Huumehoureiset vuodet olivat tuhota kitaravirtuoosi Jukka Tolosen – vasta vankilaan johtanut synkkä yö pysäytti kierteen: ”Silloin todella huusin Jumalaa avuksi”

Julkaistu:

Useiden supertähtien bändeissä soittanut Jukka Tolonen ajautui alamäkeen huumeiden ja alkoholin vuoksi. Tilanteeseen tuli muutos vankilassa.
Vastapäätä istuu tyytyväinen mies. Vielä 11 vuotta sitten kitaravirtuoosi Jukka Tolonen oli tuhoon tuomittu. Hampaat olivat pelkkiä tynkiä, jotka sitten piti poistaa, koska olivat mädäntyneet pitkäaikaisen huumeiden käytön takia. Terveys oli myös nollilla ja ennenaikainen kuolema vääjäämättömästi edessä, mikäli huumekierre olisi jatkunut entisellään.

Nyt totaalisen mielenrauhan saanut mies valmistaa murukahvia vieraalle sutjakkaasti.

– Elämässäni on harmonia ainakin sisäisesti. En tiedä, onko sitä nähtävissä kämpässäni, Tolonen, 67, tokaisee huvittuneena. Irtoproteesi kiiltelee suussa. Jukan siskot keräsivät rahat sen hankkimiseen.

Kesäaurinko täplittää valoaan samalla pieneen koruttomaan yksiöön Helsingin Malminkartanossa ja leikkii seinää peittävän kuvakollaasin päällä. Esillä on miehen lasten ja lastenlasten kuvia ja erilaisia uskonnollisia muistokuvia.

Takana on huumehouruiset vuodet sekä yhden ja puolen vuoden vankila-aika. Vuonna 2006 hän puukotti naisystäväänsä Tasavallan Presidentti -bändin keikan jälkeen samaisessa asunnossa. Keittiöveitsi lävisti keuhkot, mutta nainen selvisi, onneksi.

– Olin silloin tapahtumahetkellä raivopäisessä tilassa. Janina oli tullut yöllä kylään. Lopulta sitten halusin, että hän lähtisi pois, muttei hän halunnut. Ei me kunnolla seurusteltu, mutta vähän oltiin yhdessä. Olin aikaisemmin ollut mustasukkainen, mutta en mielestäni silloin, Tolonen muistelee.

Hän kertoo miten poliisit tulivat ja itse joutui kahdeksi vuorokaudeksi poliisivankilaan.

– Poliisi tuli kertomaan, että Janinan tila oli huonontunut. Silloin todella romahdin ja ajattelin, että mitä tapahtuu, jos hän kuolee. Silloin ensi kertaa elämässäni todella tosissani huusin Jumalaa avuksi.


Kului kokonaista kaksi vuotta kunnes Tolonen passitettiin vankilaan. Ensin Vantaalle, sitten Riihimäen vankilan kautta Keravan vankilaan. Alussa mies oli täysin apaattinen, makasi sellissä ja tuijotti kattoa loputtomiin. Myöhemmin hän anoi pääsyä puutarhaan töihin, mutta huonon kunnon takia toive evättiin.

Tilanteeseen tuli muutos, kun hän tapasi helluntaiseurakunnan vankilalähetin kappelissa. Tämä pyysi Tolosta raamattupiiriin.

– Lähetti Väiski näki siellä, että olin kypsä hedelmä poimittavaksi.

Tolonen tuli uskoon ja koki, että sai syntinsä anteeksi, puukotuksen, huumeiden käytön , aviorikokset ja sen, että oli vuosikaudet laiminlyönyt lapsiaan.

– Siitä sain sellaisen voiman alkaa tehdä parannusta. Tein sitä askel askeleelta. Olin siihen asti ajatellut, että en pysty mitenkään raitistumaan. Olin ollut todellisessa amfetamiinikoukussa. Nyt koin, että Jumala alkoi johdattaa minua askel askeleelta.

Hän alkoi käydä AA:ssa, NA:ssa (Anonyymeissa narkomaaneissa), päihdeohjaajalla ja psykologilla. Veri alkoi virrata suonissa ja elämänusko otti tilaa lohduttomuudesta.

– Tavallaan jouduin opettelemaan elämän uudestaan askel askeleelta.

Vankilan päihdeohjaaja suositteli, ettei Tolonen alkaisi käyttää korvaavaa hoitoa, koska siihen voi jäädä kiinni loppuelämäksi. Sellissä oli aikaa lukea AA-kirjallisuutta rinnakkain Uuden testamentin kanssa. Hän kävi virsikirjan kaksi kertaa läpi ja teki moniin virsiin omia sovituksia sillä silmällä, että pääsisi tekemään omaa levyä niistä. Kirkossa hän säesti innolla pianolla ja vaihtoi vankilan kitaroihin kieliä.

Ennen tapaamistamme Tolonen oli osallistunut Citymission katutilaisuuteen, jossa soitti pianoa ja kertoi omasta elämästään. Vaikka mies on eläkkeellä, arjessa on paljon tekemistä. Siionin kotiseurakunnassa hän soittaa pianoa neljä kertaa viikossa ja osallistuu rukoushetkiin. Sormet ovat jäykistyneet nivelrikon takia, eikä hän pysty enää soittamaan kitaraa. Lisäksi muutaman kerran vuodessa Tolonen reissaa Viron ja Suomen vankiloihin tekemään päihdetyötä.

Taloudenpitoa auttaa myös valtion taiteilijaeläke. Kristillinen bändi Juudan Leijona on sydäntä lähellä, jossa Tolonen soittaa pianoa ja laulaa.

Mukana on vanhin poika Dimitri vaimoineen. Kolmatta levyä suunniteltu. Maallinen musiikki ei ole kokonaan jäänyt, bändi Ramblin’ Jazz Quartetilla on keikkoja useasti. Nivelrikosta huolimatta sormet taipuvat bassokitaran kieliin. Ohjelmistossa on muun muassa mukana Tolosen vanhoja biisejä uudelleen sovitettuina.


Pienen yksiön eteistä koristaa suuri Tasavallan Presidentin juliste. Juuri tästä bändistä Jukka on tunnetuin. Sitä ennen hän sai nimeä kitaristina Kirkan ja Eero Raittisen bändeissä. Tasavallan Presidentin toisen LP:n ilmestymisen jälkeen vuonna 1970 ulkomainen lehdistö alkoi kirjoitella ja bändi kierteli usein Englannissa.

Jopa Abba pyysi Tolosta taustabändiinsä kitaristiksi kiertueelleen. Mies kieltäytyi kunniasta, koska oma Crossection-levy oli juuri julkaistu Jenkeissä ja tilille oli ropissut mukavasti dollareita.

– Lisäksi Abban musiikki ei myöskään ole ollut koskaan minun juttuni. Se oli niin iskelmällistä ja me olimme Pressassa tällaisia progemuusikoita.

Jukka Tolonen miettii tovin, kun puhe siirtyy huumeisiin. Hän kertoo että riippuvuus sai alkunsa juopottelusta jo 12-vuotiaana. Ensimmäinen pilvikokeilu tapahtui vuotta myöhemmin. Jukka ansaitsi omaa rahaa jo 15-vuotiaana, koska kävi oikeilla keikoilla Arto Sotavalan Rogues-bändin kanssa. Oli rahaa pistää viinaan ja pilveen. Ylioppilasvuotena LSD tuli kuvioon.

Parikymppisenä Tolonen meni naimisiin Tanjan kanssa, ja tilanne rauhoittui vähän. Vain kaljaa ja pilveä keikkareissuilla. Dimitri syntyi ja oli rauhallisempia aikoja. Mutta 1980-luvun alussa homma riistäytyi käsistä ja kokaiini alkoi miellyttää.

– Kovat huumeet muuttavat ihmistä, sitä paatuu ihan huomaamatta, Tolonen sanoo nyt.


Avioero oli tosiasia vuonna 1984 ja loppu vuosikymmen kului amfetamiinin ollessa paras ystävä. Sitten kun Jukka tapasi tulevan vaimonsa Liisan, huumekaruselli rauhoittui aluksi, kunnes mies lankesi taas amfetamiiniin ja oli koukussa. Aviopari oli muuttanut ensin Kööpenhaminaan ja sieltä Ruotsiin. Helmi, Toivo ja Onni olivat syntyneet. Mutta Liisa Tolonen sai myös vihiä avioliiton ulkopuolella syntyneestä lapsesta, ja ero oli tosiasia.

Jukka sai oman asunnon, mutta myös myöhemmin häädön maksamattomien vuokrien takia ja joutui kadulle. Asunnottomuus kesti pari vuotta, joskin joskus Tolonen sai yösijan kaverien luota. Huumehelvetti sen kun vain lisääntyi.

Tilanne parani, kun Jukka muutti takaisin Helsinkiin 2000-luvun alkupuolella ja sai vähitellen managerinsa Denniz Bedretdinin avulla kaupungin asunnon Malminkartanosta ja keikkaili Wentus Blues bändin ja Cool Trainin kanssa. Viimeksi mainitun ja Gitarras Del Norten kanssa syntyi levykin. Mutta Tolonen ei pystynyt olemaan selvin päin päivääkään.

– Joskus oli aikoja, että en pystynyt hankkimaan kamaa. Silloin hädin tuskin jaksoin nousta aamulla keittämään puuroa. Enkä uskaltanut mennä ulos. Koko ajan piti olla ainetta veressä.

Mutta kovat huumeet vaikuttivat myös mielenterveyteen. Tolonen kertoo olleensa psykoosissa amfetamiinista monta vuotta. Vainoharhaisuus ja raivo astuivat kuvioon.

– Saatoin lähijuna-asemalla ottaa kännykän taskusta ja pelotella ja ampua ihmisiä vainoojina. Joskus vartijat poistivat minut asemalta. Kerran olin niin psykoosissa, että kiipesin veturin päälle. Koin myös että autot seurasivat ja vainosivat minua ja riehuin kaduilla.

Muutamia kertoja poliisit veivät ensin Tolosen Kisahallin putkaan rauhoittumaan yöksi ja aamulla Auroran mielisairaalaan lepositeisiin. Yhden kerran mies passitettiin Hesperian mielisairaalaan, missä häntä hoidettiin viisi viikkoa.

– Kun pääsin pois sieltä, oli taas amfetamiini mielessä. Himo hallitsi koko ajatusmaailmaani. Päällimmäinen ajatus oli, kunhan saan vaan sitä kamaa. Nyt olen täysin raitis, en edes polta tupakkaa. Koen että olen saanut puhtaalta pöydältä jatkoajan elämääni. Olen hyvissä väleissä lapsiini ja entisiin vaimoihin. Lapsenlapsiakin putkahti elämään, mikä lämmittää.

Harmoniaa lisää yhteydensaanti Ruotsissa avioliiton ulkopuolella syntyneeseen Simoniin.

Tytär Helmi jäljitti internetistä pojan olinpaikan. Jukalle oli suuri helpotus, että Simonin elämä on järjestyksessä. Tämä on opiskellut journalistiikkaa yliopistossa. Tarkoitus on myöhemmin matkustaa Tukholmaan poikaa tapaamaan.

– Olen monta kertaa aikaisemmin miettinyt huolestuneena, lepääkö hän jossain katuojassa ja piikittää itseensä heroiinia. Onneksi hän ei ole seurannut esimerkkiäni.