Muistatko 80-luvun kohutun Miss märkä t-paita -kisan? Yleisö ulvoi, kun Heidi valeli paitansa jääkylmällä vedellä – ”Se oli puhtaasti hauskanpitoa”

Julkaistu:

Heidi Höglund, 59, osallistui Miss märkä t-paita -kilpailuun 31 vuotta sitten. Nyt hän asuu Espanjassa ja muistelee kilpailua IS:lle.
Lauantaina 5. joulukuuta vuonna 1987 Dipolissa oli kuhinaa. Herravaltaisen yleisön ulvottavaksi oli ilmoittautunut kahdeksan nuorta naista, jotka kisasivat Miss märkä t-paita -tittelistä.

Juontaja Joke Linnamaakin oli sonnustautunut uima-asuun, punavalkoraitaiseen. Hän pisti leidit töihin: nuolemaan mehujäätä ”esteettisesti ja lähestyttävästi”, tanssimaan ja vastaamaan sexual trivia -kysymyksiin.

Väkeä tunki lavan reunaan. Kilpailijattaret kiersivät estradia, riisuutuivat, härnäsivät yleisöä ja repivät yllään olleen t-paidan riekaleiksi.

Sitten koitti illan odotetuin hetki. Riekaleinen paita valeltiin jääkylmällä vedellä ja yleisö sai huutaa voittajan. Eniten mökää sai aikaiseksi Heidi Höglund.

31 vuotta myöhemmin Heidi istuu vuosaarelaisen kahvilan terassilla ja nauraa kokemukselle.

– Lähdin kisaan repäisymielellä. Olin silloin 27-vuotias.


Heidi oli ollut mukana jo edellisvuoden kisassa, mutta silloin missikruunu ei ollut löytänyt tietään nuoren voimanostoa harrastavan naisen kutreille.

1987 oli revanssin paikka.

– Mulle ihan soitettiin, että tule mukaan, ei ole tarpeeksi osallistujia. Ajattelin, että mennään vaan ja pidetään hauskaa. Mietin, että en mä siinä mitään häviä. Silloinen mieskin – tyttäreni isä – yllytti, että sen kun menet.

Lavalla Heidiä jännitti, mutta lopulta homma sujui edellisen kisan antamalla rutiinilla.

– Sehän oli puhtaasti hauskanpitoa, toisin kuin missikisat, jotka olivat tosi vakavia siihen maailmanaikaan.

Heidi voitti ja antoi tuoreeltaan lausunnon Ilta-Sanomille:

– Toiset miehet tietysti tykkäävät, että naisen on oltava pyöreä ja pehmeä, niin että siitä saa kunnolla kiinni. Mutta eivät miehet pelkää minuakaan. Ainakin salilla kaverit kannustavat, Heidi kertoi tuolloin.

Vanha lausunto naurattaa tänäkin päivänä.

– Eihän mulla ollut kunnollista rintavarustusta. Taisi sieltä takaa kuulua kommenttia, että väärä tyttö voitti. Pitäs kuulemma olla jotain kaulan ja navan välillä, hän nauraa nyt.


Heidi kertoo, että 80-luvun lopussa Helsinki oli erilainen kuin nykyään.

– Silloin oli aina hauskaa. Stadi oli erilainen. Kavereita oli kauheasti meni mihin tahansa. Oli Hamlet ja Häppäri missä käytiin. Nykyisin ei ole enää kivoja paikkoja.

– Se oli viattomuuden aikaa. Elettiin kiltisti, mutta aina välillä tehtiin jotain repäisevää.

Musiikki- ja viihdealan vaikuttaja Lasse Norres toimi Miss märkä t-paita -kisan tuomarina. Hän muistaa kultaisen 80-luvun hieman toisin.

– Ei se ehkä niin viatonta aikaa ollut. 80-luku aloitti uuden aikakauden suomalaisessa ravintolakulttuurissa. Homma oli aika räväkkää. Mallia otettiin maailmalta ja sitä ottivat niin ravintolat kuin niiden asiakkaatkin.

Otetaan esimerksi Café Metropol, paikka jossa ensimmäinen märkäpaitakilpailu käytiin.

Suomi ja Helsinki eivät ehkä olleet vielä valmiita siihen, mikä Euroopassa, jopa Ruotsissa, oli jo tavallista. Media keksi klubikansaa tarkoittavan termin nuori aikuinen. Café Metropol oli suomalaisessa klubitoiminnassa vallankumouksellinen konsepti, edelläkävijä ja eräänlainen klubikansan vapautumisen lipunkantaja.


Viranomaiset seurasivat kunnianhimoista projektia tarkasti, mutta Alko alkoi hellittää otettaan alan toimijoista. Suomen yöelämä oli siirtymässä kohti markkinoiden ehdolla tapahtuvaa, eurooppalaista liiketoimintaa, Lasse muistelee aikaa omaelämäkertakirjassaan Tarinoita tähdistä.

