Topi Sorsakosken veli muistelee keuhkosyöpään kuollutta laulajaa: ”Viimeinen kesä oli kauhea”

Julkaistu:

Topi Sorsakosken kuolemasta on kulunut kahdeksan vuotta. Veli Antti Tammilehto muistaa Topin miehenä, joka teki musiikkia viimeiseen asti.
Topi Sorsakosken ääni kuuluu kesällä usein radiosta – ja kuuluu muulloinkin. Jos hän olisi saanut elämäänsä lisää pituutta, luultavasti hän olisi tänäkin viikonloppuna keikalla jossakin päin Suomea.

– Pekka vetäisi varmaan samaan tahtiin kuin 2010: kaksi keikkaa viikossa, Antti Tammilehto arvelee.

Basisti Antti Tammilehto, 64, ei kutsu veljeään Topi Sorsakoskeksi, joka oli pelkkä taiteilijanimi. Kun Pekka Tammilehto viihdytti aikoinaan muusikkokavereitaan keikkamatkoilla kertomalla tarinoita kuvitteellisesta hanuristi Topi Sorsakoskesta, häntä alettiin kutsua mielikuvitushahmonsa nimellä.


Topi Sorsakoski oli loistava laulaja, mutta hän oli myös värikäs persoonallisuus, jonka seurassa ei ollut koskaan tylsää. Häntä sanottiin boheemiksi hurmuriksi, mutta lähipiiri muistaa hänet ennen kaikkea tyyppinä, joka sai muut nauramaan.

– Maailma tarvitsee tarinankertojia. Oli se pettämätön äijä, jos puuduttavan pitkillä keikkamatkoilla tunnelma alkoi mennä liian vakavaksi. Linja-autossa oli yhtäkkiä tunnelmaa, Antti muistelee naureskellen.

Keuhkosyöpä vei 58-vuotiaan Topin 13. elokuuta vuonna 2011 sairaalassa Seinäjoella. Hän oli muuttanut 1990-luvun alussa takaisin kotiseudulleen Ähtäriin. Vuosi ennen kuolemaansa hän avioitui Heli-puolisonsa kanssa.

Antti ei aikoinaan ymmärtänyt, miksi joku haluaa takaisin Ähtäriin. Hän lähti 1975 isoveljensä perässä Helsinkiin, eikä ole sen jälkeen maaseudulle kaivannut.

– Pekkaa ei häirinnyt se, että Ähtärissä kaikki tuntevat toisensa, se tykkäsi siellä olosta. Nyt ymmärrän kyllä, että se kaipasi sitä yhteisöllisyyttä. Itse olen onnellinen, ettei kerrostalossa tarvitse tuntea ketään, Antti naurahtaa.

Tammilehdon veljekset aloittivat keikkailun isänsä, tangolaulaja Tapio Tammilehdon, yhtyeessä. Yhdessä he soittivat myös Kalle Kiwes Blues Bandissä ja The Boys -yhtyeessä. Antti Tammilehto on ollut basistina myös Juice Leskisen kokoonpanoissa sekä Freud Marx Engels & Jung -yhtyeessä. Nykyään hän soittaa monissa eri yhtyeissä.


Veljekset touhusivat lapsesta asti paljon yhdessä. Heille tuli tavaksi kertoa toisilleen hauskoja juttuja, jotka eivät välttämättä muille avautuneet.

– Meillä oli samanlainen tulokulma elämään. Jos nykyään tapahtuu jotakin hauskaa keikalla, harmittaa, ettei voi soittaa Pekalle ja kertoa siitä. Meidän puhelut olivat aina pitkiä, kun naurettiin vääränä.

– Faija oli ihan samanlainen. Kun 70-luvulla istuttiin faijan bändin kanssa bussissa, se kertoi aina hauskoja juttuja elämänsä varrelta, Antti muistaa.

Antti oli usein myös lomailemassa veljensä Floridan asunnolla. Joskus yhteistä aikaa vietettiin Ähtärissä. Kuppia saatettiin välillä ottaa, mutta jatkuvaa juhlimista yhteiset lomat eivät olleet.

– Mutta nauru raikui silti. Sitä voi valita, hoitaako asiat hampaat irvessä vai nauraako, Antti toteaa.


Antti oli joskus mukana, kun Topi Sorsakoski, Kari Tapio ja Reijo Taipale tapasivat. Ne eivät olleet hiljaisia hetkiä.

– Voi herraisä, se vasta oli aikamoista huulenheittoa.

Julkisuudessa Topi ei elämäänsä kiillotellut. Jos juomat maistuivat hänelle, viini ei muuttunut puheissa vedeksi. Laulajaa pidettiin myös aktiivisena hurmurina, mutta puheissa saattaa olla liioittelua.


Ajoittain Topin boheemi elämäntapa oli läheisten mielestä vähän liian kaukana normielämästä.

– Silloin olin huolissani, kun se istui joka päivä Vanhan kuppilassa, Antti muistaa.

Antti oli tuolloin Juice Leskisen Grand Slam -yhtyeen basisti. Topin keikat olivat vähissä. Asuntoakaan hänellä ei aina ollut, joten hän majaili missä sattui.

– Rahapula oli silloin erittäin akuutti. Mutta hänellä oli aina hyviä ystäviä, jotka auttoivat, Antti muistelee.


Välillä Topi paikkasi rahapulaansa satunnaisilla elektroniikka-asentajan töillä. Rahattomuus ei häntä kuitenkaan erityisemmin painanut.

– Pekka oli huoleton ihminen, ei se jaksanut surua kantaa, Antti naurahtaa.

Kun Topi meni kuppilaan, hän piti hauskaa ja nosti muidenkin tunnelmaa. Juominen ei ollut hänelle mitään pahan mielen lääkitsemistä.

