Aarne Pelkonen, 33, irtaantui vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä ja on nyt menestynyt laulaja Saksassa: ”Halusin tehdä työtä, jota vakaumus ei salli”

Julkaistu:

15-lapsisen perheen kuopus irtaantui vanhollislestadiolaisesta liikkeestä voidakseen omistautua laululle ja menestyy nyt Saksassa.
Baritoni Aarne Pelkonen, 33, on rohjennut lähteä luomaan laulajanuraansa omalla tavallaan, vaikka tarjolla olisi ollut taustavoimiksi levy-yhtiöitä. Pelkonen uskoo kipinän toimia itsenäisesti syntyneen yrittäjäperheessä.

– Olisin saanut levytyssopimuksen, mutta yrittäminen on meillä sukuvika. Perheessä on aika monta yritystä, kun melkein kaikki sisarukset pyörittävät omia yrityksiään, Aarne Pelkonen perustelee.

Sisaruksia piisaa, sillä Pelkonen on 15-lapsisen perheen kuopus ja ainoa esiintyjäksi ryhtynyt. Kun kuulee hänen ääntään, ammatinvalintaa ei ihmettele. Pikemminkin olisi tuhlausta, jos upealla äänellä varustettu mies ei käyttäisi laulunlahjaansa.

Pelkonen meni laulutunneille ensimmäistä kertaa 17-vuotiaana, koska tarkoituksena oli pyrkiä opiskelemaan kanttoriksi.

– Sitä ennen en ollut laulanut oikeastaan ollenkaan, mutta jäin nopeasti koukkuun. Laulamiseen syttyi voimakas intohimo.


Pelkonen nautti laulamisesta ja kuvitteli kuulostavansa hyvältä.

– Mutta aina jälkeenpäin petyin kuunnellessani äänittämääni laulua. En ollutkaan niin hyvä kuin luulin. Siinä vaiheessa moni luovuttaa, mutta minulla ei ollut sitä vaihtoehtoa. Minun on pakko laulaa. Laulamalla puran tunnekokemuksiani.

Pelkonen jatkoi taitojensa kehittämistä. Niin on edelleen, sillä itseään kuuntelemalla löytää aina korjattavaa. Pelkosen vaivattomalta kuulostava äänen soljuvuus on tosiasiassa kovan työn tulosta.

Laulajaksi ryhtyminen ei kuitenkaan ollut itsestäänselvyys. Pelkonen kasvoi vanhoillislestadiolaisen liikkeen parissa. Suurinta osaa esittävistä taiteista ei katsota hyvällä.

– Näyttämötaiteet ovat hankala asia ja oopperaa ei hyväksytä ollenkaan. On vaatinut todella paljon rohkeutta voittaa taustan aiheuttamia esteitä. Ja se prosessi on edelleen käynnissä.

Pelkonen painottaa, ettei lähtenyt uskonnollisesta liikkeestä vain sen takia, että halusi esiintyä oopperassa.

– Koska halusin tehdä työkseni jotain sellaista, jota vakaumus ei salli, niin totta kai se vaikutti valintaan, mutta siihen liittyi monia muitakin asioita. Ei ollut kyse mistään yksittäisestä asiasta vaan koko ajatusmaailmani meni uusiksi, Pelkonen perustelee.

– Aloin nähdä maailman aivan eri tavoin. Itsellenikin on edelleen mysteeri, miksi niin kävi.


Pelkonen irtaantui vanhollislestadiolaisesta liikkeestä, mutta on edelleen evankelisluterilaisen kirkon jäsen.

– Olen kasvanut kirkon herätysliikkeessä ja valmistunut kanttoriksi. Ei sitä saa minusta pois. Olen päättänyt pysyä kirkossa. Arvostan suuresti kirkon tekemää avustustoimintaa ja haluan tukea sitä.

Irrottautumista helpotti, että yhteys perheeseen säilyi.

– Minun ei koskaan tarvinnut pelätä, että perheeni hylkäisi minut.

Pelkonen voitti 2015 Sibelius-laulukilpailun ja sai myös hankittua oopperapestin Saksasta. Hän kuului pari vuotta Oldenburgin oopperan solistikuntaan. Ensimmäisissä oopperarooleissaan hän huomasi konkreettisesti kasvuympäristönsä luomat rajoitteet. Lavalla pitää ilmaista itseään laulamisen lisäksi myös näytellen ja tanssien.

– Ensimmäiset harjoitukset ja esitykset olivat jäykkyydessään aika kamalia, koska en ollut koskaan opiskellut lavatyöskentelyä.

Pelkonen päihitti ajoittain hiipineen epätoivon opettelemalla sitkeästi oikeita toimintatapoja.

– Keholla ilmaisemisessa ei ole mitään hävettävää. Se on pitänyt opetella ja sen häpeän voittaminen on ollut vaativaa. Viimevuotinen päärooli Kansallisoopperan Jää-esityksessä antoi kuitenkin paljon itsevarmuutta.

Pelkosen omatoimisuus näkyy siinäkin, miten hän hankki soittajia uudelle, oman yrityksensä julkaisemalle Haavekuvia-albumille. Hän soitti muusikko Iiro Rantalalle, jota ei tuntenut entuudestaan.

– Tuli sellainen intuitio, että hänet pitää saada levylle mukaan.

Iiro suostui kuten myös Jukka Perko ja Marzi Nyman. Sinua, sinua rakastan -kappaleeseen Pelkonen sai duettokumppanikseen Diandran.


Idea kolmanteen albumiin syntyi viime kesänä, kun Pelkonen oli juhannuksen aikaan esiintymismatkalla Saksassa. Hän kaipasi suomalaista suvea ja purki kaipuutaan kappaleeseen Nocturne. Hän laittoi laulun Youtubeen, jossa se lähti leviämään vauhdilla. Siitä syntyi ajatus levyttää tuttuja laulelmia, mutta mukana on myös vanhojen mestareiden teksteihin tehtyjä uusia sävellyksiä. Aiemmilla albumeillaan Pelkonen on laulanut joululauluja ja virsiä.

– Levyn kustantaminen on iso taloudellinen riski. Vaikeina hetkinä usko onnistumiseen on ollut koetuksella. Jatkuvia stressin aiheita riittää: onko minusta tähän työhön, halutaanko minua kuunnella ja kannattaako tämä, nuori yrittäjä myöntää.

Tulevaisuus on monella tavalla auki. Jos Saksassa tulee tarjolle kiinnostavia oopperarooleja, Pelkonen saa tiedon ja on aina valmis lentämään koelauluihin. Hän suhtautuu avoimin mielin kaikenlaiseen esiintymiseen.

– Haluan mennä monenlaisiin suuntiin enkä suhtaudu mihinkään ehdottoman kielteisesti.

Aina on onneksi tullut jotain uutta.

– Riskin ottaminen näyttäisi tuottavan tulosta. Viimeinen vuosi on ollut uran kannalta tähän mennessä parasta aikaa, vaikka Saksassa vietetyt vuodet ovatkin olleet hyvin tärkeitä perustan rakentumisen kannalta, Pelkonen arvioi.