Yliopistomaailmaan hurahtanut Kiira Korpi haaveilee perheen perustamisesta: ”Olisi sääli kuolla, ennen kuin on päässyt kokemaan äitiyden”

Julkaistu:

New Yorkiin asettunut Kiira Korpi nauttii opiskelijaelämästä ja haaveilee työstä, jossa saisi tuoda lisää iloa suomalaiseen urheiluun.
Entinen taitoluistelija Kiira Korpi astelee New Yorkin trendikkään Greenwich Villagen katuja tottuneen itsevarmasti. Tämä ei yllätä, sillä pian kolme vuotta suurkaupungissa viettänyttä Korpea voi kutsua jo lähes paikalliseksi.

– Nykyisin tänne palatessa tuntuu jo siltä, että palaa takaisin kotiin, Korpi sanoo ja istuu iltapäivällä asiakkaita vilisevän kantakahvilansa pöytään.

Alusta saakka asiat eivät olleen aivan näin. Aviomiehensä Arthur Borgesin kanssa Milanossa asunut ja Italiassa hyvin viihtynyt Korpi ei ollut aluksi innoissaan muutosta Atlantin toiselle puolelle.

Tilannetta tosin helpotti Petra-siskon muuttaminen puolisoineen samaan kaupunkiin. Siskokset päätyivät miehineen kämppiksiksi samaan asuntoon keskeiselle Tribecan alueelle Manhattanille.


Vuosi sitten kaikki muuttui, kun Korpi aloitti psykologian opinnot The New School -yliopistossa. Viikot täyttyvät nyt opinnoista, joiden myötä tulivat myös uudet ystävät. Ensimmäisen lukukauden jälkeen innostus opiskeluun ei ole laantunut lainkaan.

– En edes muistanut, kuinka hyvä olen! Koulu on aina ollut minulle helppoa, minusta tuntuu että olen siinä lahjakkaampi kuin taitoluistelussa, Korpi nauraa.

Luentoja on neljänä päivänä viikossa, ja sen lisäksi aikaa kuluu lukemiseen ja esseiden kirjoittamiseen. Korpi kertoo elävänsä tällä hetkellä tavallista opiskelijan arkea.

– Ainoastaan bileisiin en ole enää tällä iällä lähtenyt mukaan.

Kymmenen vuotta sitten Korpi ehti aloittaa kauppatieteen opinnot Tampereella – omien sanojensa mukaan ”koska ei silloin muuta keksinyt”.

– Aikuisena opiskellessa motivaatio ja kiinnostus ovat eri tasolla. Sitä tietää tarkkaan, mitkä asiat ja kurssit haluaa tehdä.

Entiselle huippu-urheilijalle on erityisen tärkeää löytää elämään asioita, jotka korvaavat vuosien tiukan harjoittelun ja kilpailemisen. Osa on pudonnut uran päättymisen jälkeen tyhjän päälle.

– On ollut hienoa saada onnistumisen tunteita muualla. Urheilijalla nämä asiat ovat usein hakusessa, kun on tehnyt samaa asiaa neljä–viisivuotiaasta saakka.

Luistelutaustasta ja määrätietoisesta harjoittelusta on ollut hyötyä myös opiskelumaailmassa.

– Keskittymiskyky on sen ansiosta niin intensiivinen, että pystyn puolessa tunnissa opiskelemaan jonkun asian, joka voisi muilta viedä useita tunteja.


Kävelemme pari korttelia yliopiston modernille päärakennukselle ja nousemme portaat ylös valoisaan lukusaliin. New Yorkin ikoniset keltaiset taksit vilistävät alhaalla kadulla.

Yliopiston kirjastossa istuu kesäopintoja suorittavia opiskelijoita. Myös Korpi aikoo osallistua kesällä kurssille, jossa harjoitellaan kirjoittamisen tekniikoita.

Opiskelu Yhdysvalloissa poikkeaa paljon Suomesta ja erityisesti opintojen alkuvaiheesta, joka koostuu pääasiassa kymmenten tai satojen opiskelijoiden massaluennoista ja kirjatenteistä. Yhdysvalloissa opiskeluryhmät ovat pienempiä ja tasoa mitataan kirjoittamalla ja ryhmässä keskustelemalla.

– Siellä pitää todella olla äänessä. Ensimmäisellä lukukaudella sitä suomalaisena ajatteli, että ei tämä minun mielipide niin erikoinen ole. Mutta nyt ole oppinut ajattelemaan, että ei se haittaa, voin silti kertoa, mitä ajattelen.

Positiivisen psykologian keinoja opiskellut Korpi haaveilee vielä vuoden mittaisista maisteriopinnoista Pennsylvanian yliopistossa. Valmistumisen jälkeen hän haluaa edelleen työskennellä urheilumaailman parissa. Erityinen kiinnostus koskee sekä eritasoisten urheilijoiden että valmentajien henkiseen hyvinvointiin.

Korpi avasi urheilumaailman nurjaa puolta viime vuonna ilmestyneessä elämäkerrassaan Ehjäksi särkynyt. Sittemmin hän on osallistunut julkisuudessa keskusteluun, jota on käyty nuorten urheilijoiden valmennusmetodeista ja henkisestä jaksamisesta.

– Urheilukulttuurissa ja valmennuksessa on käsillä murros, jossa mennään vanhasta autoritäärisestä, jopa alistavasta valmennustavasta suuntaan, jossa myös ilo ja rentous voi olla enemmän läsnä.

Vanhan käsityksen mukaan huipulle tähtäävässä valmennuksessa ilo ja hauskuus ovat pois suorituksesta ja lopputuloksesta. Joissakin lajeissa kärsimys, pahoinvointi ja jaksamisen äärirajoilla oleminen ikään kuin kuuluvat asiaan.

– Tämä on myytti, joka pitäisi murtaa ja jota haluaisin tutkia. Onko mahdollista yhdistää huippuosaaminen ja huippuhyvinvointi, Korpi kysyy.
– Muistan itse, kuinka valmentaja saattoi nimitellä, huutaa ja käyttäytyä todella epäasiallisesti. Mutta ei nuorelle ihmiselle tullut mieleen kyseenalaistaa tällaista, kun oli kasvanut siinä tietynlaisessa kulttuurissa, Korpi sanoo.

– Tällainen valmennuskulttuuri ei ole enää tätä päivää. Eihän kouluissakaan opettaja tai työpaikoilla pomo saa huutaa, riehua, nöyryyttä ja alistaa. Miksi tällaisen pitäisi olla ok jossain lapsen harrastuksessa?


Viime aikoina lukuisat huippu-urheilijat ovat tulleet julkisuuteen puhumaan henkisestä hyvinvoinnista ja siitä, ettei olympiamilateilla ole merkitystä, jos ei voi hyvin. Esimerkiksi huippu-uimari Michael Phelps on kertonut avoimesti terapiassa käymisestään.

– Haluaisin omalta osaltani olla mukana laajentamassa sitä ajattelua, ettei katsota pelkästään ulkoisia tuloksia, vaan myös yleistä hyvinvointia. Ja sitä, että nämä asiat tukisivat toinen toisiaan, ettei joutuisi valitsemaan hyvän ihmisen ja hyvän urheilijan välillä, Korpi sanoo.

Kaikki lähtee hänen mukaansa valmentajista, joiden auttamisesta hänkin haaveilee.

– Haluan antaa hyvinvoinnin työkaluja valmentajille. On arvokasta että urheilijat käyvät psykologilla, mutta se ei välttämättä auta, jos valmentaja ei voi hyvin.

Työ voisi pitää sisällä puhumista ja erilaisten koulutuskonseptien tai ohjelmien kehittämistä valmentajille tueksi psykologisessa valmennuksessa. Positiivisessa psykologiassa pyritään korostamaan virheiden sijaan tekemisessä myös onnistumisia, vahvuuksia, iloa, kiitollisuutta, huumoria.

– Nämä ovat kaikki asioita, joita pitää harjoitella, varsinkin meidän suomalaisten. Vakavuus on toisaalta hyvä asia, mutta se menee välillä liiallisuuksiin. Ajatellaan, että jos jollakin on työssään hauskaa, niin hän ei tee tosissaan.

Suomi ja erityisesti maan koulutusjärjestelmä tunnetaan hyvin Yhdysvalloissa. Korpi näkee asiassa hurjasti potentiaalia.

– Jos koulutus voi olla vientituote, niin miksei sitä voisi olla myös urheilukasvatus ja urheilukoulutus, hän kysyy.


Oman taitoluistelu-uransa Korpi päätti vuonna 2015 tunteikkaaseen tiedotustilaisuuteen. Urheilua hän ei silti ole jättänyt.

– Kyllä urheilu on edelleen tärkeää henkisesti ja fyysisestikin. Minulle parasta meditaatiota on liikkuminen, paikallaan istuminen on minulle vaikeaa.

Korpi kertoo myös aloittaneensa uusia lajeja, tärkeimpänä jäätanssin.

– Käyn kaksi tai kolme kertaa viikossa jäähallilla, yleensä aamuisin. Uusia harrastuksia ovat myös taiji ja kungfu, hän paljastaa.

Entiseen ei silti ole enää paluuta. Korpi kertoo huomanneensa, kuinka opiskellessa esiin on välillä meinannut tulla vanha suorittaja-Kiira.

Hän sanoo huomanneensa, kuinka rauhoittuminen esimerkiksi tärkeiden kokeiden alla on näkynyt suorituksessa rentoutena ja hyvinä tuloksina. Luisteluaikana tällaista ei olisi hyväksynyt sen enempää valmentaja kuin Kiira itse.

– Nyt olen huomannut, että mitä vähemmän puskee, sitä enemmän saa aikaan.


Takaisin Suomeen Korpi ei ole puolisoineen palaamassa ainakaan kovin pian.

– Suunnitelmia on ainakin seuraavaksi viideksi vuodeksi. Mutta ei sitä tiedä, mihin elämä vie. Ainakaan ei ole mitään hinkua pois täältä.

Myös perheen perustaminen on mielessä, mutta opinnot Korpi haluaa ensin saada valmiiksi. Hän myöntää, että kolmenkymmenen vuoden iän saavuttaminen on saanut suhtautumaan asiaan eri tavalla.

– Olisi todella sääli kuolla, ennen kuin on päässyt kokemaan äitiyden. Kyllä se on ollut yksi haave elämässäni. Mutta eihän se ole myöskään itsestään selvää, että asiat tapahtuvat silloin kun itse haluaa.