Jukka Virtasen elämäntyö mykistää – viihteen monitaituri teki vuosikymmenien mittaisen uran, joka hakee vertaistaan

Julkaistu:

elämäntyö
Sanoittaja, runoilija, suomentaja, juontaja, käsikirjoittaja, näyttelijä, juontaja, laulaja ja ohjaaja. Jukka Virtanen teki kaikkea – sitäkin mitä ei osannut.
Sunnuntaiaamuna 86-vuotiaana menehtyneen Jukka Virtasen monitaituruus hakee vertaistaan kulttuuri- ja viihdealalla. Sanataiturin, humoristin, satiirikon, ohjaajan, näyttelijän ja televisiopersoonan ura ulottui seitsemälle vuosikymmenelle ja kattoi niin television ja radion kuin kirjallisuuden, musiikin ja teatterin.

Virtasen leppeän särmikäs persoona ihastutti ja kokosi suomalaiset tv-ruudun äärelle. Kirjallinen tuotanto muokkasi sitä, mitä suomalaiset katsovat ja kuuntelevat ja mille nauravat.

Virtasen elämäntyö on niin hengästyttävän pitkä, että siitä voisi kirjoittaa kirjan – kuten Virtanen tekikin (Kuvassa keskellä Jukka Virtanen, 2003).

Levyraadin kapteeni

Vuonna 1958 Jukka Virtasesta tuli toimittaja Yleisradioon. Pian hän siirtyi kuitenkin viihteen puolelle. Virtanen työskenteli Yleisradiossa vuoteen 1966 asti, siitä eteenpäin freelancerina sekä Ylellä että MTV:llä. Ensimmäisiä ohjaustöitä oli tv-hahmo Niilo Tarvajärven Palapeli-ohjelma.

1960-luvun alkupuolella Virtanen oli käsikirjoittajaryhmässä Kankkulan kaivolla -radiohassuttelussa, joka parodioi Ylen suorien radioreportaasien silloista jäykkää tyyliä.

Virtanen oli mukana VEK-työryhmässä, jonka viihdeohjelma Lumilinna voitti tv-ohjauksen Montreux’n Kultaisen Ruusun 1965.

1990-luvulla Virtanen muistetaan tanskalaisesta The Joulukalenteri -sarjasta, jonka hän suomensi ja ohjasi. Virtanen näytteli sarjassa Iki-Iäkäs-tonttua. Koska kyseessä oli Virtanen, lastensarjasta ei puuttunut satiiria eikä roisiakin huumoria.


Virtasen kertojaääni tuli tutuksi myös tšekkoslovakialaisessa Rosvo-Rudolf-piirrossarjasta.

Koko kansan tv-kasvoksi Virtanen tuli Levyraadissa. Hän juonsi ohjelmaa lähes 20 vuotta, omintakeiseen tyyliinsä, johon kuului kevyt kuittailu aisaparille Klasulle, Klaus Järviselle. Runoraati-ohjelmassa Virtanen esiintyi vielä 2000-luvulla.

Kerran Virtanen arvosteli ohjelmassa erään The Beatles -yhtyeen Yesterdayn, jolle hän antoi seiskan ja arvioi, että ”tämä ei kyllä elä kauan”.

Runoraati-ohjelmassa Virtanen esiintyi vielä 2000-luvulla.

Viimeisen televisioroolinsa Virtanen teki Roba-poliisisarjassa 2015. Hän näytteli vanhusta, minkä hän totesi ”helpoksi rastiksi”. Samana vuonna avoimesti terveysongelmistaan puhuneen Virtasen syövän uutisoitiin tuolloin levinneen. Joulukuussa vuonna hänet nähtiin vielä Liisa-vaimonsa kanssa Linnan juhlissa.

Taiteen valtionpalkinnolla Virtasta muistettiin vuonna 2001 ja erikois-Venloilla vuosina 2002 ja 2012. Taiteilijaeläkkeen hän sai 1997.

”Kuolemattomia tekstejä”

Muiden levyttämiä Virtasen sanoituksia on noin 250. Verbaalivirtuoosi liikkui sanoittajana vaivatta herkemmistä tunnelmista (Minä kaipaan Espalle takaisin, sävellys Kaj Chydenius) huumoriin (Pornolaulu, laulu Simo Salminen). Virtasen kynästä ovat sanat Elton JohnBernie Taupin-kappaleessa, joka kääntyi Maalaismaisemaksi. Tunnettuja lauluja ovat myös Seitsemän kertaa seitsemän, Konstan parempi valssi ja Hottentottilaulu.

– Kaikilla ammatikseen riimittelevillä on jonkinasteinen paranoia. Laulujen sanoittaminen on vaikeampaa kuin säveltäminen, sillä sanojen merkitysten kanssa kamppailu on tiukkaa hommaa. Hulluuden kautta syntyy kuitenkin kuolemattomia tekstejä, Virtanen sanoi Ilta-Sanomissa 1993.

Virtanen ei antanut laulutaitojen sanella tekemisiään, vaan esitti 1960–1970-luvuilla kappaleita Hanna ja Niilo, Balladi pojasta nimeltä Vee, Perspirantti-Antti ja Kaupungin rumin mies. Virtanen esiintyi myös Songilo-lauluyhtyeessä, joka repertuaariin kuului kappale Sukuvika - suksi ei luista.


Elokuussa 2008 Virtanen sai sanoittajan urastaan tunnustuksena Juha Vainio -palkinnon. Edelliskuussa oli ilmestynyt Virtasen tribuuttialbumi Sanat Jukka Virtanen, jolla tunnetut artistit tulkitsivat Virtasen sanoituksia. Syyskuussa järjestettiin levystä konserttikiertue.

Virtasen teksteille on tyypillistä, että ne kestävät hyvin aikaa, palkinnon perusteissa todettiin.

– Omimmillaan hän on lauluissa, joissa lämmin huumori pysäyttää arjen keskellä huomaamaan ajallisen ajattomuuden.

Revyitä ja oopperaa

Virtanen oli perustamassa Uutta Iloista Teatteria (UIT) ja kuului sen alkuperäiseen käsikirjoittajaryhmään. Hän ohjasi UIT:n revyyt vuosina 1989–1999 ja vaikutti teatterissa vielä 2010-luvun alussa.

Virtanen suomensi lisäksi klassikkomusikaalit Les Miserablésin, Miss Saigonin ja West Side Storyn.

Virtanen rakasti myös oopperaa ja kirjoitti kolme librettoa, Jukka Linkolan säveltämiin Peter Paniin, Antti Puuhaaraan ja Hallin Janneen.

Toisen sanamestarin, Junnu Vainion laulut olivat pohjana teatteriesityksessä Albatrossi ja Heiskasessa, jonka Virtanen käsikirjoitti ja ohjasi. Näytelmä on kiertänyt useiden teattereiden ohjelmistossa.

Komediaklassikoita

Elokuvantekijäksi Virtanen alkoi opiskella 1950-luvulla päästyään ohjaaja Erik Blombergin Allotria Filmiin käsikirjoittajaksi. Siellä Virtanen oppi myös kuvaamaan ja leikkaamaan.

Spede Pasasen ja Virtasen kemiat kohtasivat niin hyvin, että miehet tekivät lukuisia komedioita luoden suomalaista huumoriperinnettä.

Komediaklassikkoina voidaan pitää Spede-elokuvia Pähkähullu Suomi ja Noin 7 veljestä, jotka Virtanen käsikirjoitti ja ohjasi ja joissa hän myös näytteli. Elokuvarooleja oli Uuno Turhapuro - ja Vääpeli Körmy- sarjoissa.


Pikkurooleissa Virtanen käväisi vielä vuonna 2017, jolloin ensi-illan sai Aki Kaurismäen ohjaama Toivon tuolla puolen. Virtasen kanssa samassa pokeripöydässä istuivat Sulevi Peltola ja Jörn Donner. Muutamia vuosia aiemmin Virtanen oli piipahtanut myös Mika Kaurismäen Tie pohjoiseen -elokuvassa.

Lukihäiriöinen kirjailija

Virtanen kirjoitti kahdeksan kirjaa, joista kolme toisen kirjoittajan kanssa.

Omaelämäkerran lisäksi Virtaselta ilmestyi kaksi lasten runokirjaa: Kaukaisen saaren aarre ja Satujunalla Olipa kerran kaupunkiin. Virtasen parhaat urheilukolumnit on myös koottu kirjaksi. Rakkaan Zoom-seuransa historian Virtanen koosti kirjaksi vuonna 2008.

Ilta-Sanomien kolumnistin, ystävänsä Seppo ”Bisquit” Ahdin kanssa Virtanen teki lennokkaan matkakirjan Intiassa kukin on kummempi, jossa ei sananmuunnoksia säästelty.

Kirjailijalla, sanoittajalla ja runoilijalla oli vaikea lukihäiriö.

– Kun kävin aikoinani koulua, lukihäiriötä ei vielä ymmärretty, vaan minua pidettiin laiskana, hän kertoi eräässä lehtihaastattelussa.

Lähteet: Ilta-Sanomat, Helsingin Sanomat, Iltalehti, Yle, Aamulehti, Suomen Kuvalehti.

Jukka Virtanen

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt