Kake Randelin on hurmannut tanssilavoilla jo 40 vuoden ajan – vietti lapsuutensa äärimmäisessä köyhyydessä: ”Elämä oli pennien kanssa taistelua”

Julkaistu:

40 vuotta sitten läpimurron tehnyt Kake Randelin villitsee edelleen keikkapaikoilla. Raskaimmat muistot laulajalla on köyhästä lapsuudesta, mutta se opetti sinnikkyyteen.
Joskus tapahtuu ihmeitä. 40 vuotta sitten televisiossa esitettiin sen vuoden hylättyjä Syksyn Sävel -kappaleita. Teknillisesti epäkelvoksi oli todettu Kake Randelinin esittämä En unta saa. Laulajakin oli ihan tuntematon.

– Sen jälkeen puhelin alkoi piristä, siitä se lähti liikkeelle, Kake Randelin, 64, muistelee uransa alkusysäystä.

Pian laulajalla oli levytyssopimus. Hänen ensimmäisen sinkun Kirje kotiin -kappale nousi heti listoille. Ja keikkaa pukkasi.

Keikoilla Kake kävi jo 15-vuotiaana erilaisissa pippaloissa, mutta elantonsa Mäntyharjussa asuva nuori mies sai ennen läpimurtoaan muun muassa kenkätehtaalta.

– Oli se hämmentävä kokemus, kun tuvat alkoivat olla täynnä, Kake kertoo.

Kerrankin Risulahden lavalla yleisöä oli 2 800, vaikka siellä oli yleensä 500–600.

On tapahtunut toinenkin ihme: Kake Randelin on edelleen suosittu keikkapaikoilla. Viime syksynä eräällä lavalla myytiin Kaken keikalle 1 200 pääsylippua, vaikka puolet vähempikin olisi ollut saavutus syysiltana.

– Ensi vuotta myydään jo. Mutta enemmänkin voitaisiin keikkailla, jos lavoja ei olisi kuihtunut. Kapakatkaan eivät käytä enää yhtä paljon elävää musiikkia.

Helsingissä on tarjolla iskelmälaulajille vain isoja konserttipaikkoja, joten täällä ei ole juuri tietoa laulajien suosiosta tavallisilla keikkapaikoilla.

Televisiossakaan Kakea ei ole enää näkynyt, sillä musiikkiohjelmat ovat nyt lähinnä kilpailuja.

– Nykyään keskitytään kokkaamisen, vaikka luulisi, että osataan paistaa ja tehdä soossit ilman televisio-ohjelmiakin.


Hänellä on ollut toistakymmentä vuotta sama bändi, jossa noudatetaan laulajan sääntöä: keikat soitetaan aina vesiselvänä.

Kake ei ole itse juopotellut koskaan keikkamatkoilla, eikä juuri muutenkaan.

– Perjantaipulloa ei ole ollut, en käy missään örveltämässä, Kake naurahtaa ja huomauttaa, ettei hän kuitenkaan absolutisti ole.

Kake Randelinin keikoilla on nykyään eniten niitä, jotka ”joutuivat” lapsena kuuntelemaan Randelin-musiikkia vanhempiensa levyiltä ja c-kaseteilta.

– Meidän keikat eivät ole silkkihansikasmeininkiä, esitystapa on vähän rankempi.

Kake Randelinin hittejä ovat olleet mm. Tarja, Joutsenlaulu, Kirje kotiin sekä Avaa hakas, joka tarttui kuin liima muistikeskukseen: ”Kop kop kop, avaa rakas. Kop kop kop, avaa hakas”.

Raul Reimanin sanoittama Avaa hakas valittiin 1983 vuoden iskelmäksi Emma-gaalassa. Kappaleen sanoitukselle myös naureskeltiin, mutta sehän vain lisäsi sen suosiota.

Kun levyjä vielä myytiin, Kake Randelinin sai neljä kultalevyä ja kaksi timanttilevyä. Hän piti kuitenkin tassut maassa.

– Vain alkoholi menee päähän. Mutta oli se myös pelottava muutos maaseutuihmiselle. En tosin ole koskaan ollut sulkeutunut, muistutan enemmän Runebergia.


