H. C. Andersenin kuuluisaan satuun ja Disney-elokuvaan perustuva Pieni merenneito -suurmusikaali sai eilen ensi-iltansa Helsingin kaupunginteatterissa.
Tarina kertoo pienestä merenneidosta Arielista, joka haluaa pois merellisestä kuningaskunnastaan ja elää ihmisten maailmassa, kun hän näkee eräänä päivänä merellä seilaavan prinssin.
Musikaali on myös Helsingin kaupunginteatterin suurin ja kallein tuotanto ja teknisesti hyvin vaativa: tapahtuuhan suurin osa tarinasta veden alla.
Mietin etukäteen, miten teatterilavalle on edes mahdollista rakentaa vedenalainen taikamaailma, mutta sen nähtyäni voin sanoa, että kyllä vain on.
Ensi-illassa näkemäni spektaakkeli on kerrassaan lumoava.
Vedessä on koralliriuttoja, merenneitoja, rapuja, mustekaloja ja leijailevia meduusoja. Kaikki on tehty todella taiten, ja esitystä voi katsella vain ihaillen. Lavasteet ja taustalle heijastuvat projisoinnit tekevät maailmasta varsin todellisen.
Visuaalisuus on musikaalin ehdoton valtti, sillä tarina vaihtelee tiuhaan merenalaisen ja maanpäällisen maailman välillä.
Kaiken myös pitää näyttää hyvältä, sillä Disney valvoo jokaista yksityiskohtaa. Musikaali annettiinkin hyviin käsiin, sillä sen on ohjannut muun muassa Kinky Boots -menestysmusikaalista tuttu, kansainvälistä uraa tekevä teatteriohjaaja Samuel Harjanne.
Mutta visuaalisuus on vain yksi osa musikaalia.
Alan Menkenin lumoava ja maagisen kaunis musiikki teki aikoinaan Pieni merenneito -elokuvasta (1989) yhden maailman suurmenestyksistä.
Musikaalia varten Menken sävelsi yli kymmenen uutta laulua – mukana myös tunnetuimmat kappaleet Part Of Your World ja Oscar-palkinnon voittanut Under the Sea.
Suomalaisessa versiossa kappaleet esitetään suomeksi, ja upeasti esitetäänkin!
Pääosassa, 16-vuotiaana Arielina, nähdään Sonja Pajunoja, joka loistaa sympaattisena ja hyväsydämisenä, mutta hieman naiivina Arielina, jolla on lumoavan kaunis ääni.
Tarinassa Ariel rakastuu prinssi Erikiin (Martti Manninen) ja tekee merinoidan kanssa sopimuksen voidakseen elää rakastettunsa kanssa.
Ariel kun haluaisi kävellä pitkin katuja, osallistua tanssiaisiin ja olla mukana ihmisten maailmassa, mutta tämä ei ole pyrstön kanssa mahdollista.
Merinoita suostuu muuttamaan Arielin ihmiseksi kolmen päivän ajaksi, mutta vastineeksi Arielin on luovuttava äänestään.
Tarinan upein henkilöhahmo onkin merinoita Ursula, jota näyttelee Sanna Saarijärvi. Hänen pelottava, mutta samalla varsin hykerryttävä hahmonsa sai ensi-iltayleisön useasti aplodeihin.
Edes teatteriseuranani ollut 5-vuotias ei hätkähtänyt Ursulaa, vaikka Ursulan ulkonäkö ja julma nauru saattaa kyllä pelottaa joitakin perheen pienimpiä.
Musikaalia ei suositella alle kouluikäiselle, sillä se kestää väliaikoineen 2,5 tuntia.
Tosin 5-vuotiaskin jaksoi katsoa musikaalin yllättävän hyvin alusta loppuun: joskin ennen puoliaikaa kuullut pidemmät lauluosuudet olivat lapselle pitkästyttäviä – ja aikuisille puolestaan varsin koskettavia.
Sen sijaan kaikki erikoiset merenelävät ja Ursulan häijy olemus pitivät lasta hyvin mukana tarinassa.
Tosin lapsi jaksoi ihmetellä, miten Ariel pystyy uimaan meressä, koska lavalla ei ole oikeaa vettä.
Lapsi myös päätteli, että Ariel ei ui, vaan leijuu ilmassa, koska uskoi Arielin roikkuvan vaijereilla katosta. Uskokoon ken tahtoo.
Musikaali toimii hyvin katsojien iästä riippumatta. Pohjimmiltaanhan kyseessä on ajaton rakkaustarina, mutta samalla tarina itsensä kuuntelemisesta, oman identiteetin etsimisestä ja omien unelmien tavoittelusta.
