Santeri Kinnunen täyttää 50 vuotta! Suosikkinäyttelijän uran alku oli pienestä kiinni: katso kuvat vuosien varrelta

Julkaistu:

synttärit
Näyttelijä Santeri Kinnunen täyttää tänään tiistaina 50 vuotta.
Santeri Kinnunen on luonteeltaan ilmeisen kiintyväistä sorttia. Sen Helsingin Etu-Töölössä perheineen asuva näyttelijä on itsekin valmis myöntämään.

– Tuossa taustalla Mehiläisen sairaalassa synnyin. En ole siis pitkälle päässyt, Kinnunen naurahtaa alkuilta-auringon lämmittämällä töölöläisravintolan terassilla.

Samanlaista uskollista kiintymystä hän on osoittanut näyttelijänä. Kolmenkymmenen palvelusvuoden rajapyykki Helsingin Kaupunginteatterissa lähestyy.

– Vuonna 1992 silloinen teatterinjohtaja Raija-Sinikka Rantala kysyi, tulisinko taloon pysyvällä kiinnityksellä. Kyllä se kelpasi, ja oli loppujen lopuksi nuorelta mieheltä fiksu veto ottaa pesti vastaan.


Vuoden virkavapaalla olevan Kinnusen työmatka suuntautuu Helsingin Kaupunginteatterin sijasta Espoon Tapiolaan. Espoon Kaupunginteatterissa saa 19. syyskuuta ensi-iltansa näytelmä Sanaton rakkaus, joka kertoo kuuron naisen ja kuulevan miehen välisen rakkaustarinan.

Sanaton rakkaus tuli 1980-luvun puolivälissä tutuksi elokuvana, kun toisen pääosan esittäjän William Hurtin lähes täyskuuro vastanäyttelijä Marlee Matlin sai suorituksestaan Oscarin.

– Ensimmäiset varsinaiset harjoituksemme olivat elokuun alussa. Kun kanadalainen vastanäyttelijäni Dawn Jani Birley ei vielä viime keväänä ollut käytettävissä, treenasimme kohtauksia, joissa ei ole viittomia, toista pääosaa näyttelevä Kinnunen kertoo.


Sanaton rakkaus on monessa mielessä poikkeuksellinen produktio Kinnusenkin uralla. Hän on perehtynyt kevään ja kesän aikana viittomakieleen.

– Kuurojen yhteisö on ollut innoissaan siitä, etteivät kuurot näyttele pelkästään kuuroille, vaan näytelmässä miksautuu yhteen kaksi kielellisesti erilaista kulttuuria.

Näytelmä läpivalaisee ympäristön reaktiota kahden ihmisen rakkaussuhteeseen ja erilaisuuteen.

– Vaikka kuuroilla ja kuulevilla on eri kielet, eivät rakkaus ja ihmisten motiivit muutu miksikään, Kinnunen tietää.


Santeri Kinnunen on jatkanut perinnettä, jonka mukaisesti näyttelijöiden lapsesta tulee näyttelijä. Itsestään selvää Heikki Kinnusen ja Rose-Marie Prechtin pojalle ammatinvalinta ei ollut.

– Kävin Helsingissä Torkkelin lukiota. Tarkoitus oli lukea ylioppilaaksi ja pyrkiä opiskelemaan Ateneumiin jollekin graafiselle linjalle, valokuvauksesta kiinnostunut Kinnunen muistelee.


Toisin kävi. Harrastajateatterista tutut kaverit Mikko Kouki ja Eero Aho prässäsivät 17-vuotiasta lukiolaista ja käänsivät tämän pään.

– He olivat Teatterikorkeakoulun ensimmäisellä vuosikurssilla ja vinoilivat, etten uskalla hakea sinne. Aikani kuunneltuani kirjoitin ruutupaperille auttavan hakemuksen, ja Mikko lähti siltä istumalta juoksemaan ja ehti viimeisenä hakupäivänä jättää paperini koululle.


Teatterikorkeakoulu antoi ammattieväitä, mutta vasta käytännön kokemukset ja esimerkki ovat koulineet rytmitajustaan kehutusta Kinnusesta näyttämöiden luottomiehen.

– Kun aloitin Helsingin kaupunginteatterissa, ympärillä oli heti niin ammattitaitoisia ihmisiä, ettei paremmasta väliä, muun muassa Esko Nikkarin kanssa 15 vuotta pukuhuonekaverina työskennellyt Kinnunen kiittelee.


Santeri Kinnunen on urakoinut teatterissa roolin jos toisenkin. Sen ohella hän on kunnostautunut elokuvissa ja televisiossa.

Hän näytteli Yleisradion viime kevättalvella esittämässä M/S Romantic -minisarjassa enoa, jonka on laivaristeilyllä määrä pitää huolta siskonsa pojasta – vaihtelevalla menestyksellä. Enon opastuksella laivan pubit ja taxfree-myymälät tulevat turhankin tutuiksi.

Mustan huumorin ryydittämä M/S Romantic kuvasi suomalaisuutta täsmätarkkuudella ja sai katsojilta haltioituneen palautteen.

– Sarja osoitti, että noinkin voi tv:tä tehdä. Se vaati eritoten kuvausryhmältä jumalattoman satsauksen, taloudellista panostusta ja käsikirjoittajiksi neropatit Tommi Korpela ja Jani Volanen, jotka uskoivat, että tuollaista tosiaan voi tehdä, Kinnunen kuvailee.


Hieman toisenlainen lähestymistapa oli aikoinaan käytössä MTV3:n 1990-luvun puolivälin Vintiöt-sarjassa.

Kinnusen, Samuli Edelmannin ja muiden näyttelijäkaveriensa sketsisarja teki kunniaa pöhköhuumorille sillä seurauksella, että sen hokemia kuulee Youtube-perintönä viikonloppuarjessa liki neljännesvuosisata myöhemmin.

– Sketsejä tehtiin kädestä suuhun. Käsikirjoitukset syntyivät baarin pöydässä. Etukäteen ajattelimme, että kohdeyleisöä voisivat olla 15–25-vuotiaat, mutta parhaiten Vintiöiden kohellus upposi viisivuotiaisiin, Kinnunen hymyilee.


Artikkelia muokattu klo 16:24: Jutussa kerrottiin virheellisesti, että kuurot ja kuulevat näyttelevät Suomessa ensimmäistä kertaa yhdessä. Suomessa on ollut aiemminkin kuurojen ja kuulevien näyttelijöiden esityksiä.

Santeri Karl-Henrik Kinnunen

★Näyttelijä.

★Syntynyt Helsingissä 20. elokuuta 1969.

★Asuu Helsingissä.

★Naimisissa, yksi poika.

★Teatterikorkeakoulu 1987–1991.

★KOM-teatteri 1990–1991, Suomen Kansallisteatteri 1991–1992, Helsingin Kaupunginteatteri 1992– (virkavapaalla 2019–2020).

★Teatterirooleja mm. Suruaika (sokea olympiauimari), Oopperan kummitus (Philippe de Chandon), Mambo Kings (Eugenio Castillo), Kauppamatkustajan kuolema (Biff Loman), Piukat paikat (Joe), Sota ja Rauha (Anatoli Kuragin).

★Elokuvissa mm. Veturimiehet heiluttaa (Hapa), Esa ja Vesa – auringonlaskun ratsastajat (Vesa Rajala), lukuisia äänidubbauksia.

★Televisiosarjoissa mm. Vintiöt, Trabant Express, Pappia kyydissä, M/S Romantic.

★Jussi-kunniakirja 1990 miespääosasta tv-sarjassa Häräntappoase (Allu).

★Laulajana albumilla Aallonmurtaja (1993).

★Harrastaa valokuvausta.

★Ei juhli merkkipäivänään.