– Enää ei arkailtu. Välillä oli aika hurjaakin menoa. Uskalsimme tehdä uusia asioita – vaikka just niitä märkäpaitakisoja, Norres historioi.

– Ennenhän ravintoloissa oltiin kuin kusi sukassa. Ei menty pöydästä toiseen, hyvä kun jutella uskallettiin. Metropol muutti kuviota. Ennen ravintolaan otettiin sisään juuri sen verran asiakkaita kuin oli paikkoja. Nyt porukkaa oli enemmän ja se seurusteli keskenään.

”Tuskinpa tällaisia kisoja enää järjestettäisiin”

Ajat ovat muuttuneet. Enää Lasse ei märkä t-paita kisoja haluaisi tuomaroida.

– Yli 30 vuotta sitten se oli vain viihteellistä hauskanpitoa, mutta nykypäivän valossa se viittaa sovinismiin, eikä tietenkään olisi hyväksyttävää. Tuskinpa tällaisia naisia esineellistäviä Miss wet t-shirt -kilpailuja enää nykyään järjestetään. Ajat muuttuvat – onneksi, Lasse pohtii.


Palataan vielä vuoteen 1987. Sen aikaisessa kisaraportissa IS:n toimittaja kirjoittaa, että märkäpaitamissit tulivat hakemaan vaihtelua ja vauhtia elämään.

– Saadaksemme esiintymiskokemusta ja mahdollisesti töitäkin, kertoilivat tytöt tuolloin ennen kilpailua.

Myös feministien mahdollisia kommentteja pohdittiin.

– Mitähän he nyt sanovat? Ne varmaankin ajattelevat, että me ollaan ihan kot kot, eräs osallistuja pohti.

Yksi tytöistä kertoi olevansa itsekin feministi. Hänen mielestään märkä t-paita -kilpailu ei ole sen kummempi kuin bodauskilpailutkaan.

– Pitäähän sitä hauskaa osata pitää, hän totesi topakasti yli 30 vuotta sitten.

Heidi muistaa kyseiset pohdinnat, mutta huomasi ne tuolloin turhiksi.

– Kukaan ei sanonut mitään negatiivista. En ole kuullut mitään pahaa siitä kisasta.

Ja hauskaa oli.

– Me pidettiin muiden tyttöjen kanssa kivaa keskenään. Ei ollut mitään hämminkiä. Naurettiin vain. Myös kaikki miehet olivat tosi asiallisia. Ei ollut mitään limaisia äijiä.

Muutti Espanjaan

Voitto poiki Heidille myös matkan Lontooseen. Siellä piti alun perin kisata kansainvälisessä märkä t-paita -kilpailussa Suomen lippu liehuen, mutta niin ei koskaan käynyt.

– Niistä kansainvälisistä kisoista ei kuulunut koskaan mitään. Se vähän hyytyi koko homma. Lontoon-matkan kuitenkin sain, mutta sinne lähtö pitkittyi lopulta niin paljon, että ehdin synnyttää tyttärenkin siinä välissä. Hän oli sitten kuukauden vanha kun lopulta pääsin reissuun.

Kun paidat olivat kuivuneet, Heidi jatkoi elämäänsä normaaliin tapaan. Työskenteli parturina ja kultaliikkeen myyjänä. Treenasi kovaa.

– Olin neljänä vuonna voimanoston maajoukkueessa. Mulla on SM-kulta, PM-hopea ja EM-pronssi kyykystä. MM-kisoissa olin viides.

Heidin elämä muuttui radikaalisti 13 vuotta sitten. Hän oli Teneriffalla tapaamassa siellä opiskelevaa tytärtään, kun tapasi saksalaisen Michaelin.

– Tyttärelläni oli poikaystävä, jonka äiti oli töissä Michaelin baarissa. Menin sinne ja tapasin hänet ja se oli siinä, Heidi sanoo ja vilkaisee hellästi vieressään istuvaa herrasmiestä.

– Siitä lähtien olen ollut enemmän tai vähemmän Espanjassa.

Nyt Heidillä on yhä enemmän aikaa olla etelässä.

– Olen ollut nyt neljä vuotta työttömänä. Yt-neuvotteluissa tuli kenkää. Tässä iässä on todella vaikea saada enää töitä, vaikka ammattitaitoni ei ole kadonnut minnekään, Heidi huokaa.

Miss märkä t-paita -kilpailu ei ole tullut enää Heidille vastaan.

– Tähän asiaan ei ole tullut palattua ennen kuin te soititte IS:sta. Äitini otti aikoinaan tv-lähetyksen VHS-nauhalle, mutta sitä nauhaa ei taida olla enää missään.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt