Poikansa menettänyt Vesa-Matti Loiri nousi festarilavalle Seinäjoella – surumieliset kappaleet herkistivät yleisön

Julkaistu:

Seinäjoella nähtiin lauantaina harvinainen ja koskettava keikka, kun taiteilija Vesa-Matti Loiri nousi festivaalilavalle.
Poikansa toukokuussa menettänyt Loiri teki OmaSp stadionfestivaaleilla yhden harvoista tämän vuoden keikoistaan. Loiri esiintyi yhdessä kitaristi Peter Lerchen kanssa.

Soittolista koostui suurimmaksi osaksi tutuista, Eino Leinon runoihin sävelletyistä teksteistä.

Keikalla kuultiin monta surumielistä kappaletta, tuttua ja taattua Loiria, kuten Laulu on iloni ja työni, Ja vuodet ne käy, Vaiennut viulu, Elegia, Erakon hämmästys, Lapin kesä, Väliaikainen sekä Nocturne.

Vasa-Matti Loiri poika Joonas Loiri menehtyi viime toukokuussa yllättäen sairauskohtaukseen 37-vuotiaana. Joonas Loiri teki uran muusikkona, ohjaajana ja dj:nä.

Rakastettu taiteilija joutui luopumaan jo toisesta pojastaan, sillä Loirin Jani-poika kuoli auto-onnettomuudessa vuonna 1994.

Loirilla on kaksi, vuosina 1995 ja 1996 syntynyttä poikaa sekä vuonna 1979 syntynyt tytär.

Taiteilija on toistaiseksi vetäytynyt julkisuudesta, eikä hän halunnut antaa haastattelua myöskään Seinäjoella.


Syyskuun 12. päivänä julkaistaan Jari Tervon kirjoittama Vesa-Matti Loirin elämänkerta. Loiri nähdään tänä syksynä myös valkokankaalla, sillä hänellä on rooli Mika Kaurismäen uudessa Mestari Cheng –elokuvassa.

Lapin kesä kosketti yleisöä

Erityisesti Lapin kesä –kappale kosketti yleisöä.

– Olisin kyllä halunnut kuulla Lapin kesän duettona Paula Koivuniemen kanssa. Vähän odotin duettoa, sillä Paula esiintyi ennen Veskua, totesi Tarja Talvitie, joka näki Loirin elämänsä ensimmäistä kertaa livenä.

Ystävänsä Suvi-Päivi Kortesluoman kanssa Talvitie oli samaa mieltä siitä, että Loirin musiikki oli festareille hieman liian surumielistä.

– Mutta oli kyllä hienoa kuulla kaikki omat lempikappaleet Veskulta, Talvitie lisäsi.

Sari Salonen ja Hanna Ala-Aho nauttivat Loirin musiikista.

– Lapsesta asti olen katsonut Uuno Turhapuroja ja Loirin laulukonsertteja telkkarista. Halusin kokea ne laulut livenä, ja kyllä hän oli juuri sellainen kuin ajattelinkin. Siellä hän istui jakkaralla ja luritteli menemään, Salonen kuvaili.

– Tunnelma tällaisella stadionilla ei tosin ole ehkä samanlainen kuin jossain klubilla voisi olla, jatkoi Ala-Aho.


Loirin traaginen elämä on koskettanut heitä molempia.

– Nyt tuli taas murhetta, kun hänen poikansa kuoli, Ala-Aho mietti.

– Minua taas koskettaa koko hänen valtava elämänkokemuksensa. Se mitä kaikkea Vesku on tehnyt urallaan, sanoo Salonen.

– On hän kyllä aika legenda, Ala-Aho jatkaa.

Marjatta ja Ari Takamäki tulivat hekin katsomaan Loiria. Livekeikka oli molemmille ensimmäinen.

– Olen ikäni fanittanut Vesku Loiria, mutta täytyy sanoa, että mieluummin kyllä kuuntelen häntä levyltä. Kuten itselläni, myös hänellä alkaa olla ikää jo niin paljon. Ehkä pieniempi, intiimimpi tila sopisi paremmin hänen musiikilleen, tuumasi Marjatta Takamäki.

– Väliaikainen oli kyllä kaikkein paras kappale tänään. Oman soittolistani ykkönen on Loirin Lapin kesä ja kakkosena tulee Ville Valon Paratiisi.

Ville Valo nousi lavalla Loirin jälkeen.