Vesa-Matti Loiri kieltäytyi vuosien ajan kaikista elämäkerroista – nyt Jari Tervo kertoo uutuuskirjan rankasta syntyprosessista

Julkaistu:

Jari Tervo kertoo IS:n haastattelussa, miten sai Vesa-Matti Loirin mukaan elämäkertaprojektiin ja miten kirja syntyi.
Miten Jari Tervo onnistui siinä, missä kymmenet muut kirjailijat eivät? Miten ihmeessä hän sai taivuteltua Vesa-Matti Loirin omaelämäkerran tekemiseen?

Sitä todella voi pitää pienenä ihmeenä.

Taiteilijalegenda Loiri oli saanut tarjouksia elämäkerran tekemisestä lähes vuosittain, ja parhaimmillaan niitä oli lojunut hänen pöydällään peräti yhdeksän. Vuosikymmenten varrella Loiri oli kuitenkin kieltäytynyt kategorisesti kaikista tarjouksista, koska ei yksinkertaisesti halunnut omaa elämäänsä piirrettävän kovien kansien väliin.


Kunnes hänen takkinsa yhtäkkiä kääntyi.

Menestysromaaneistaan tunnettu Tervo kertoo yllättyneensä siinä vaiheessa itsekin.

– Olin jo haudannut ajatuksen siitä, että tämä projekti joskus onnistuisi, Tervo, 60, kertoo IS:lle nyt.

– Hän (Loiri) oli nimittäin jo kieltäytynyt tiukasti myös minun tekemästäni elämäkertaehdotuksesta.

Tervon kirjoittamassa teoksessa on peräti noin 700 sivua.

– Aika hänet tähän lopulta taivutti, lähes parikymmentä romaania kirjoittanut Tervo sanoo.

Hämmästyttävän monipuolisen uran tehnyt Loiri ja Tervo tapasivat ensimmäisen kerran 2004 Ylen studiokulisseissa, kun he olivat yhtä aikaa Arto Nybergin vetämän keskusteluohjelman vieraina. Sekä näyttelijänä että laulajana kuuluisuuteen noussut Loiri ehdotti Tervolle ohjelman jälkeen vierailua hotelli Pasilassa.

– Siinä Ylen pihalla aikamme hippasteltua päätimme lähteä hotelli Pasilan baariin, jossa ilta sitten venähti pitkäksi. Illan aikana hän kertoi useita mielenkiintoisia asioita elämästään, hän osoittautui hyväksi tarinankertojaksi, Tervo selvittää.

– Selvisi myös esimerkiksi se, että vanhemmat olivat aina kutsuneet häntä Matiksi, eivät siis Vesa-Matiksi tai Veskuksi.


Vuodet vierivät, vuosikymmenkin.

Hiljalleen tunnettu kaunokirjailija alkoi tuntea poltetta siihen, että hän pääsisi tekemään elämäkerran kaveristaan Vesku Loirista. Ajatus voimistui vuosina 2013–2014, ja silloin hän päätti iskeä ehdotuksensa tiskiin.

– Sanoin Matille, että mitä jos me tehtäisiin sinusta elämäkerta. Hän lupasi harkita, Tervo kertoo.

Kului tovi, kunnes Tervo sai vaimonsa kanssa kutsun saapua seuraamaan Veskun keikkaa. Tervo uskoi tämän tarkoittavan, että Vesku vastaisi myöntävästi.

– Sanoin vaimolleni, että Matti varmaan kertoo suostuvansa kirjaprojektiin, koska ei hän muuten tällaista kutsua tässä vaiheessa esittäisi.

– Mutta siellä takahuoneessa Matti sanoikin, että ei se valitettavasti onnistu – että ei hän voi, Tervo muistelee.

Tv-kasvonakin tunnettu Tervo keskittyi muihin projekteihinsa seuraavien kahden vuoden aikana. Sen jälkeen Tervolle kerrottiin kautta rantain, että Loiri saattaisi olla heltymässä ajatukselle kirjan tekemisestä.

– Minua kehotettiin ottamaan yhteyttä häneen, mutta sanoin heti, ettei se ole hyvä idea. Olen oppinut, että kun mies sanoo ei, niin se on ei. Sanoin kyllä myös, että eri asia, jos hän olisi itse aloitteellinen asiassa. Perustelin, että siinä tapauksessa päätös myös pitäisi, Tervo paljastaa.


Tervoon oli tuolloin mitä ilmeisimmin ollut yhteydessä Loirin pitkäaikainen ystävä, yhteistyökumppani ja asioidenhoitaja Pete Eklund, joka oli aktivoitunut asiassa Otavan kanssa. Asia oli jälleen hautautunut.

– Yhtenä päivänä talvella 2017 puhelimeni sitten soi. Soitto tuli Eklundin numerosta, mutta vastattuani siellä olikin Matti.

– Hän sanoi ykskantaan: ”Vesku tässä terve, tehdään se vitun kirja”, Tervo sanoo.

– Ihan ensimmäiseksi halusin selvittää yhden asian. Kirjojen kohdehenkilöt ovat aina enemmän tai vähemmän kirjailijoiden lapsia, ja niinpä esitin hänelle kysymyksen: ”Koska sinä olet nyt lapseni, niin voinko kutsua sinua Matiksi?” Se sopi hänelle oikein hyvin.

Haastattelumateriaalin kerääminen alkoi Tervon mukaan Loirin mökiltä Lapista. Sittemmin kaksikko istahti säännöllisesti muistelemaan taiteilijan ainutlaatuista uraa ja elämää.

– Tapaamistemme yhteydessä valkoviiniä ja konjakkia kaatui kiitettävästi. Teimme kuitenkin koko ajan hommia intohimoisesti, Tervo sanoo.

– Kun emme juoneet valkoviiniä tai konjakkia, joimme paljon kahvia. Näin tapahtui erityisesti Veskun kotona, jossa lisäksi poltimme sikareita siinä määrin, että kämpässä oli kova katku. Erään kerran himaan päästyäni jopa kalsarini haisivat voimakkaasti sikarille, vaikka en ollut missään vaiheessa riisuuntunut. Stydii tavaraa, Tervo sanoo hymähdellen.


Massiivisessa teoksessa ei käsitellä vain Loirin elämää, vaan liikutaan alati myös historiallisessa kontekstissa. Tietoviisaana kunnostautunut Tervo peilaa kulloistakin ajankuvaa monenmoisten esimerkkien kautta ja nimenomaan epätavallisen runsaassa mittakaavassa. Miksi näin, Jari Tervo?

– Kirjassa yhteiskunta kulkee koko ajan taustalla, koska taiteilija elää aina ajassa. Esimerkiksi Matin ja Esko Linnavallin 1960-luvun villi poikamieselämä olisi tuskin ollut mahdollista ilman silloin nähtyä seksivallankumousta. Piti selvittää, miksi yhtäkkiä kaikki saivat kaikilta tai kukaan ei keneltäkään, Tervo ruotii.

Kirja sisältää paljon erilaisia Tervon tietämiä anekdootteja ja hankkimia dokumentteja. Nyt 74-vuotias Loiri oli aikanaan tovin aikaa Lapinlahden mielisairaalassa, ja nyt kirjassa tuodaan virallisten dokumenttien voimalla esiin hänen tarkka potilaskertomuksensa.

– Olen elämäni aikana seurannut paljon asioita, ja yleensä ihmisillä mieleen jäävät parhaiten sellaiset asiat, jotka itseään kiinnostavat. Matti oli erinomainen ja paras lähteeni, mutta hän ei muistanut kaikkia vuosilukuja tai henkilöiden nimiä, Tervo kertoo.

– Matti oli muun muassa tavattoman ilahtunut siitä, kun muistin Alkon laboratoriossa aikanaan rotille viinaa juottaneen miehen nimen. Oli lisäksi muutamia sellaisia asioita, jotka tarvitsivat mielestäni dokumentteja tuekseen – kuten Veskun mielisairaalassa vierailu.


Uutuuskirjassa osa teemoista käydään alusta loppuun läpi, ja sen jälkeen palataan jälleen ajassa taaksepäin. Esimerkiksi instituutiomaista Uuno Turhapuro -hahmoa käsittelevä luku seulotaan läpi syntyhetkestä näihin päiviin asti, kunnes seuraavan luvun alussa ollaan jälleen kiinni 1970-luvussa.

– Olisi ollut pöljää, jos olisin sanonut 20 kertaa, että sen ja sen vuoden Uuno Turhapuro -elokuva käsitteli sitä ja toinen tätä asiaa, Tervo linjaa.

– Oli myös alusta asti selvää, että mitään 200 sivun kirjaa ei olisi voinut tarjota lukijoille. Se olisi ollut valtava pettymys, koska Matti on elänyt niin pitkän ja rikkaan elämän. Jossain vaiheessa mietin, että pitäisikö kirja jakaa kahteen osaan, mutta ei sekään olisi toiminut. Elämän haasteiden ja ratkaisujen tuli olla samassa kirjassa.

Petri Nevalainen kirjoitti aikanaan Loirista elämäkerran, jonka tekemiseen taiteilija ei itse osallistunut.

– Joistakin henkilöistä tehdään elämäkertoja ilman kohdehenkilön omaa kertomusta. Matista olisi ehkä saanut perusteellisemman tarinan ilman hänen myötävaikutustaan, mutta silloin siitä olisi jäänyt puuttumaan paljon. Ei olisi voinut esimerkiksi tietää, miltä Matista on jokin asia kulloinkin tuntunut.

Loiri avautuu kirjassa rohkeasti mm. naisseikkailuistaan, päihteiden käytöstään ja uskostaan jälleensyntymiseen.

– Nostan Matille hattua rohkeudesta. Haastatteluhetkillä minäkin avasin avoimesti elämääni, koska en olisi voinut vain laittaa jalkojani pöydälle ja olettaa, että Matti kertoo kaiken itsestään. Tarvittiin vaihtareita, Tervo näkee.

– Minulla on iso kasa haastattelumateriaalia kovalevylläni. Pian aion polttaa ne.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt