tuisku myöntää, ettei ole aina osannut suhtautua ulkonäköönsä yhtä tasapainoisesti kuin hän tänä päivänä tekee. Vanhempana ulkonäköpaineiden kohtaamisesta ja niiden käsittelemisestä on vain tullut huomattavasti helpompaa.

– Enää en koe siitä niinkään paineita. Mutta kyllä se on ihan erilaista olla 25 kuin 35, hän pohtii.

Kun Tuisku viimeksi palasi pitkältä keikkatauolta En kommentoi -albuminsa saattelemana neljä vuotta sitten, nähtiin julkisuudessa aivan uudenlainen Antti Tuisku. Nyt mies on tunnettu räväkästä tyylistään ja näyttävistä esiintymisasuistaan.

Tuisku iloitsee, että tänä päivänä myös Suomen musiikkibisneksessä on tilaa moninaisuudelle ja erilaisuutta pidetään enemmän rikkautena kuin heikkoutena. Hän kuitenkin muistuttaa, että ulkonäköpaineiden keskellä kaikista tärkeintä on olla aina oma itsensä.

– Tuntuu, että tänä päivänä on jo melkein tavallisempaa olla niin sanotusti ihmeellinen ja erilainen kuin tavallinen. Mutta myös tavallisuus on ihan okei. Se voi olla jollekin jopa voimavara, Tuisku miettii.

– Tuntuu, että erityisesti nuorilla on hirveä paine siitä, että heidän täytyy olla ihmeellisiä ja räväköitä erottuakseen joukosta. On hyvä muistaa, että jos olet oma itsesi, niin se on myös rikkaus. Vaikka joku kokisikin sen tavallisuutena, hän muistuttaa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt