Jukka Virtanen teki viimeisen kotiseutumatkansa – sadat jämsänkoskelaiset kerääntyivät jättämään jäähyväiset viihteen monitaiturille

Julkaistu:

Sadat jämsänkoskelaiset olivat katujen varsilla, kun suomalaisen viihteen suurmies Jukka Virtanen (1933–2019) kiersi viimeistä kertaa rakkaimmat paikat synnyinseudullaan.
Maanantai-iltapäivä Jämsänkosken keskustassa. Liput puolitangossa. 86 lyöntiä kirkonkelloista. Satoja ihmisiä kaduilla.

Ei syyttä. Kaikkien tuntema kylän ylpeys, viihdetaiteilija ja jalkapallomies Jukka Virtanen saapui kiertämään synnyinkuntaansa viimeistä kertaa.

Muistosaattue ajoi noin 3,5 kilometrin matkan nykyisin Jämsään kuuluvan Jämsänkosken keskustassa. Matkaan lähdettiin vanhalta torilta, Pöntöksi kutsutulta paikalta. Sinne Virtanen aina hakeutui kotikonnuilleen saapuessaan katsomaan, onko ketään paikalla.


Tärkeimpiä pysähdyspaikkoja olivat tietysti Virtasten Jämsänkosken-koti Korventiellä, Vanha Mylly ja tietysti pallokenttä, joka on jo muutaman vuoden ajan totellut nimeä Jukka Virtasen kenttä.

1. syyskuuta pitkäaikaisen sairauden murtamana kuollut Virtanen oli pitkään helsinkiläinen. Mutta suuri osa taiteilijan sydämestä oli aina Jämsänkoskella.

Samalle seudulle Virtasen maallinen tie lopulta myös päättyy, miehen oman toiveen mukaisesti. Virtasen tuhkat sirotellaan Kankarisjärven rannalle siunauspäivänä, lauantaina 28. syyskuuta.

– Viimeisen kerran Jukka kävi täällä keväällä. Silloin se hoki mulle koko ajan, että ”mää en lähe enää Helsinkiin, mää en lähe enää Helsinkiin”. Sanoin, että pakko sun on, kun sun paperit on siellä, Virtasen jo 5–6-vuotiaasta tuntenut Ahti ”Atsi” Leppänen muistelee viimeiseksi jäänyttä kohtaamista.

– Jukan piti vielä syksyllä tulla, mutta sitten Liisa (Virtasen vaimo) soitti, ettei se oo enää mahdollista. Jäi kiertämättä kaikki tutut paikat.


Leppäsen piti puolestaan kavereiden kanssa lähteä tervehtimään Virtasta Helsinkiin, mutta aika oli armoton.

– Ei keretty sittenkään. Jukka kuoli sittenkin yllättävän nopeasti, vaikka se taistelikin vuosia.

– Kyllähän tää haikeeta on. Mutta ei Jukka olis varmaan pahoillaan tästä kaikesta, Leppänen miettii muistosaattuetta ja sen keräämää huomiota.

Kun kirkonkellot ovat soineet, Leppänen, Ossi Lainkari ja Virtasen serkku, Sirpa Korhonen, käyvät arkun luona jättämässä vielä jäähyväisensä Virtaselle.

Pisimmät jäähyväiset jättivät Virtasen Laakson sairaalasta krematorioon Jyväskylään vieneet Silvo Hyppölä ja ruumisautoa kuljettanut Veli-Matti Virta.

– Jukan eläessä ajettiin paljonkin Helsinki-väliä yhdessä. Nytkin puhuttiin tullessa Jukalle paljon. Kuuli sitten tai ei, Hyppölä mietti hiljaa Pöntön luona.


Laakson sairaalan kappelissa Virtasta olivat saattamassa perheen lisäksi noin 15 Raittius- ja urheiluseura Zoomin jäsentä. Kappelissa arkun kansi oli auki viimeistä kertaa.

– Oli liikuttavaa, kun viimeisen kerran hiljaisesti huudettiin Jukalle perinteen mukaisesti kannustushuutomme ”herpati”. Näin teemme aina arkun äärellä.

– Minulle vielä kovempi hetki oli se, kun sain tiedon Jukan kuolemasta rockfutisturnaukseen Ouluun. En ollut itse kymmeneen vuoteen laittanut pelipaitaa päälle, mutta silloin laitoin. Pelaamisesta ei tullut mitään, kun itketti niin hirveästi.


Virtasen vanhimmista pelikavereista, jo 1950-luvulla Jämsänkoskella perustetun Hailovits-ryhmän 13 miehestä on elossa enää kolme. Muistosaattuetta seuraamassa heistä olivat Leppänen ja Lainkari.

– 80 vuotta Jukan kanssa tunnettiin. Varastossa on hirveesti muistoja, Leppänen kertoi ja antoi tulla saman tien monta maukasta tarinaa.

Mutta arkun luona ei turhia höpötetä.

– Sanon vaan, että koita pärjätä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt