Anne Mattila väsyi totaalisesti laulajan kiertolaiselämään – lavakeikat vaihtuivat taiteisiin ja kahvilan pyörittämiseen: ”Nyt asiat ovat hyvin”

Julkaistu:

Anne Mattila elää unelmaansa maalaamalla tauluja ja pitämällä taidekahvilaa synnyinkulmillaan Karvialla.
Laulu tuo Anne Mattilalle edelleen leivän, vaikka viime aikoina laulajan kalenteri onkin täyttynyt useamman tyylisistä esiintymistä: hän esiintyy erilaisissa tapahtumissa, konserttisaleissa ja kirkoissa.

– Olen ehtinyt tehdä vain pari lavakeikkaa, hän kertoo.

– Tähän on tultu. Olen päässyt onnellisimpaan tilaan, sillä nykyään voin täysipainoisesti sekä maalata että laulaa. En voisi elää ilman toista. Olisin silloin puolikas ihminen, Anne Mattila sanoo.

Taidekahvilasta ja sen lähimiljööstä on tullut ilmiö, jota tullaan bussilasteittain katsomaan kaukaakin.


Sisältä leijailee vastapaistettujen leivonnaisten ja kalakeiton tuoksu. Anne Mattilan alttoääni kuuluu useammaltakin suunnalta. Ihan kuin hän palvelisi samaan aikaan tiskillä, pyyhkisi pöytiä ja huutelisi keittiössä. Harha selittyy hetken päästä. Mattilan laulavilla sisaruksilla on jokaisella samanlainen ääni, ja sattumalta kaikki siskokset ovat paikan päällä auttamassa kahvilaa vetävää Tarja Hietikkoa, sisarusten äitiä. Vakituisesti tiskin takana on vain Annen Anitta-sisko.

Nyt, kun henkilökunnassa on vajetta, myös Annen kihlattu, rumpali Kari ”Kille” Tenkula huhkii salin puolella rätti kädessään, korjaa astioita pöydistä ja tuo puhtaita noutopöytään.


Mutta missäs se Anne on? Sen ihmiset haluavat tietää, vaikka pistäytymisen tarkoitus olisikin kahvittelu- ja taidenautinto. Taiteilija Mattilan kohtaaminen olisi tietenkin ylimääräinen bonus.

– Moi, tervetuloa! Ihanaa kun tulitte, Anne ryntää keittiöstä tiskaushommista mekon edusta litimärkänä. Hän on kaunis, hyväntuulinen ja energinen, vaikka muut pyyhkivät puseronsa reunaan hikeä helteen takia.

Anne kertoo olevansa keittiössä tuuraamassa ensimmäistä päivää koko kesänä.

– Enimmäkseen puuhaan taiteen kanssa tai olen konsertoimassa jossain.


Annen taidekahvilayrityksensä on paisunut muutamassa vuodessa kuin pullataikina. Alun kolmen pienen rakennuksen sijaan tontilla on nykyään lähekkäin yhdentoista rakennuksen rypäs. Konserttisali, jonne mahtuu jopa 300 ihmistä, on rakennuksista uusimpia.

Lähimetsään tehdyn taidepolun varrella on lisäksi useita pieniä mökkejä, kuten maitolaituri ja Sinisen linnun kappeli, joiden sisällä on Annen maalauksia. Jokaiseen maalaukseen liittyy puulevylle kirjoitettu runo. Annen omia runoja, tietysti. Valkoinen kappeli sijaitsee taidepolun päässä.

– Sinne voi tulla hiljentymään ja kokoamaan ajatuksiaan. Kappelissa on pidetty jo häätkin, Anne sanoo.


Kun Anne kuusi vuotta sitten poikkesi kotiseutunsa kantatieltä sata metriä ja näki punaisen huonokuntoisen mökin ja siihen kuuluvan harmaan viljamakasiinin, hän päätti siltä näkemältä, että viljamakasiinista tulee hänen ensimmäinen galleriansa.

– Soitin äidilleni. Sanoin, että hänestä, entisestä maatilan emännästä, tulee sitten taidekahvilan vastaava.

Alussa Anne oli tarkka siitä, että kahvilassa säilyy mummonmökki-idylli.

– Kahvit juodaan ruusukupeista, astiat tiskataan käsin ja asiakaspaikkoja on enintään viisi eli se määrä, mikä tuoleja huoneeseen mahtui.

Ensimmäisten bussien kaartaessa pihaan, Mattila huomasi, että kahvilagalleria oli aivan liian pieni. Kaikki halukkaat eivät mahtuneet kerralla sisään.

Annen äitikin antoi kipakkaa palautetta ahtaudesta ja keittiön varustelutasosta. Ainakin tiskikone piti saada.

– Minun oli tingittävä alkuperäisestä herttaisesta mökki-idyllistä, mutta tyylistä en voinut tinkiä. Vuosi sitten saimme uuden tilavan kahvilagallerian, johon loihdimme vanhanaikaisen hengen. 1911 vuonna rakennetun hirsitalon kehikko siirrettiin Vöyristä. Tilaa on nyt 300 neliötä 50 neliön sijaan.


Jokaisen tilan sisustus on kokonaan Annen tekemä. Tarkoituksena on ollut, että muutoksista ja laajentumisesta huolimatta vanhan ajan tunnelma on kaikkialla läsnä.

Läheskään kaikki taidekahvilassa kävijät eivät tule paikalle nähdäkseen iskelmätähden, vaan kuvataiteilijan.

– Jotkut, esimerkiksi ulkomaalaiset eivät edes tiedä, että olen myös laulaja. Monet asiakkaat ovat nähneet maalauksiani netissä. Jopa Intiasta saakka olen saanut vieraita tänne. Huomasimme viime kesänä, että kävijöitä oli ainakin kahdeksasta eri maasta.

Hän kertoo väsyneensä melko totaalisesti rankkaan iskelmälaulajan kiertolaiselämään. Anne aloitti jo 11-vuotiaana keikkailun Risto Ala-Ikkelän orkesterin solistina. Vuonna 2001 hän lauloi superhitin Asfalttiviidakko. Sitä seurasi Enkeleitä, onko heitä -kappale ja monet muut. Perutaan häät valittiin vuoden 2005 kesähitiksi. Menestys toi platina- ja kultalevyjä, Voice of Finlandin tuomarin tehtävät ja muita tv-esiintymisiä. Niistä mieleenpainuvimpia oli tähden osallistuminen Vain elämää -ohjelmaan. Kaksi vuotta sitten hän vietti 20-vuotistaiteilijajuhlaa laulajana.

– Vähitellen aloin kaivata maalaamista niin paljon, että päätin tehdä asialle jotain. Nyt asiat ovat niin hyvin kuin voivat. Taidekahvilassa vierailleet ovat tulleet sanomaan minulle, että taidan olla hyvin onnellinen ihminen, kun pystyn välittämään teoksieni kautta onnellisuutta myös heille.

Anne sanoo, ettei hän ollut itse miettinyt asiaa.

– Elän vain ja teen työtäni. Aloin pohtia, mistä ihmisen onnellisuus koostuukaan. Uskon, että rakkaudesta, toivosta ja tasapainosta. Annoinkin tämän kesän näyttelylle nimen Onnellinen matkaaja, jossa kulminoituvat rakkaus, toivo ja tasapaino.


Ensi vuoden näyttelyn teemana on Euroopan kauneimmat puistot. Ulkomaisia puistoja edustavat Claude Monet’n puisto Ranskan Givernyssä ja Luxembourgin puisto Pariisissa.

– Olen jo käynyt niissä, ottanut kuvia ja tehnyt luonnoksia. Maalaamisenkin olen jo aloittanut. Maalauksiin tulee minulle uusi värimaailma. Niistä tulee valoisampia kuin ennen. Kokoelman pitää valmistua huhtikuuhun mennessä, joten aina kun keikoilta ja taidekahvilan pidolta ehdin, maalaan vaikka sitten yöllä.

Anne Mattila alkoi maalata jo 9-vuotiaana. Äiti Tarja hankki tyttärelleen tarvikkeet, öljyvärit, tärpättiä ja siveltimet, kun huomasi tytön lahjakkuuden.

– Olin siihen asti piirrellyt lyijykynällä. Kunnon maalausvälineet saatuani lainasin kirjastosta maalaustekniikkakirjoja ja opettelin kopioimaan kultakauden mestareiden, kuten Gallen-Kallelan, Halosen, Schjerfbeckin ja Wiikin maalauksia. He olivat suuria opettajiani pilvien takana, Anne kiittää.


Anne on siitä outo taiteilija, ettei hän halua luopua maalauksistaan. Niitä on kertynyt hänelle varastoon jo noin kolmesataa kappaletta. Useimmat maalauksista ovat kooltaan kolmimetrisiä.

– En ole valmis luopumaan yhdestäkään. Maalauksiani on sisaruksillani ja varastoissa, mutta ei oman kotini seinillä, sillä etsisin niistä vain virheitä ja elämä kävisi sietämättömäksi.

Anne kertoo, että ostotarjouksia on jätetty useammastakin maalauksesta vuosien varrella, mutta ainakaan toistaiseksi hän ei myy.

– Olen luovuttanut maalauksiin paljon omaa sieluani, ja rakastan maalauksiani liikaa luopuakseni niistä. Minun pitää ensin opetella luopumaan. Ennen sitä en voi äkkiä myydä mitään.


Niinpä Annen teoksia näkee vain Karvian Taidekahvilassa ja sen yhteydessä toimivissa pihapiirin gallerioissa.

– Lähitulevaisuudessa aion valmistuttaa joistakin töistäni kangasta, josta valmistamme esimerkiksi sisustustuotteita myymälään.

Missä Anne näkee itsensä muutaman kymmenen vuoden päästä?

– Näin vaikuttavan enneunen, jossa vanha nainen kulki taidekahvilani pihapiirin polkua hiljalleen. Kun menin katsomaan naista lähempää, huomasinkin, että hänellä on minun kasvoni. Siinä vastaus, missä olen, kun olen vanha.


Anne ei voisi kuvitellakaan asuvansa jossain suuressa kaupungissa. Hän on sisimmältään aito maalainen, luonnonlapsi. Se näkyy kaikessa, mitä hän tekee.

Hän kävelee usein omalla taidepolullaan lähimetsässä, poimii mustikan suuhunsa ja ihastelee tupasvillojen keveyttä ja lintujen laulua. Kyltteihin kirjoitettujen runojen muste on paikka paikoin haalentunut, ja jotkut sanat ovat vain arvattavissa.

– En ole lähtenyt tekstejä vahventamaan. Jokainen voi itse arvailla lauseiden lopullisen merkityksen ihan samoin kuin taideteosta katsoessaan jokaisella on siitä oma näkemyksensä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt