Vesa-Matti Loirin ex-kihlattu Katja Peiponen eli uskomattoman ja traagisen elämän – tuskallinen päätös ajoi suhteen umpikujaan

Julkaistu:

Katja Peiponen koki 70-luvulla intohimoisen suhteen Vesa-Matti Loirin kanssa. Elämä kohteli huippumallinakin työskennellyttä naista rajusti.
Kansainvälisen mallin uran tehnyt Katja Peiponen ja Vesa-Matti Loiri menivät kihloihin maaliskuussa 1971. Traaginen rakkaustarina oli intohimoa täynnä, kerrotaan Jari Tervon kirjoittamassa Vesa-Matti Loirin elämäkerrassa Loiri. (Otava).

Ennen Peiposta Loiri oli vuoden 1965 Miss Suomen Virpi Miettisen kanssa. Miettisen kanssa samassa alivuokralaisasunnossa aikanaan punkannut Katja Peiponen oli tuohon aikaan nuori ja kunnianhimoinen valokuvamalli. Juuri Miettinen esitteli Katja Peiposelle karismaattisen näyttelijän Vesa-Matti Loirin.

Tämä toipui parhaillaan futisturmasta, kipsi jalassaan. Kirjan mukaan Peiponen kuvasi ensimmäisen kohtaamisen jälkeistä kutsua puolitoista vuotta myöhemmin Jaanassa, johon hän teki toimittajan töitä.

– Pystyisittekö te vastustamaan miestä, jolla on yhdeksän kilon kipsi jalassa, mutta pyytää teitä siitä huolimatta aamulla kello kuusi kanssaan syöttämään sorsia tai keinumaan puistossa? Peiponen kirjoitti.

Kihlat vaihdettiin maaliskuussa 1971. Rakastunut pari matkusteli ahkerasti ja näki yhdessä maailmaa.

Rakkaus sammui lopulta traagisesti syntymättömään lapseen. Kirjan mukaan Loirin mielestä Katja ei koskaan toipunut tekemästään abortista, vaikka hän nimenomaan itse sitä halusi. Peiponen suri aborttipäätöstään. Hän pelkäsi, että mallimaailman kiinnostus häntä kohtaan lakkaa.

Omat haasteensa toi Loirin työ, joka sai Peiposen maalailemaan piruja seinille: hän epäili rakastaan uskottomuudesta. Kirjassa kerrotaan, että erään kerran kun Loiri palasi kotiin, hänen kihlattunsa makasi sängyllä pilleripurkki vieressään. Hän oli yrittänyt itsemurhaa.

Tunteen paloa täynnä ollut suhde päättyi lopulta puolentoista vuoden yhteiselon jälkeen. Loiri ja Peiponen eivät enää koskaan tavanneet.


Oli sanomattakin selvää, että Katja Peiponen oli monipuolisesti lahjakas, vaikka elämä ei kohdellutkaan häntä silkkihansikkain. Turussa kasvanut Peiponen oli opiskellut kieliä Åbo Akademissa ja esiintynyt tanssijana Svenska Teaternin musikaalissa Hair. Malliaikojen jälkeen Peiponen työskenteli freelance-toimittajana Suomessa ja Pariisissa.

Kirjailija, professori emeritus Panu Rajala tutustui malli Katja Peiposeen 70-luvun alussa silloisen vaimonsa Elina Ylivakerin kautta. Ylivakeri työskenteli New Yorkissa Eileen Fordin mallitoimiston huippumallina vuosina 1968–1972.

Katja Peiponen oli yksi Fordin palkkaamista malleista. Ylivakeri oli Peiposen ”isosiskotyyppinen opastaja”, Rajala kuvailee.

– Elina oli Katjan tukena New Yorkissa. Elina oli vihainen, koska Eileen kohteli kovakouraisesti naisia, Rajala kertoo.

Molemmat palasivat Suomeen 70-luvun alussa. Katja Peiponen asui alussa kämppiksenä Elina Ylivakerin yksiössä Kulosaaressa.

– Hän oli kiltti kaunis tyttö. Minulla on lämpimät muistot hänestä, Panu Rajala muistelee.

Rajala tutustui Peiposeen ensin Helsingissä ja myöhemmin Pariisissa, jonne Peiponen muutti koettelemaan siipiään freelance-toimittajana ja mallina. 2000-luvun alussa vaaleaa Peiposta kuvailtiin lehdissä terveeksi suomalaisvastineeksi huippumalli Twiggylle.


Nyt jo edesmenneen suomalaisnaisen kauneus teki 70-luvulla vaikutuksen myös surrealistitaiteilija Salvador Dalíin. Peiponen muisteli unohtumatonta kohtaamista taiteilijasuuruuden kanssa Ilta-Sanomille antamassaan haastattelussa 2001. Dali (1904–1989) näki Katjan mallikansion Pariisissa ja lumoutui silmien turkoosista väristä. Hän halusi maalata taulun, johon ikuistaisi tytön pohjoiset piirteet.

Peiponen tapasi Dalín, mutta ei ottanut keikkaa vastaan. Hän ei yksinkertaisesti innostunut siitä, eikä Dalín äärimmäisyyksiin menevä teatraalisuus tehnyt vaikutusta Peiposeen. Edes mallitoimiston painostus ei saanut naista taipumaan.

– En olisi moista ilveilijää montaa päivää kestänyt. Ajattelin, että saman rahan saa muualtakin. Mallin ammatti on usein aivoton ja alentava, Peiponen totesi 2001.

Panu Rajala muistaa Peiposen menevänä naisena, joka edusti usein erilaisissa tilaisuuksissa.

– Hän oli hauska kulttuuridaami, joka uiskenteli tilaisuuksissa pressikortilla. Hän oli eräänlainen kulttuurikerjäläinen.

Rajalan mukaan Katja Peiposessa oli tiettyä filmaattisuutta ja runollisuutta.

– Hän oli kuin kamelianainen tai oopperahenkilö.

Vuosien varrella Rajala ja Peiponen tapasivat muun muassa Vammalan vanhan kirjallisuudenpäivillä.

– Hän puhui, kuinka hänen oli vaikea löytää jalansijaa elämässä.


Elämä todella koetteli Katja Peiposta eron jälkeen. 80-luvulla Pariisissa muotisuunnittelijaksi opiskelleen Jaana Koskivaara-Conielin mukaan Peiponen piti pitkään majaa Pariisin keskustassa pienessä vinttihuoneessa. Rahavaikeudet varjostivat arkea.

Elämään astui myös usko korkeampiin voimiin. Katjan tiedettiin seuranneen tiiviisti uskonnollista gurua. Hän myös järjesti vinttihuoneessaan meditaatiokursseja 80-luvun puolivälissä.

Viimeisen kerran Panu Rajala ja Katja Peiponen tapasivat vuosi ennen Peiposen kuolemaa. Rajalan mukaan Peiponen ei tuolloin enää voinut hyvin.

– Maailman tila ahdisti häntä, vaikka hänessä oli hauska ja hullutteleva puoli. Viimeinen pisara taisi olla 9/11 New Yorkissa. Muistan että hänen läheisensä sanoivat, että se lopullisesti mursi hänen mielensä, Panu Rajala kertoo.

Katja Peiponen kuoli syksyllä 2001.