1980-luvulta Kake Randelin muistaa värikkään pukeutumisen ja halon kokoiset puhelimet, joita tosin oli vain harvalla. Valokuvia ei saanut kapakoissa ottaa, se soti yksityisyyden suojaa vastaan.

– Diskomusiikki yritti vallata, ja monet haaveilivat, että tänne kaapataan keskieurooppalainen musiikkikulttuuri.

Randelinin mielestä meidän olisi pitänyt olla ylpeitä lavakulttuuristamme, mutta niin vain päästettiin lukuisat tanssilavat kuolemaan.

Elämän ensimmäiset vuodet eivät valmistaneet Kakea menestykseen. Hän kasvoi viisilapsisessa perheessä. Sekatyömiehenä työskennellyt isä kuoli, kun Kake oli 4-vuotias.

– Äiti oli pyykkärinä kunnalliskodissa. Asuimme pienessä mökissä. Pienellä pellolla viljeltiin potaatit ja muut. Elämä oli pennien kanssa taistelua.

Kake muistaa myös ne hyvät ihmiset, jotka auttoivat antamalla housuja, kenkiä ja paitoja. Kukaan ei onneksi kiusannut köyhyyden takia.

Hän oppi varhain myös tekemään töitä. Perunat eivät lentäneet itsestään lautaselle.

– Vieläkin teen mitä vain hommia, kun haalari isketään päälle.

Lapsuus opetti Kakelle sinnikkyyttä ja vanhempien kunnioittamista. Kun hän alkoi saada rahaa, hän saneerasi ja laajensi äidilleen paremman kodin.

Lapsena Kake ei arvannut, että hänellä tulee olemaan jopa ralliauto. Hänen haaveensa oli silloin polkupyörä.

Kymmenen vuotta ralleja ajanut Kake on yllättänyt myös taidemaalarina. Hänellä on ollut näyttelyitä ja hän on Mäntyharjun kuvataideyhdistyksen puheenjohtaja.


Eikä siinä vielä kaikki, kesällä Mäntyharjussa on musiikkiteatteriesitys, jossa Kake Randelin on pääroolissa. Mäntyharjussa on tehty aiemmin myös kaksi teatteriesitystä laulajan elämästä.

Mäntyharju on ollut aina laulajan kotipaikka. Anne-vaimonsa kanssa hän on ollut naimisissa 39 vuotta. Heillä on kaksi hyvin pärjäävää lasta.

1980-luvulla Kake näytti koulupojalta. Ja vieläkin hän vaikuttaa ikäistään nuoremmalta. Mutta hiukan hänen jaksamistaan rokottavat jo pitkät ajomatkat ja selkäsairaus.

– Nyt on trendinä, että maalta pois, joten tiehankkeita ei tehdä. Jotkut tiet ovat sellaisessa kunnossa, että melkein hampaat putoavat suusta niitä ajaessa, Kake sadattelee.

Kun 2013 järjestettiin taas Syksyn Sävel -kilpailu, Kake Randelin tuli kolmanneksi Suomalainen sisu -kappaleella. 2014 hän teki saman nimisen albumin.

– Nykyään tehdään yksi biisi nettiin – ei kiinnosta, Kake toteaa muutoksesta.


Kakella on silti edelleen faninsa. 1980-luvulla fanitus lienee ollut kuitenkin hurjempaa?

– Kuule, kun se on tänä päivänä samanlaista. Olen miettinyt, mikä tässä oikein on, Kake naurahtaa.

Hän on tullut siihen tulokseen, että yleisö aistii, kun esiintyjät tekevät parhaansa.

On Kakella ollut liian innokkaitakin faneja, mutta seksuaalisen häirinnän kohteena hän ei koe olleensa.

– Jos lähtisin siihen peliin mukaan, saisin tehdä joka ilta ilmoituksia. Humalaiset naiset saattavat ottaa mistä vain kiinni, mutta jos joku nyt kannikastani kiinni ottaa, suotakoon se hänelle, Kake toteaa.

Kaken mielestä joillekin asioille voi vain naureskella, jos kyse ei ole kenenkään vahingoittamisesta.

Kake Randelin -fanit ovat varsin eri ikäisiä. Hän on juuri saanut viestin: erään neljävuotiaan päivä ei lähde käyntiin ilman Randelinin lauluja.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt