Handsmaid’s Tale -saaga päättyy Margaret Atwoodin salamyhkäisessä uutuusteoksessa – naisten painajainen jatkuu: ”Inspiraation lähde on maailma, jossa elämme”

Julkaistu:

uutuuskirja
Kanadalaisen menestyskirjailijan Margaret Atwoodin saaga autoritaarisen yhteiskunnan dystopiasta päättyy tiistaina julkaistussa kirjassa Testamentit. Se on jatko-osa 34 vuotta sitten julkaistulle Orjattaresi-klassikolle, joka on tuttu televisiostakin.
Tienraivaaja, feministi, ympäristöaktivisti ja palkittu kirjailija. Kanadalainen Margaret Atwood, 79, kirjoitti 35 vuotta sitten kirjan dystopiasta, jossa ihmiskunnan hedelmällisyys oli romahtanut ympäristön saastumisen vuoksi.

Sen seurauksena fundamentalistikristityt perustivat valtion, jossa naiset kaapataan ja alistetaan synnyttämään isäntäperheilleen jälkeläisiä ja pukeutumaan valkoisiin hilkkoihin.

Atwoodille merkittävät teemat, ympäristö ja tasa-arvo, ovat vähintäänkin yhtä ajankohtaisia kuin vuonna 1985, jolloin The Handmaid’s Tale – Orjattaresi julkaistiin.

Kenties juuri siksi romaaniin perustuva, vuonna 2017 alkanut samanniminen draamasarja nousi valtaisan suosion kohteeksi. Sarja on saanut sekä Emmy- että Golden Globe -palkinnot. Suomessa ohjelmaa ovat esittäneet Yle Teema ja suoratoistopalvelu HBO Nordic.

Tiistaina klassikkokirjan jatko-osa Testamentit ilmestyi maailmanlaajuisesti. Suomennoksen on kustantanut Otava. Juuri tv-sarjan menestys rohkaisi Atwoodia kirjoittamaan yli 30 vuotta vanhalle teokselleen jatkoa.


Testamentit on harvinaisen odotettu teos, mistä kertoo jo se, että kirjan Lontoossa järjestetty julkistustilaisuus esitettiin videoyhteydellä yli tuhannessa elokuvateatterissa ympäri maailmaa – myös Finnkinon teattereissa Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Kirjailijaa haastatteli BBC:n toimittaja, kirjailija Samira Ahmedwill, jolle Atwood on lupautunut raottamaan sitä, miksi päätyi tekemään jatko-osan Orjattaresi-teokseen 34 vuotta ensimmäisen osan julkaisemisesta.

Testamentit lupailee lukijoilleen paljon, sillä kirja on ehdolla arvostetun brittiläisen Booker-kirjallisuuspalkinnon saajaksi.
Odottavaa tunnelmaa on voimistanut entisestään julkistamisen alla vallinnut salamyhkäisyys. Edes kirjallisuuskriitikoiden ei ollut tarkoitus saada teoksesta arvostelukappaletta kotiin luettavaksi, vaan kustantamot tarjosivat mahdollisuutta lukea kirja valvotusti kustantamoiden tiloissa, kunhan ensin allekirjoitettaisiin salassapitosopimus.

Teoksia kuitenkin lipsahti lukijoille ulkomailla, ja reiluuden nimissä Suomessakin romaania alettiin jakaa myös etukäteen luettavaksi.

Kirjassa hypätään 15 vuoden päähän siitä, mihin edeltävä jäi. Edellisessä kirjassa päähenkilö Offredin tulevaisuus jää arvattavaksi. Testamentissa hän ei ole enää pääosassa vaan esiintyy kirjan sivuilla vain satunnaisesti. Valtion viholliseksi julistettu Offred on kuitenkin saavuttanut myyttisen maineen Gileadin vastarintaliikkeessä. Testamentin tapahtumat kerrotaan kolmen naisen näkökulmasta, joista yksi on Offredin tytär.


Millaisen testamentin Atwood sitten jättää lukijoilleen, joille on jo ennakkoon maalattu kuva menestyskirjasta, kun saaga tulee nyt vuosikymmeniä sen alkamisesta päätökseensä?

Uusi teos ei ole sävyltään läheskään samanlainen satiiri naisvihasta kuin edeltäjänsä. Sarjan edellinen osa keskittyi luomaan lukijalle premissejä ja maalasi sovinistisen dystopian nimetä Gilead. Määrittelemättömään tulevaisuuteen sijoittuva totalitaarinen yhteiskunta perustuu miesten ehdottomaan valtaan, jossa naiset on alistettu heidän tahtoonsa. Naisia on kielletty käyttämästä syntymänimeään, omistamasta maallista mammonaa, työskentelemästä, lukemasta tai kirjoittamasta.

Lisäksi miesten omaisuudeksi määriteltyjen naisten lisääntymistä kontrolloidaan. Vaikka kuvitteellinen maailma on radikaali, Atwood kertoo inspiroituneensa todellisuudesta.

– Kaikki, mitä minulta on kysytty Gileadista, sen toiminnasta ja rakenteesta, on toiminut tämän kirjan inspiraationa. No, melkein kaikki! Toinen inspiraation lähde on ollut tämä maailma, jossa elämme, Atwood on kommentoinut uutuusromaania kustantamon tiedotteessa.

Orjattaresi-kirjan jälkeen Gileadin maailma on lukijoille tuttu. Uudessa romaanissa kirjailija jättää olojen kuvauksen sivuosaan ja keskittyy rakentamaan puhdasoppisen trillerin yllättävine käänteineen, joita ei tässä ole syytä paljastaa.


Orjattaresi- ja Testamentit -teosten julkaisemisen välissä maailmassa on tapahtunut paljon. Sitten 1980-luvun esimerkiksi Suomi on ottanut jo valtaisia harppauksia kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. 1990-luvun aikana naiset päästettiin vapaaehtoiseen asepalvelukseen, sukupuoleen perustuva syrjintä kiellettiin uudistetussa perustuslaissa ja siveellisyysrikossäännökset kumottiin. Kruunuksi Suomi sai ensimmäisen naispresidentin.

2010-luku tullaan muistamaan viihdemaailmaa ravisuttaneesta metoo-kampanjasta, joka nosti naisten kohtaaman seksuaalisen ahdistelun kansainväliseksi puheenaiheeksi. Viimeistään metoo nosti Handmaid’s Talen arvoonsa sen maalatessa irvokkaan kuvan siitä, millaiseksi miesten hallitsema maailma voisi äärimmillään kehittyä.

Jos Atwoodin teoksesta olisi tehty sarja tai elokuva 1980-luvulla, olisi se tuskin menestynyt samoin kuin kolme vuosikymmentä myöhemmin, 1990-luvulla ilmestynyt elokuva ei saanut osakseen samanlaista suosiota kuin 2017 alkanut sarja. Ei olekaan ihme, että Atwoodista tuli yksi naisten oikeuksien suurimmista ikoneista juuri 2010-luvulla.

Työ naisten oikeuksien puolesta ei kuitenkaan ole vielä valmis, ja sen tietää myös Atwood, pitkän linjan feministi.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt