Suosikkidekkaristit ottivat mittaa toisistaan suomalaisten suosimassa kesälajissa – Jarkko Sipilä ja Matti Rönkä ovat olleet ystäviä jo yli 30 vuotta

Julkaistu:

Jarkko Sipilä ja Matti Rönkä ovat saaneet kirjallisuuspalkintoja ja menestyvät toimittajina, mutta pelikentillä he eivät enää ole parhaassa vedossa.
Matti Rönkä, 59, ja Jarkko Sipilä, 55, ottivat hiljattain osaa Ilta-Sanomien perinteiseen tikkakisaan. Rönkä ja Sipilä ovat paitsi kollegoita, myös hyviä ystäviä, jotka pääsivät nyt ottamaan mittaa toisistaan suomalaisten suosimassa kesälajissa.

Kaverukset ovat tunteneet toisensa jo yli 30 vuotta. Tutustuessaan Helsingin Sanomien koripallojoukkueessa he olivat nuoria toimittajia, eikä kumpikaan ollut kirjoittanut vielä yhtäkään kirjaa.

Kävi niin, että molemmat alkoivat tehdä rikosromaaneja. Sipilän uusin Kari Takamäki -dekkari on Uhripeli (Crime Time). Rönkä on palannut Viktor Kärppä -rikosromaanisarjaansa. Uskottu mies (Gummerus) julkaistaan 22.7.

Edellisestä Viktor Kärppä -rikosromaanista on kuusi vuotta, jonka aikana Rönkä teki kaksi kaunokirjallista romaania: Eino ja Yyteet. Rikoskirjallisuuteen hän ei palannut sen takia, että se olisi rahallisesti tuottavampaa.

– En, romaanit möivät sitä paitsi vain aavistuksen huonommin.

Rönkä onnistui hyvin romaanikirjailijana, mutta yksityisetsivänä toimiva inkeriläinen paluumuuttaja Viktor Kärppä palasi ajoittain hänen mieleensä.

– Hoksasin, että olisi hauska alkaa tutkia, mitä Viktorille kuuluu nyt kun hän täyttää 50. Säilytin Viktorin hengissä, kun ikään kuin lopetin sarjan, Rönkä kertoo.


Dekkarin tekemistä hän ei koe muuta kirjoittamista helpompana.

– Samanlaista tuskaa kirjoittaminen on aina.

Jarkko Sipilä ei ole ajatellut irtiottoa rikoskomisario Kari Takamäestä, jonka tavallisuuteen monet voivat samaistua.

– Mutta sitä ajattelen, ettei toistaisi itseään. Maailma tuo kuitenkin koko ajan uutta, Sipilä sanoo tarkoittaen, että poliisinkin toiminta uudistuu eikä rikoksia tehdä aina samalla kaavalla.

– Jari Aarnio muutti mahdolliseksi sen, että poliisikin voi olla paha, Sipilä toteaa.

Kun dekkarisarjan päähenkilöön kiintyy, pettymys on iso, jos kirjailija ei enää kirjoita tutusta tyypistä. Rönkä ja Sipilä eivät kuitenkaan koe olevansa päähenkilöidensä vankeja. Jos kirjan henkilö alkaisi tympiä, ei olisi kenenkään etu säilyttää häntä väkisin.

– Vaikea olisi Takamäkeä tappaa, Sipilä tuumaa ja huomauttaa, että ei hän tietenkään dekkarisarjaa tekisi, jos lukijat katoaisivat.


Sipilä on kirjoittanut 19 Takamäki-dekkaria. 20 tulee varmasti täyteen, mutta todennäköisesti sarja jatkuu sen jälkeenkin.

Uusimmasta dekkaristaan Sipilä sai kollegaltaan palautteen: älyrannekkeen mukaan hän oli lukiessaan stressaantunut. Dekkarikirjailijalle se oli hyvä palaute, runoilija voisi kokea toisin.

Rönkä ei ole luopumassa uudelleen Viktor Kärpästä, mutta hänen seuraava kirjansa saattaa olla ihan eri aihepiiristä.

– En todellakaan tiedä, onko seuraava dekkari vai jotakin muuta.

Kärppä oli pitkään poissa kirjamarkkinoilta, eikä Rönkä julkaise joka vuosi kirjaa. Sipilä on tehnyt kirjan vuodessa, joten hänen dekkarisarjansa on huomattavasti isompi.

Sipilän ja Röngän kirjoja on vaikea verrata. Takamäki-sarjassa rikos on aina vahvasti esillä. Viktor Kärppä -kirjoissa rikos on usein sivujuonne, kun tärkeämmäksi nousee päähenkilön mutkikas elämä, jota sanelee kaksoiskansalaisuus.

Sipilän dekkarisarjan kirjojen myynti on ollut noin 10 000 kappaletta. Viktor Kärppä -dekkareiden myynti on ollut jopa 12 000–16 000 kappaletta. Myyntilukujakaan ei voi verrata, sillä julkaisutahtikin saattaa vaikuttaa myyntiin.


Jarkko Sipilällä ei ole Kari Takamäelle yhtä esikuvaa, mutta hänessä on piirteitä monista poliiseista, joiden kanssa Sipilä on ollut tekemisissä rikostoimittajana.

– Eräs kansanedustaja sanoi, että yritän hakea poliisille lisää valtuuksia Takamäellä, Sipilä naurahtaa.

Itseään Sipilä ei näe dekkarisankarissaan. He ovat molemmat viisikymppisiä perheenisiä, mutta niin ovat monet muutkin. Takamäen vanheneminen on nyt pysäytetty, sitä etua kirjailija ei saa.

– Tietynlainen rauhallisuus on samaa, Sipilä löytää yhteisen piirteen.

– Jarasta olisi voinut tulla poliisi, Rönkä tietää tikkakaveristaan.

– Olin kadettikoulun pääsykokeissa, ja olisin päässytkin sinne, mutta menin teknilliseen korkeakouluun. Huomasin sitten, ettei Suomi tarvitse minua siltoja rakentamaan, Sipilä muistelee aikaa, jolloin ammatti oli vielä hakusessa.

Jarkko Sipilästä tuli rikostoimittaja ja MTV3:n rikostoimituksen päällikkö. Paljon hän on nähnyt työssään sellaista, minkä voi muokata fiktioksi kirjaan.

– On juttukeikkoja ja oikeudenkäyntejä, joita voin siirtää rosvopankkiini. Epäuskottaviakin asioita on helppo käyttää, kun on itse nähnyt ne todeksi.

Monista rikoksista saisi toimivan dekkarin, mutta esimerkiksi Vilja Eerikan tapauksesta Sipilä ei ikinä kehittäisi kirjaa. 8-vuotias Vilja Eerika kuoli äitipuolensa ja isänsä kiduttamana tukehtumalla.

– Se olisi liian hirveä kirjana, Sipilä toteaa.


Rönkä on antanut joitakin omia reagointitapojaan Kärpälle, joka on uudessa kirjassa erakkona Venäjän Karjalassa, kun ystävä pyytää hänet Helsinkiin selvittämään kuolinpesää.

– Kirjoittaessa ei ole käytössä kenenkään muun ajatuksia ja tuntemuksia, mutta se ei tarkoita, että kirjoittaisin itsestäni.

Yksi uuden Kärppä-dekkarin teema on ikääntyminen. Viktor Kärppä täyttää 50 vuotta. Kirjailija itse viettää syksyllä 60-vuotispäiväänsä.

– Mutta samat polvivaivat meillä on, Rönkä naurahtaa.

Kärpällä on ikäkriisi kaikenlaisten ”digihärpäkkeiden” keskellä. Rönkäkin pitää esimerkiksi paperikarttaa parhaana, siinä on sentään mittakaavat nähtävillä.

– Ikäkriisejä on ollut itsellänikin pitkin matkaa, mutta nyt helpottaa: on pakko hyväksyä ikänsä. 50 on hankalampi vaihe kuin 60 – tai toivon niin.

Erilaisia pallopelejä harrastavana Rönkä on huomannut, miten fysiikka rapistuu ikääntyessä. Sohvaperunalle muutokset eivät välttämättä kirkastu yhtä selkeästi.

– Ikääntyessä tapahtuu asioita, joista huolestuu, Rönkä toteaa.

Rönkä kuitenkin käy edelleen pelikentillä, mutta mikään tähtipelaaja hän ei ole mielestään ollut koskaan.

– Olen yksi Suomen eniten hävinneistä urheilijoista, hän naurahtaa.


Jarkko Sipilä on myös urheilumiehiä. Hän pelasi junnuna koripalloa, myöhemmin käsipalloa. Hän on ollut myös junnuikäisten lätkäjengin joukkuejohtaja. Futiksessakin hän on valmentanut nuoria.

– Nyt pelaan tietokonepelejä. Polviin on ohjelmoitu vain tietty määrä hyppyjä, Sipilä toteaa.

Rönkä ja Sipilä arvelevat lukeneensa noin puolet toistensa kirjoista. Kumpikaan ei lue jatkuvasti rikoskirjallisuutta.

– Kun on kirjoitusvaihe, kotimaisen kirjallisuuden lukeminen on hankalaa. Sitä ajattelee, että tyyli voi tarttua tai oma alkaa tuntua paskalta, Rönkä naurahtaa.

Sipilä epäilee, että alitajuisesti voisi tehdäkin tekstivarkautta, joten hän lukee yleensä vain elämäkertoja.

– Kun on päivät tekemisissä rikosten kanssa ja iltaisin tekee dekkareita, jossakin raja tuleekin vastaan.

Matti Rönkä on ollut pitkään TV1:n tunnettu uutisankkuri, jonka työmäärää keväällä lisäsivät vaaliohjelmat. Samaan aikaan hän kävi läpi kirjansa viimeisiä vedoksia.

– Ei ole upeampaa hommaa kuin toimittajan työ. Tämä on hieno ja vapaa ammatti, vaikka on somen vihapuhetta ja tahallista leimaamista, Rönkä toteaa näkyvän työn haitaksi.


Joskus Rönkä haaveilee vapaammasta elämästä, jossa hän olisi vain kirjailija. Ne hetket menevät nopeasti ohitse. Hän arvelee, että aikanaan eläkkeelle jääminen tuntuu vaikealta.

– Teen 80-prosenttista työaikaa, enkä käytä aikaa ruuhkassa, Rönkä kertoo yhden syyn, miksi hän kykenee tekemään kirjoja työnsä ohella.

– Eikä elämä täyty kahdeksan tunnin työpäivistä, hän muistuttaa.

Sipilä epäilee, ettei hän pystyisi olemaan dekkarikirjailijana niin hyvin ajassa kiinni, jos hän ei tekisi rikostoimittajan työtä. Rikosuutisten lisäksi hän tekee Rikospaikka-ohjelmaa.

– Ennen Aarnion oikeudenkäyntejä pystyin ottamaan virkavapaata. Nykyään kirjoitan iltaisin ja lomalla. Mutta yhden jälkeen yöllä ei tule enää käyttökelpoista tekstiä.


Sipilää kiehtoo dekkareiden kirjoittamisessa se, että tekstin ei tarvitse olla totta, kuten rikostoimittajalla.

– Dekkareissa myös selviää rikoksen motiivi, mikä ei tosielämässä aina selviä.

Keväällä julkaistussa Uhripelissä kriminaalipotilas karkaa Niuvanniemen mielisairaalasta, jossa Sipilä kävi viime kesänä toimittajana. Rikollinen alkaa vainota ex-vaimoaan. Enempää dekkarin juonesta ei pidä paljastaa.

Syksyllä Matti Rönkä pitää neljä kuukautta palkatonta vapaata. Sen mahdollistaa apuraha. Kesälomallaan hän tekee pieniä reissuja, muun muassa Saimaalla olevaan eräkämppään.

Jarkko Sipilän lomasuunnitelma on selkeä:

– Rupesin kasvattamaan viime kesänä maissia. Rentoudun takapihallamme katsomalla, miten maissi kasvaa.