The Cure on Goottipopin Eppu Normaali – nyt 80-luvun hittiyhtye tuo kuolemanromantiikan kanssa flirttailevan show’n Helsingin Suvilahteen

Julkaistu:

Suuri goottimuodin vaikuttaja The Cure esiintyy Flow -festivaaleilla Helsingin Suvilahdessa sunnuntaina.
Goottimuoti on ollut keskuudessamme 1980-luvun alusta lähtien. Silloin mustiin pukeutujien alakulttuuria levittivät kansainväliseksi ilmiöksi goottirock -yhtyeet.

Englantilaista The Cure -yhtyettä ja sen solistia Robert Smithiä pidetään yhtenä goottimuodin tärkeistä vaikuttajista. Smith, 60, on ollut uskollinen yli 40 vuoden ajan tummanpuhuvalle tyylilleen, räikeälle lavameikille ja räjähtäneelle hiuskuontalolle.

Mainettaan ei voi valita: Smith sanoo kehittäneensä oman tyylinsä ja olevansa harmissaan, että 1980-luvun alussa ”uusi musta” oli pikimusta monen muunkin mielestä. Hän halusi monien muiden taiteilijoiden tapaan olla yksilö, ei osa joukkohurmosta.

– On säälittävää, että Curea kutsutaan edelleen goottibändiksi, Smith sanoi haastattelussa Stereogumin haastattelussa vuonna 2006.


Goottimuoti elää musiikissa ja muodissa vahvana alakulttuurina.

Aika ajoin valtavirtamuotiin nousee joku yhtye kuten HIM tai My Chemical Romance, jonka tyylissä ja musiikissa on goottivaikutteita. Siis ei lainoja suoraan muinaiselta itägermaaniselta kansalta, vaan kauhun ja kuolemaromantiikan kanssa flirttailevasta popkulttuurista.

Mustiin pukeutuvan Smithin ja Cure -yhtyeen kohtalo oli onnistua läpimurrossaan samaan aikaan, kun monet jälkipunk-yhtyeet innostuivat goottitouhuista ihan tosissaan.

Ja vaikka Smith gootti-rooliaan vähätteleekin, myös monissa hänen kappaleissaan on kuultavissa synkkää ulkopuolisuuden tunnetta, suoranaista kuolemankaipuuta – ja useissa brittiohjaaja Tim Popen Curelle tekemistä 37 musiikkivideoista on kauhu-genrestä tuttuja tehokeinoja.

Esimerkiksi äskettäin 30 vuotta täyttänyt klassikko Lullaby -video on pieni kauhuelokuva hämähäkkeineen ja Smithin painajaisiinsa jämähtäneine kertoja-hahmoineen. Smith jopa näyttää levinneine tavaramerkkihuulipunineen samalta kuin Heath Ledger myöhemmin Oscar-palkitussa roolissaan Batman-elokuvan Jokerina.


Viime vuosina The Cure on kiertänyt ahkerasti. Yhtyeen keikkasuosio tuntuu vain kasvavan, vaikka se ei ole uutta musiikkia julkaissutkaan.

Ehkä bändiä voi pitää goottipopin Eppu Normaalina: siltä halutaan samat 1970 – 1990-lukujen hitit aina uudelleen. Kysyntään ei tunnu vaikuttavan se, ettei uusia lauluja enää synny.

Ehkä Smith onnistui jo varhain tekemään nipun niin onnistuneita biisejä, että The Curella on pysyvästi paikka Smithin varhaisten vaikuttajien, Beatlesin ja David Bowien opetuslasten loputtomassa joukossa. Ehkä Smithin ja Curen kappaleissa kuuluu Beatlesin ja Bowien melodisuutta niin, että yhtyettä voi kuunnella muutoinkin kuin mustissa vaatteissa ja synkissä aatoksissa.

The Cure esiintyy Flow -festivaaleilla Helsingin Suvilahdessa sunnuntaina.