– Juominen ei vaikuttanut pääsääntöisesti hänen keikkailuunsa, vaikka olihan niitä muutamia lipsahduksia. Pekan alkoholin käyttö liittyi hauskanpitoon. Ei se alkoholisti ollut, ei sinne päinkään, Antti tietää.


Agents-yhtyeen solistina Topista tuli eturivin iso tähti. Hän oli aluksi Agentsin kakkossolisti. Agentsin ja Topi Sorsakosken ensimmäinen yhteinen albumi julkaistiin 1986.

Kun Topista tuli Agentsin pääsolisti, hänellä ei enää ollut aikaa pitää tunnelmaa yllä kuppiloissa. Mutta rahaa alkoi tulla. Voi sanoa, että Agents pelasti laulajan rahapulasta, jota hän tosin itse ei erityisemmin murehtinut.

– Raha ei merkinnyt Pekalle mitään. Ei se välittänyt, oliko rahaa vai ei. Ennen se lainasi tutuiltaan, sitten se vaan alkoi lainata muille. Pekka oli jopa kauhuissaan, miten paljon se alkoi tienata. Oli se tietenkin helpottavaa, että saattoi tehdä kaikenlaista, Antti toteaa.

Menestys oli iso, kun Topi esiintyi Agents-yhtyeen kanssa. Toki yhtyeen taival on ollut valoisa muidenkin solistien kanssa. Nyt solistina on Ville Valo.

Antti arvelee, että Topi katsoisi hyväksyvästi Ville Valoa yhtyeen solistina. Itsekin hän olisi halunnut kesällä nähdä heidän keikkojaan, mutta aika meni omien keikkojen tekemiseen.

Topin ja Agentsin yhteistyö päättyi 1992. Keikkaväsymystä solistissa ei ollut. Hän halusi tehdä itsekseen hommia. Ajatuksena oli: kaikella on aikansa.

– Pekalle oli samantekevää, miten paljon on keikkoja. Enemmän sitä hermostutti, jos keikkoja ei ollut. Agentsin aikaan sitä häiritsi eniten se, ettei voinut olla missään rauhassa, eikä voinut enää mennä joka paikkaan, Antti kertoo.

Antti on aina halunnut keikoilta nopeasti kotiin, sillä hän ei pidä hotellissa heräämisestä.

– Pekkaa sellainen ei ahdistanut ollenkaan.

Basistin sivustakatsojan rooli on sopinut Antille hyvin. Veljestä siihen ei olisi ollut.

– Sehän nautti keskipisteenä olemisesta, Antti toteaa naureskellen.

Topi oli myös etevä laistamaan asioiden hoitamiset, mikä aiheutti joskus veljeksille riitoja. Suuremmilta kuitenkin vältyttiin.

– Hän jätti monet asiat tyylikkäästi muiden huoleksi.

Kun veljekset hankkivat 1970-luvulla yhdessä laulukamoja, herra boheemi lupasi hoidella erään maksun. Hän ei tietenkään hoitanut.

– Yhtäkkiä sitten tulee nootti maksamattomasta laskusta, Antti muistaa, mutta nyt tapahtuneelle voi jo nauraa.

Yllättävä veto oli, kun Topi hankki kypsässä iässä ajokortin. Veljekset sekä Topin poika olivat yhdessä vannoneet, että ajokortteja ei hankita ikinä.

– Pekka päätti ajaa kortin, kun sillä oli Ähtärissä puolen miljoonan mersu pihalla ja tupakat loppu, mutta kortittomana ei päässyt bensa-asemalle ostamaan tupakkaa, Antti kertoo.


Topi alkoi ajaa itse keikkamatkat. Aiemmin hänen mersuaan oli ajanut kuski. Aina hän ei ollut tienpäällä, sillä soolourallaan hän alkoi vähentää keikkatahtiaan.

Veljen mielestä Topilla oli isänä ”ihan tavallinen meininki”. Hän tapasi mahdollisimman usein poikaansa, joka asui äitinsä kanssa. Hyvin riemastunut Topi oli, kun hänestä tuli isoisä.

Kotonaan laulaja viritteli ihan kelvollisia ruokia. Hänen lempiruokansa oli maksa – kaikissa muodoissa.

– Kun meillä oli grillibailuja, Pekka teki aina maksakermakastikettaan, Antti muistaa.

Sairastuminen keuhkosyöpään 2011 oli musertava tieto. Toivoa paranemisesta ei ollut.

– Pekka ajatteli sen fataalina juttuna: tässä tämä on. Hän otti sen niin hienosti kuin voi ottaa.

– Viimeinen kesä oli kauhea. Mutta tehtiin silti levyä ja naurettiin perkeleesti. Välillä pidettiin taukoa ja jatkettiin taas, Antti muistelee.

Antti oli mukana äänittäjänä tekemässä Topin viimeistä levyä. Tummansininen sävel -albumi julkaistiin laulajan kuoleman jälkeen.

Antti tapasi veljensä hänen kuolinpäiväänsä edeltävänä iltana. Sen jälkeen hän lähti keikalle Ylivieskaan. Tieto kuolemasta tuli seuraavana päivänä.

– Siinä viimeisillä hetkillä sovittiin, että keikat hoidetaan vaikka sydän märkänä. Lopputulema tiedettiin monta kuukautta, mutta kyllähän se kouraisi.


Topi testamenttasi Antille studiokamansa sekä kitaransa. Samanlainen kitara on vain Agents-yhtyeen Esa Pulliaisella.

Topin äänen voi edelleen kuulla levyiltä. Eikä hänen esittämänsä musiikki suinkaan vetoa vain vanhempaan sukupolveen.

– Tyttäreni kuuntelee valtavasti Topin levyjä, Antti kertoo.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt